Kun toinen haluaa lapsen ja toinen ei

Mies haluaisi vielä lapsen. Minä en. Ajatus on söpö kausittain mutta todellinen vauvakuume loistaa poissaolollaan. Ja ei, minulle ei kannata syöttää mitään "Kyllä se vauvakuume sitten tulee kun olet raskaana"-nokkeluuksia.

Olen terve ja hyväkuntoinen, taloudellinen tilanteemme on erittäin hyvä, mutta olen jo 40-vuotias. En tunne mitään kutsumusta yövalvomisten, haalarivuosien ja korvatulehduskierteiden suuntaan, tuntuu että tämä on hyvä nyt.



Mies on kuitenkin ehdottanut että hän hoitaisi vauvan "pääasiallisesti", jäisi kotiin sitä hoitamaan, vastaisi jopa yösyötöistä (pumpattu maito ja maitopullo) osaltaan ja tämmöistä. Hän on erittäin vastuuntuntoinen ihminen (kotona ja työnkuva myös kovaa vastuuta edellyttävää), ja tiedän, että hänen ehdotuksensa on vakavan harkinnan tulos. Kuitenkin itse ajattelen, että kummankin vanhemman pitäisi jo lähtökohtaisesti olla sitoutunut lapsenhoitamiseen ja ennenkaikkea HALUTA asiaa.



Hankalaa. Ajatuksia?