Tuntuuko sinusta erilaiselta olla avio- kuin avovaimo?
Me mentiin viime kesänä naimisiin, mutta mitään muuta eroa en huomaa kuin sen, että sukunimi on pitempi. Ihan samanlaista elämää kuin ennenkin.
Kommentit (9)
että täällä usein vihjaillaan siihen suuntaan, että avioliitto olisi jokaisen avovaimon unelma ja muutenkin veisi suhteen aivan uudelle tasolle.
Ap
Mutta kyllä mulle se antoi tunteen siitä, että ollaan virallisesti ja lopullisesti sitouduttu toisiimme. Avoliitto on mun mielestä vielä seurustelua ja siinä katellaan, oisko toi sopiva puoliso ja löytyiskö kenties parempi jne. avioliitto on sitten merkki suhteen vakavuudesta ja lopullisuudesta.
Ja turha tulla kenenkään sanomaan, että avioliittokin voi päättyä eroon, tottakai voi, mutta kyllä silti asian näen tällä tavalla.
ennen avioitumistamme.
Naimisissa oleminen kertoo mielestäni sitoutumisesta suhteeseen.
Sukunimeeni en halunnut muutoksia. Nyt lasten myötä joskus huvittaa, että meillä on kaksi lasta isän mukaan ja sitten joku muun niminen. En kuitenkaan edelleenkään vaihtaisi nimeäni.
Naimisissa oleminen kertoo mielestäni sitoutumisesta suhteeseen.
tehtiin ihan käytännön asioiden takia, olimme sitoutuneet toisiimme jo paljon aiemmin.
Ap
Meillä taas lapsi oli se "merkki" sitoutumisesta suhteeseen, ei avioliitto. Voisi kai sen kärjistää niinkin, että avioliitosta pääsee helpommin eroon kuin lapsesta.
Mutta joo, minulle (tai miehelle) tuolla avioliitolla ei ole mitään merkitystä. Me emme miehen kanssa tarvinneet sitä rakkautemme "todisteeksi" vaan ihan järkisyistä päädyttiin naimisiin (kuten aikaisemmin sanoin, perintöasioiden tms. takia).
Mutta ehkä se johtuu enemmänkin siitä että ne häät on nyt vihdoin vietetty. Reilu viikko sitten mentiin naimisiin.
Arki tietenkään ei muuttunut, mutta muiden suhtautuminen liittomme vakavuuteen muuttui. Itselleni tuli itsevarmempi ja aikuisempi olo kun olin oikea Rouva.
Vaikka itse olimme sitoutuneet liittoomme jo avoliitossa, niin muut pitivät sitä vain seurusteluna. Esim. miestäni ei pyydetty kummiksi samalla kun minua pyydettiin ja miehestä puhuttiin "Sannan poikaystävänä".
Naimisiinmentyämme olimme muiden silmissä ihan oikeasti yhdessä.
Olemme olleet naimisissa nyt 12 v, yhteensä olemme olleet yhdessä 16 v.
tunnu erilaiselta, en odottanutkaan mitään erityistä muutosta! Avioliitto solmittu vain lasten vuoksi (jää typerä isyyden tunnustaminen ym. juttuja pois).
Sukunimikin pysyi samana.
Naimisiin menimme vain ja ainoastaan helpottaaksemme esim. perintöjuttuja.