Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Onko kaikilla töissä nykyään tulenpalava kiire?
21.06.2011 |
Vaihdon työpaikka reilu puoli vuotta sitten ja olen nyt jo ihan uupunut ja odotan lomaa kuin kuuta nousevaa. Entisessä työssä oli aina kiire ja olin jo hetken burn-outin partaalla. Vaihdoin työtä ja taas sama homma. Töitä tulee sellaista vauhtia ja pyytöjä ja vaatimuksia joka suunnalta, niin että mitään en ehdi tehdä kunnolla ja tuntuu, että en repeä joka suuntaan. Lisäksi kun olen uusi työntekijä firmassa, on minulla vielä paljon paljon opittavaa, joten asiat eivät suju ihan hetkessä, vaan joudun hakemaan tietoa ja kysymään paljon muilta.
Tuntuu, että teen töitä koko ajan ihan äärirajoilla ja jos vähänkään hellittäisin, koko homma sortuisi. Koen lisäksi, että olen saanut liian vaativia tehtäviä kireällä aikataululla. En pelkää haasteita, mutta en koska en ehdi selvittää asioita ja kenelläkään ole aikaa opettaa minua, tunnen olevani umpikujassa ja kello käy aikatulun suhteen. Valmista ei tule koska olen riippuvainen muista.
En tiedä mitä tässä pitäisi tehdä. Tuntuisi hölmöltä mennä puhumaan asiasta esimiehelleni ja kertoa, että a. työt ovat liian vaikeita, b. töitä on ihan liikaa.
Onko ainoa vaihtoehto etsiä uutta työtä. Ja missä työssä ei olisi aina kiire?
Kommentit (30)
Kokoajan. Työni on ollut kuusi vuotta jo tätä, tuskinpa kiire ainakaan hellittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen nyt päässyt jonkinlaiseen tasapainoon sen kanssa, että pöydällä on aina kasa hoitamista odottavia asioita, mutta kasa ei kuitenkaan kohtuuttomasti paisu.. Ja olen vaan oppinut olemaan stressaamatta tekemättömistä töistä. Teen sen minkä ehdin, huolella, ja loput myöhemmin. Tiedän, että tämä ei toimi, jos oikeasti tuo kasa vain koko ajan kasvaisi ja kasvaisi suuremmaksi. Teen asiakastyötä, joten välillä on otettava asiakasvapaita päiviä eli en vain anna aikoja. Tiedän, että tuokaan ei kaikissa työpaikoissa onnistu. Monien asioiden kanssa oppii ajan myötä nopeammaksi.
Minusta olisi kohtuullista saada perehtyä uuteen työhön rauhassa. Riippuu sitten vähän paikasta ja pomosta, kuinka suoraan uskaltaisin käydä tätä pyytämässä...
Luin juuri viime viikolla tutkimuksesta minkä mukaan joka neljännellä on työuupumuksen merkkejä. Aika vakavaa mielestäni!
Jos ajattelee omaa tuttavapiiriäni, niin suurimmalla osalla on melko isoja työpaineita ja jatkuvaa riittämättömyyden tunnetta. Ikää meillä n. 30-v ja samassa paketissa kaikilla myös pienet lapset yms.
kokoajan. Se oli ihan hirveää ja tuntui, että mitään ei saatu tehtyä siltikään. Sitten tuli hurja organisaatiouudistus ja vain pari vanhaa työntekijää jäi jäljelle. Olin heistä yksi. Uusi johto, johon minäkin nyt kuulun, sai hommat pyörimään huomattavasti tehokkaammin, mutta paljon rennommalla meiningillä. Eli jos työntekijöillä kiire, on johto organisoinut työt huonosti. Huomasimme uudistuksen aikana miten kamalasti meillä tehtiin ihan turhaa työtä, tai moni teki samaa, eikä kukaan ehtinyt kunnolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lisäksi työt keskeytyvät sähköpostiin, puhelimen soimiseen, kollegan tuloon jne jne. Rauhallisin aika tehdä töitä on kolmen jälkeen ovi kiinni, onneksi on vielä omat huoneet.
Lisäksi pomo sanoi tässä joku aika sitten, että pitäisi tehdä enemmän töitä, täytän niukan naukin talon tavoitteet.. Ja samoja hommia olen tehnyt viitisen vuotta eli osaan kyllä työt, mutta kiiremmäksi on touhu muuttunut koko ajan.
Välillä melko leppoista ja kitataan lähinnä kahvia :) Mutta sitten kun ON kiire niin se todella tuntuu,tällainen tilanne syntyy jos pari kestosaikkuilijaa ei tule töihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On silkkaa valetta, että valtiolla olisi rauhallisempaa. Älä siis ainakaan valtion hommiin hae.
Kävin itse välillä "rauhoittumassa" henkisesti ihan kuntoutuksessa. Jotkut ei kestä ja mm. alkavat dokata. Saavat potkut ja uutta ei oteta tilalle. Muilla on sen jälkeen sitten entistä kiireempää.
Koin kiirettä edellisen kerran tammikuussa parin päivän ajan kun kaksi isoa projektia oli loppumassa yhtä aikaa.
Sittemmin suurin stressin aihe on ollut hidasteleva nettiyhteys, joka vaikeuttaa netti-tv:n katselua työpaikalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaatimukset kasvavat koko ajan jos osoitat että otat vastaan niitä loputtomiin.
Sinun pitää oppia rajaamaan miten nopeasti ja millaisen määrän pystyt tekemään, sanot esimiehille reilusti, että nyt et ehdi enempää tai tulee sutta.
Kuuntele itseäsi ja jaksamistasi äläkä yritä ehtiä kaikkea tai sairastut. Olet varmasti tunnollinen ja tahdot tehdä työsi hyvin. Mutta älä haksahda samaan kuoppaan kuin tuhannet muuta tai sairastut. Et ole sama asia kuin työsi, arvosi ei riipu työstä ja työ on tosiaankin vain työtä, moni muu asia on tärkeämpää.
En kyllä tiedä oikeasti mitään vähänkään vaativampia hommia (=erityisosaamista ja koulutusta vaativat tehtävät), joissa ei oikeasti olisi kiire.
Toisaalta taas humanistiset ja valtiotieteilijöiden erilaiset museo- ja tutkijanpestit ovat usein aika rennosti aikataulutettuja ja kiire on lähinnä showta, jolla osoitetaan muille, että kyllä se ihan työtä on, mistä se palkka maksetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä talo on määritellyt paljonko pitää tehdä töitä ja pomo vahtii että tehdään tai tulee sanomista. Lisäksi työn pitää tietysti olla laadukasta.
t. 8
Sinun pitää oppia rajaamaan miten nopeasti ja millaisen määrän pystyt tekemään, sanot esimiehille reilusti, että nyt et ehdi enempää tai tulee sutta.
Olen ollut nyt työelämässä 12 vuotta ja olen oppinut hallitsemaan oman ajankäyttöni: delegoimaan, priorisoimaan, pitämään paljon taukoja ja unohtamaan työt illoiksi ja viikonlopuiksi.
Välillä tuntuu, että saan hyvän palkkani ihan naurettavan helposti, mutten valita. Haluaisin vaihtaa työpaikkaa, mutta pelkään, että joudun tekemään enemmän töitä palkkani eteen. Toisaalta turhaudun nykyisissä tehtävissäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki eivät voi delegoida tai priorisoida, vaikka osaisivat ja haluaisivat.
Meillä ei delegoi kuin pomo ja se näkyy suoraan meille. Saamme koko ajan ylimääräistä hommaa.
Olen ollut nyt työelämässä 12 vuotta ja olen oppinut hallitsemaan oman ajankäyttöni: delegoimaan, priorisoimaan, pitämään paljon taukoja ja unohtamaan työt illoiksi ja viikonlopuiksi.
Minä olen IT-konsultti ja iso osa työtäni on sen rajaaminen: mitä osaan, ehdin ja voin tehdä ja minkä osuuden delegoin eteenpäin.
T. Se, jolla on töissä varsin leppoisaa nyt 12 vuoden jälkeen
Mä olen kanssa IT-alalla, nyt johtajana, joka tyypillisesti mielletään tosi kiireiseksi. Totta kai työtä on ihan niin paljon kuin suostuu tekemään.
Mä olen kuitenkin opetellut työnteon niin, että en vaan tee läheskään kaikkea. Yllättäen se on vaikuttanut uraan vain positiivisesti. Saan enemmän aikaan ja ylennyksiä/palkankorotuksia on tullut.
Teen vain oikeasti tärkeät asiat, loput jätän tekemättä tai delegoin.
Varsinkaan konsulttina ei pärjää jos pyrkii kaiken tekemään, siinä loppuu kaikki luovuus ja ajattelu tyystin.
Pitää vaan miettiä mitkä ovat tärkeimmät tavoitteet ja keskittää työtehtävät niihin. Jos tulee konflikteja esimiehen kanssa, niin aina voi kysyä, että riskeerataanko tämä kaikista tärkein asia sen vuoksi, että tehdään jotain vähemmän merkityksellistä.
Tota turhautumista sanotaan boreoutiksi. Siinä on samoja oireita kuin burnoutissa. Joskus on aika todella pitkä, kun ei ole mitään tekemistä. Täytyy vaan keksiä jotain väkisin. Ja haasteita ei ole. Tosin palkka tulee tosi helpolla, mutta mielekkyys on kaukana.
Olen ollut nyt työelämässä 12 vuotta ja olen oppinut hallitsemaan oman ajankäyttöni: delegoimaan, priorisoimaan, pitämään paljon taukoja ja unohtamaan työt illoiksi ja viikonlopuiksi. Välillä tuntuu, että saan hyvän palkkani ihan naurettavan helposti, mutten valita. Haluaisin vaihtaa työpaikkaa, mutta pelkään, että joudun tekemään enemmän töitä palkkani eteen. Toisaalta turhaudun nykyisissä tehtävissäni.
Kun aloitin tässä työpaikassa noin 10 vuotta sitten, tein viikossa korkeintaan yhden seitsemäsosan siitä mitä tällä hetkellä. Silloin tosin tulin vaativammasta työstä ja koin, että olin tullut eläkkeelle. Nyt tahti on kuitenkin jatkuvasti kiristynyt siten, että normaali työaika ei enää riitä, vaikka olen nipistänyt ruokatunnin 15 minuuttiin enkä juttele enää ollenkaan työkavereiden kanssa. Palloja on jatkuvasti ilmassa niin monta, että valtaosa työpäivistä menee niiden pitämiseen siellä ilmassa eikä niitä ehdi kotiuttaa = tehdä varsinaista työtä ennen kuin myöhään iltapäivällä, illalla ja viikonloppuna. Olen maininnut tästä jo kaksi kertaa kehityskeskustelussa, ja työtäni on vähennetty vähän toisesta päästä, mutta toisesta päästä on annettu tuplasti tai triplasti uusia töitä. Pystyn tähän ainoastaan sen takia, että viimeinenkin lapsi muutti pois kotoa enkä ole vielä ehtinyt hankkia muuta elämänsisältöä. Tällä menolla ainoa elämänsisältöni eläkeikään asti on työ.
vaatimukset kasvavat koko ajan jos osoitat että otat vastaan niitä loputtomiin. Sinun pitää oppia rajaamaan miten nopeasti ja millaisen määrän pystyt tekemään, sanot esimiehille reilusti, että nyt et ehdi enempää tai tulee sutta. Kuuntele itseäsi ja jaksamistasi äläkä yritä ehtiä kaikkea tai sairastut. Olet varmasti tunnollinen ja tahdot tehdä työsi hyvin. Mutta älä haksahda samaan kuoppaan kuin tuhannet muuta tai sairastut. Et ole sama asia kuin työsi, arvosi ei riipu työstä ja työ on tosiaankin vain työtä, moni muu asia on tärkeämpää.
En kovin helposti sano ei. Nytkin tässä uudessa työssä minulle on siiretty töitä mitkä eivät mielestäni mitenkään liippaa toimenkuvaani ja mielestäni meillä olisi henkilöitä, kenellä ei ole läheskään niin kiire työpäivän aikana. Mutta näin uutena on tosiaan hankala mennä kieltäytymään töistä. Huonompi työn laatu kyllä harmittaa, mutta kiireessä ei pysty parempaan.
ap
Alue: Aihe vapaa
Ei oo kiire enää.