Jokin aika sitten ahdistuin kun mieheni lapset

Aina säälivät toinen toistaan niin, etteivät suurenkaan riidan tullen niin suurta rangaistusta toiselleen langeta, että joutuisi mun kanssa olemaan. Toisella lapsella oli kevätjuhlat ja esitys, ei olisi halunnut sisarusta näkemään. Mutta kun kuuli, että sitten sisarus on mun kanssa, jos ei tule mukaan, niin sanoi, että tietty voi tulla.

Mutta sitten itse juhlassa olivat pyytäneet äidin paikalle viime tipassa. Ja sanoivat isälle, että mee pois, me halutaan olla äidin kaa.

Kun mies tuli kotiin näkemättä esitystä, tosi surullisena (oli antanut maksullisen lipun sitten lasten äidille), ei tehnyt enää mieli valittaa. Miksipä se isän uusi sen parempaa seuraa olisi kuin isäkään, joka ei kelpaa.

mikä ongelma tossa nyt on. Pysyttele erossa, kun et oo mikään kuuluva. Totta kai sinne menee äiti ja isä.

mikä ongelma tossa nyt on. Pysyttele erossa, kun et oo mikään kuuluva. Totta kai sinne menee äiti ja isä.

EIkä lapsikaan viihdy,on niin teini nainen 12 vuotta nuorempi.

Suunnilleen samanikäinen lasten äidin kanssa. Lapsi olisi ollut mun seurassa esityksen ajan, ehkä max 3-4h yhdestä viikonlopusta. No mutta eipä se ole ongelma. Eihän isäkään saanut lasten mielestä sitä esitystä katsoa, pyysivät lähtemään pois (en ollut koskaan menossakaan mukaan, vaan ihan kotona). Haihtui se hetkellinen ahdistus siihen, kun mies oli taas lyttyyn lyöty.



Ap

anna isän tulla katsomaan kun on vaihtanut heidät sinuun.



Luit oikein. VAIHTANUT. Siltä se kuule lapsista tuntuu.



Ja se on oikein isälle. Olisi miettinyt kaksi kertaa. Ja sitten vielä sinä änkäsit mukaan kuvioihin. Tapaile miestä ja anna miehen tavata lapsiaan itsekseen niin ei synny mitään sotkua.



Herra varjele sentään.

anna isän tulla katsomaan kun on vaihtanut heidät sinuun.

Luit oikein. VAIHTANUT. Siltä se kuule lapsista tuntuu.

Ja se on oikein isälle. Olisi miettinyt kaksi kertaa. Ja sitten vielä sinä änkäsit mukaan kuvioihin. Tapaile miestä ja anna miehen tavata lapsiaan itsekseen niin ei synny mitään sotkua.

Herra varjele sentään.

Ero oli jo voimassa ja tapahtunut, kun tapasin miehen. Lasten äiti löysi uuden, joka ei sitten halunnutkaan kai jättää vaimoaan (?). Siitäkin on yli puoli vuosikymmentä aikaa. Olemme olleet miehen kanssa jo muutaman ajan naimisissa ja lapsikin on.

Ala kuvittele etta taalta mitaan myotatuntoa loydat... tsekkaa www.uusionni.net, sielta loytyy OIKEAA vertaistukea :).



Tsemppia!



t: aitipuoli

Tehdä jotain tuollaista?!?

Näissä tilanteissa aikuiset ovat aina vastuussa. Aikuiset mallintavat omalla käytöksellään, miten ketäkin kohdellaan. Pystyttekö lasten äidin, sinun ja miehesi kesken keskustelemaan rauhallisesti ja käyttäytymään kunnioittavasti?

Näissä tilanteissa aikuiset ovat aina vastuussa. Aikuiset mallintavat omalla käytöksellään, miten ketäkin kohdellaan. Pystyttekö lasten äidin, sinun ja miehesi kesken keskustelemaan rauhallisesti ja käyttäytymään kunnioittavasti?

Äiti saa aina raivarit ja alkaa huutaa, siis lasten isälle. Näin ollut jo vuodesta 2005 kun ero tuli. Mua hän vihaa niin paljon, että saa kilarit, jos vahingossa vilauksenkin näkee (yleensä ei näe). Puhumaan hän ei edes suostuisi.

Olisin sanonut kylmän viileästi, että tottakai jään katsomaan esitystä, halusitte tai ette, ja olsiin nauttinut juhlasta hampaat irvessä.

Tosiaan äiti on äiti, mutta kyllä luulis että iskäkin on rakas ja tärkeä, jos on luonut läheisen suhteen lapsiin.... Ei ole kylläkään kokemusta erosta, mutta jotenkin uskoisin että mun mies olis edelleen rakas lapsille vaikka erottais, ellei sitten uusperhe veisi kaikkea hänen huomiotaan. Varmaan lasten äidin suhteutuminenkin vaikuttaa paljon, eli jos hän laittaa lapset valitsemaan iskän tai äidin, niin noin voi varmaan käydä...

Voi että, tsemppiä sulle, koita tukea miestä että sais välit lapsiin lämmitettyä!

Eli mitä ilmeisemmin äiti antaa katkeruutensa pilata isän ja lasten välit....todella ikävää ja surullista, aikuisten pitäis yrittää unohtaa oman vihansa kun on lasten parhaasta kyse!!!! Mutta ehkä se joillekin jätetyille on tärkeintä saada kostettua, tyyliin jos minä en ole onnellinen niin ei sitten muutkaan!

Ajatttele miten paljon energiaa tuollainen vihanpito vie, se syö ihmistä!

Meillä ihan sama tilanne.



Kerran olin lapsen kanssa 2 h kahdestaan ja mieheni eksä teki siitä lastensuojeluilmoituksen.



Näitä katkeria äitejä riittää ja he luulevat olevansa jumalasta seuraavia. He tekevät "kaikkensa lapsen edun mukaan" mutta todellisuus non jotain ihan muuta.



Oman katkeruuden siirtäminen lapsen kannettavaksi on henkistä väkivaltaa ja jättää eritääin pahat ja syvät arvet lapseen.



Katkera äiti kasvattaa katkeria lapsia.

tekevät perättömiä LS ilmoituksia,oikeasta äidistä!Että niin makaa kuin petaa,et voi tietää todellista syytä eroon.Jos olisit mun miehen nyksä jota et ole niin syy meillä oli miehen väkivaltaisuus,NARSISMI,liiallinen alkoholinkäyttö miehellä jota hän suinkaan ei kerro nyksälleen.Lapsen hoitoon ei osallistunut koskaan lasta tehtiin vuosia,oli keskenmenoja ja ties mitä.Kiintymyssuhdetta ei ole lapsella ja isälllä asuin 10 kk lapsen syntymän jälkeen muualla että mies saa nukkua!!!lapsi ei halua että isänsä osallistuu hänen elämään eikä tuolla liene mielenkiintoakaan,kuin narsistina kiusta edelleen minua.ja välimaka on useita satoja kilometrejä.Olet kuullut vain miehen "totuuden" joka ei ole totuus,totuus olisi kummankin jutuista puolet.Lapselle on tärkeä isä ja jakamaton aika oman isän kanssa.EI sen henkilön joka on tullut äidin tilalle.Oli se sitten munahukka tai munahaukka tai vaikkapa blondi.

Eli mitä ilmeisemmin äiti antaa katkeruutensa pilata isän ja lasten välit....todella ikävää ja surullista, aikuisten pitäis yrittää unohtaa oman vihansa kun on lasten parhaasta kyse!!!! Mutta ehkä se joillekin jätetyille on tärkeintä saada kostettua, tyyliin jos minä en ole onnellinen niin ei sitten muutkaan!

Ajatttele miten paljon energiaa tuollainen vihanpito vie, se syö ihmistä!

Tai siis ehkä se mies, jonka piti niin varmast muuttaa yhteen eron jälkeen hänen kanssaan, jätti.

tekevät perättömiä LS ilmoituksia,oikeasta äidistä!Että niin makaa kuin petaa,et voi tietää todellista syytä eroon.Jos olisit mun miehen nyksä jota et ole niin syy meillä oli miehen väkivaltaisuus,NARSISMI,liiallinen alkoholinkäyttö miehellä jota hän suinkaan ei kerro nyksälleen.Lapsen hoitoon ei osallistunut koskaan lasta tehtiin vuosia,oli keskenmenoja ja ties mitä.Kiintymyssuhdetta ei ole lapsella ja isälllä asuin 10 kk lapsen syntymän jälkeen muualla että mies saa nukkua!!!lapsi ei halua että isänsä osallistuu hänen elämään eikä tuolla liene mielenkiintoakaan,kuin narsistina kiusta edelleen minua.ja välimaka on useita satoja kilometrejä.Olet kuullut vain miehen "totuuden" joka ei ole totuus,totuus olisi kummankin jutuista puolet.Lapselle on tärkeä isä ja jakamaton aika oman isän kanssa.EI sen henkilön joka on tullut äidin tilalle.Oli se sitten munahukka tai munahaukka tai vaikkapa blondi.

Munahukka hukkaa munia.

ja kun en ole exä enkä nyxä vaan ihan ydinperheessä elävä, niin minun ei tarvitse ladata omaa katkeruuttani puolin tai toisin kehenkään.



Ap, isä teki virheen, hyvin ymmärrettävän, kun varmasti kaipaa lapsiaan paljon. Mutta nyt hän oli curling-isä. Jos on sovittu, että isä menee näytökseen ja on ostanut lipunkin, ei siellä näytöksessä hommaa peruta ja lippua luovuteta äidille. Se on ihan naurettavaa pompottamista, jonka lapset varmasti ovat oppineet äidiltään. Isän olisi pitänyt ihan rauhassa viedä sen esiintyjälapsen syrjemmälle ja selittää, että ensi kerralla sitten tulee äiti, mutta nyt isä on ostanut lipun ja isä katsoo esityksen. Ja sitten isä olisi katsonut esityksen. Äiti olisi voinut huutaa ja raivota ja kirkua - isän vain pitäisi pysyä tyynenä ja rauhallisena ja selittää lapsille, että äidin käytös ei ole heidän vikaansa vaan ihanä äidin oma valinta tähän tilanteeseen.



Sinun on vain nyt ymmärrettävä, että sinä olet lasten mielestä pahis, koska heidän äitinsä näin opettaa. En tiedä, minkä ikäisistä lapsista on kyse, mutta todennäköisesti äiti ihan pelottelee sinulla, joten lapset ihan aidosti pelkäävät. Älä hermostu näistä peloista. Pysy aina tyynenä ja rauhallisena aikuisena näiden lasten edessä. Älä pakota heitä viettämään aikaa kanssasi äläkä lahjo heitä, mutta koeta osoittaa, että olet oikeasti se turvallinen aikuinen, joka ymmärtää, miten heidän pitää pysyä lojaalisena äidilleen eikä rankaise heitä siitä. Iän myötä lapset tajuavat kyllä, että äiti tässä on se myrkyllinen ihminen, mutta kun kyse on heidän äidistään, he eivät voi tätä lojaalisuuttaan menettää - ei ehkä ennen aikuisuutta (toivottavasti aiemmin).



Isänä ottaisin yhteyttä lastenvalvojaan aina, kun äiti tekee näitä lasten manipulointeja - varsinkin jos äidin raivolle löytyy todistajia. On hämmästyttävää, miten täälläkin jotkut oikeuttavat lasten pelinappuloina käytön sen takia, että mies oli narsisti, alkoholisti, väkivaltainen ja ties mitä. Jos näistä ei ole mitään todistetta ja isä elää uudessa liitossa vauvan kanssa, niin miksi niille lapsille pitää luoda jotain mörköä tästä naisesta, joka todennäköisesti on se, joka pitää sen miehen aisoissa? Eikö pitäisi ennemmin olla kiitollinen siitä, että paikalla on aina toinenkin aikuinen suojelemassa niitä lapsia? Eivät lapset ymmärrä eron syitä eivätkä ole velvollisia ymmärtämään koskaan niitä.



Ap, en tarkoita, että sinun miehesi olisi kaikkea tätä, mutta tuolla ylempänä vain vihjattiin, että et voi tietää eron todellisia syitä ja sen takia oikeutettiin exän käytös. Minusta lapsellinen ja manipuloiva käytös ei ole koskaan oikein vaan merkki hyvin rikkinäisestä ihmisestä, joka tarvitsee hoitoa. Ap:n miehen eron syy taisi olla täysin siinä naisessa, mutta jos näin ei nyt yllättäen olisikaan, niin äiti, joka ajattelee lastensa parasta, yrittäisi nimenomaan ylläpitää hyvää suhdetta miehen nyxään, jotta lapsilla olisi turvallista isän luona. Mitä auttaa isän ja isän uuden vaimon mustamaalaaminen? Kenen tarkoitusperiä se palvelee? Lapset oppivat ensin, että isä on paha ja isän uusi vaimo vielä pahempi ja myöhemmin he tajuavat, että heidän äiti se onkin. Onko hyväksi lasten identiteetille tajuta, että heidän vanhempansa ovat pahoja? He oppivat vain sen, että silloinhan hekin ovat...



Miksi ihmisten on vaikea tajuta, että lasten paras on aina oikeus molempiin vanhempiin? Jos toinen vanhemmista on sairas tai päihteiden käyttäjä, silloin tottakai lapsia pitää jo ihan oikeudenpäätöksellä suojella mutta ei niille lapsille mennä kertomaan, että vanhempanne on hirviö, jota ei tarvitse totella. Lapset tarvitsevat sitä huonoakin vanhempaa. On tärkeää, että he eivät tätä pelkää ja että he saavat positiivisia hetkiä tämän vanhemman kanssa (jos mahdollista). Tähän auttaa esim. valvotut tapaamiset. Kyllä vaatii exiltä ja nyxiltä melkoista aikuisuutta ajatella lasten parasta. Toivoisin, että useampi siinä onnistuisi.



Tsemppiä, ap. Pää kylmäksi ja olkaa miehenne kanssa ne turvalliset aikuiset, joille lapset saaavat olla lapsia eikä tarvitse osallistua vanhempien väliseen katkeruuteen. Älkää haukkuko äitiä, mutta antakaa lasten tietää, että teille voi puhua ihan suoraan ja kiertelemättä pahojakin asioita, ettekä silti suutu heille ettekä jätä heitä. Se on varmasti heille tärkeää, kun äiti yrittää kiukuttelullaan pakottaa heitä valitsemaan kiintymyksen kohteensa.

kyllä mä sen uskon, että miehen ja hänen exänsä liitto on ollut surkea, ovat niin perin juurin erilaiset ihmiset.



Lapset käyvät meillä kyllä säännöllisesti ja sopimuksen mukaan. Isälle kumpikaan heistä ei uskalla eikä halua uskoutua. Isä suuttuu heille joistakin asioista, mistä minusta "normaali" vanhempi suuttuu (jos lyövät toisiaan, ovat ilkeitä toisilleen tyyliin "mä tapan sut", eivät rauhoitu, vaikka kuinka komennetaan, varastavat rahaa lompakosta vaikka juuri isä on sanonut, ettei hän halua antaa rahaa vaikka peliin, ottavat karkkia, vaikka on juuri sanottu ettei saa, jäävät kiinni koulussa kiusaamisesta tms).



Mutta he menevät aina äidilleen kertomaan, että taas se suuttui tämmöisestä ja äiti saa kamalat hepulit isälleen, että tämä on niin pihi ettei anna rahaa, siksi joutuvat ottamaan ilman lupaa tai tämä ei anna karkkia tarpeeksi, niin joutuvat ressut senkin selän takana näpistämään. Ja hänen lapsensahan eivät kiusaa, kun se on siinä toisessa se vika.



Lapset siis uskovat, että äiti on oikeassa ja isä pahis, kun kieltää tuommoiset jutut ja vielä kehtaa suuttua.



Mä en ole koskaan pakottanut lapsia viettämään aikaa kanssani, enkä lahjo heitä. Mutta he kokevat mut sitten tyhmäksi. No kyllä mä sen kestän, mutta joskus se harmittaa. Kun ei ole heihin kosketusta, niin se tuntuu omalta vialta, kun kerran on se aikuinen osapuoli.



Luulen, että isä otti nokkiinsa niin paljon, että lähti pois. Hän sanoi, ettei vain jaksanut jäädä riitelemään (tai ottamaan vastaan riitaa), kun lapset menevät siitä ihan sekaisin sitten.