Voiko toista rakastaa vaikka ärsyttääkin kyseinen henkilö?

Ihan siinä ensihuumassa ei kyllä yleensä huomaa niitä huonoja puolia tai ne tuntuu ihan epäolennaisilta.



Mutta pidemmän päälle ne tietysti huomaa ja tuntee toisen todella hyvin ja jotkut piirteet ärsyttävät.



On silti mahdollista olla onnellinen pitkässä suhteessa... Pystymmehän me rakastamaan lapsiammekin vaikka heissä olisi paljonkin vähemmän ihania luonteenpiirteitä, jotka tarkalla äidinsilmällämme kyllä näemme.



Ei rakkauden ehto ole silkka ihailu.



Olet terveellä hyvällä pohjalla kun ymmärrät, että ne ärsyttävät piirteet tulevat olemaan hänessä aina, ja mietit sitä miten sinä niiden kanssa pystyt elämään - etkä (niinkuin monet!) sitä miten voisit muuttaa ne.

Mutta silti jotkut piirteet on aina ärsyttänyt.



Mutta mistä sä löydät oikeasti sun mielestä täydellisen ihmisen?

Ihmistä voi myös rakastaa ja inhota, pelätä tai vihata samanaikaisesti. Se on sitten ihan toinen juttu, millaisen ihmisen kanssa kannattaa alkaa parisuhteeseen ja etenkin perhettä perustamaan.



Itse olen sitä mieltä, että ne ratkaisut kannattaisi tehdä järjellä. Toki perhe silti kannattaa perustaa sellaisen kanssa, jota rakastaa, mutta pelkkä rakkaus ei riitä mihinkään. Kun mietinnässä on vakavan parisuhteen tai perheen aloittaminen, on rakkaus vain yksi rakennuspalikka, tärkeä, mutta ei yksin mihinkään riittävä.