Onko FB:ssä ns. hehkutuspäivitysten motiivina aina ylikorostunut tarve

Arkeni on täyttä rutiinia, lastenhoitoa ja töitä. Kun siihen tulee joku muutos, niin kerron siitä mielelläni kavereille, koska olen ILOINEN. Jos joku kavereistani ei halua jakaa iloani, poistakoon minut kaverilistalta tai piilottakoon päivitykseni. Olisin itse asiassa kiitollinen että poistaisi minut kokonaan kaverilistalta, koska sellainen ihminen joka ei halua jakaa kaverinsa/ystävänsä iloa on huono kaveri.



Ja mainittakoon, että en leuhki, vaan kerron meidän elämään kuuluvista asioista. Niihin kuuluvat myös ajoittain ulkomaanmatkat ja niistä kertominen.

ap on se sama tyyppi joka täällä joku aika sitten itki siitä sämpylöiden leipomisesta, että miten voi päivittää sellaisesta facebookkiin.



täällä onkin tullut jo niin monia hyviä perusteluja kaikille mahdollisille ja mahdottomille päivityksille että en enää jatka tätä muuten kuin toteamalla että itsekin olen yksi näistä äideistä joiden elämän kohokohtia ovat arjen pienet ja suuret ilot ja tiedän että ystävät ja sukulaiset seuraavat meidän elämäämme facebookin kautta ja iloitsevat kanssamme. olen piilottanut statuspäivitykseni vieraammilta ihmisiltä joiden kanssa olen esim työn kautta tekemisissä ja siksi he ovat "kavereitani". itse taas en jaksa lukea valituspäivityksiä päivästä toiseen, sellaisia löytyy myös näistä puolitutuista, joten olen piilottanut ne itseltäni.



yksi tuttu mulla on, kaukaisempi sukulainen, joka selvästi esittää facebookissa täydellistä äitiä ja ihmistä - siis aivan suoraan näin toteaakin, ja lapset ja mieskin ovat tietenkin täydellisiä, ja talo ja elämä ja kaikki muukin - vaikka tiedän totuuden olevan jotain aivan muuta. luin joku aika sitten jostain että tällaiset ihmiset yrittävät siten paikata rikkinäistä oloaan, joka ainakin tällä ihmisellä on aiheutunut oman lapsuuden ongelmista. joten kyllä kieltämättä joskus ihmettelen tämän ihmisen "hehkutusta" mutta muistan sitten aina että se kumpuaa siitä menneisyydestä ja ilmeisistä mt-ongelmista joten en anna sen häiritä itseäni, säälin vain.

On vain kiva pysyä yhteyksissä esim. työkavereiden kanssa vauvalomalla. Oma äitinikin seurailee elämäämme osittain Fb:ssä. Voin kyllä kertoa huonommistakin jutuista. Herran jestas...

olen facebookissa harrastusryhmän vuoksi, enkä jaksa itse juuri päivittää. Mutta silti musta on kiva joskus harvoin kun ehdin, lukea toisten päivityksiä, olipa ne sitten hehkutuksia tai valituksia tai jotain ihan muuta :-)

Jospa niihin kyllästyy silloin, kun itse roikkuu liian paljon facebookissa?

päivittää fb:iin. Luen kyllä ne päivitykset ja kommentoin jos on jotain sanottavaa johonkin. Ei mua haittaa, jos jollain on joku päivityksenä, mikä mua ei kiinnosta. En jää sitä sen enempää miettimään.



Jos alkaa kauheesti pähkäilemään, että mitä nyt voi laittaa ja mitä ei, niin eihän sinne periaatteessa voi sitten laittaa mitään kun mikä tahansa päivitys saattaa ärsyttää jotakuta.



Itsellä on kavereina vaan lähin piiri, ihmiset, jotka muutenkin tietää mun asiat ja ovat ystäviäni. On siis itselle ainakin ihan sama, mitä mä kirjoitan statukseen. Ei tartte miettiä, että mitä toikin musta ajattelee, jos näin kirjoitan.



Jos on pakko valita, minkälaiset päivitykset ärsyttää eniten, niin ne ei suinkaan ole nämä positiiviset vaan semmoiset jatkuvasti negatiiviset. Surkutellaan milloin mitäkin. Nekin osaan kyllä sivuuttaa ja olla kommentoimatta jos aiheuttaa punaisen näkemistä :)



Eikö jokainen saa olla oma itsensä ja laittaa statukseensa mitä haluaa? Eikö saa iloita pienistä asioista, jos ne itsestä tuntuu hyvältä? Mikä ihme se on, että sitten pitää toisten alkaa märehtiä, että mitä toikin tossa yrittää esittää kun kirjoittaa tuommoista positiivista milloin mistäkin?



Itse olen positiivinen iloinen luonteeltani ja saattaisin esim. ap:n mielestä olla todella ärsyttävä, koska monesti pienetkin asiat saa mut iloiseksi ja saatan siitä kirjoittaa statuspäivityksen... Kyllä on pikkusieluista, jos semmoinen saa jonkun ärsyyntymään... Ehkä siinä vaiheessa kannattaa katsoa peiliin.

Eräs tuttu postaili aikaisemmin koko ajan päivityksiä tyyliin "murun kanssa leffaan ja pihville", "murun kanssa koti-ilta", "salille ja sit murun luo"... Sitten he erosivat, ja kaikille selvisi suhteen karu todellisuus ja eron syyt. Myöhemmin palasivat yhteen, mutta eipä ole tullut noita muruviestejä enää. :D

Joo noita tyyppejä ei jaksa kukaan! Miksi ihmeessä pitää raportoida esim joka kerta kun urheilee? Tai kertoa, että syö ja sitten lähtee töihin? Samat jutut parilla sanalla joka päivä, uudestaan ja uudestaan...

Kyllä siitä on ihan kiva lukea, kun joku tehnyt jotain kivaa niinkuin vaikka just viettänyt kivan mökkiviikonlopun tai leiponut jotain ihanaa. Kunhan siis ei postaa joka päivä samanlaisia juttuja.

Joku varmaan laskee hehkutukseksi myös kerran kuussa neuvolan jälkeen julkaistut ikä, mitat ja kasvaa hurjaa vauhtia -viestit. Onko ihan hirveää luettavaa?

hehkutusta, mutta hiton ärsyttävää (ja on mullakin lapsia). Itselläni on onneksi vain yksi kaveri, joka näitä neuvolatietoja ja lapsen "kehitystä" päivittelee ja muut päivitykset yksinkertaisuudessaan niin hulvattomia, etten viitsi piilottaa.

muuten kirjoittaisit, että paistoit sämpylöitä. Vai miksi sinä sen haluat kertoa?

vaikea tunnustaa, että omien statusten tarkoituksena on ainoastaan kertoa, että "hei mä olen olemassa ja mulla on magee elämä. Mä nautin näistä elämän pikkuiloista ihan kybällä jne...". Heille FB on tosiaan tehty. Kansalla, jolla ei ole paikkaa päteä muualla voi tehdä sen nyt siellä. Mun fiksuimmat kaverit eivät ole FB:ssä ollenkaan tai jos olevat voivat esittää jotain mielipiteitä. Nää "leivoin just sämpylöitä ja saunaa lämpiää" -tyypit ovat poikkeuksetta kotiäitiyteen jämähtäneita, alhaisesti koulutettuja mammoja. Miehet yleisesti ottaen ovat tässä suhteessa monipuolisempia ja pyrkivät huumoriin ja mielipiteiden esittämiseen typerien hehkutuspäivitysten sijasta. Tai ainakaan minä en ole mieheltä lukenut mitään "Jaakko rassasi tänään koko päivän Toyotaansa, laittoi sitten saunan lämpiämään ja nauttii nyt kylmää olutta järvinäkymää ihaillen" -paskaa.

aikuisia ihmisiä jotka roikkuvat jossain facebookissa päivät pitkät ja koko elämä pyörii jonkun facebookin ympärillä. mietitään vaan että mitähän päivityksiä pistäis ja luetaan muiden puolituttujenkin juttuja. mikä tällainen facebook villitys on? eikö voi elää ja tavata ihmisiä ihan livenä? tai soittaa kun nykyään on kännykätkin kaikilla koko ajan mukana. aika pimee systeemi on kun täältä saa aina lukea kuinka tyhmiä juttuja ihmiset kirjoittaa. mitäs sitten roikutte siellä hemmetin facebookissa!!! facebook, facebook, facebook. varsinainen assholebook!

Ap ja muut arvostelijat! Te olette niin kateellisia ja ikäviä, että toivottavasti en tunne teitä, enkä tule tuntemaan teitä. Minulla on kavereissani miehiäkin, jotka saattavat kertoa "Jaakko rassasi tänään koko päivän Toyotaansa, laittoi sitten saunan lämpiämään ja nauttii nyt kylmää olutta järvinäkymää ihaillen". Ennen Facebookiakin on ollut teidänlaisianne kateellisia ihmisiä. Muistan, kun isäni veljen vaimo kävi usein meillä kylässä kun olin pieni. Hän ei koskaan sietänyt kuulla, jos äitini elämässä oli tapahtunut jotain positiivista, vaan vaihtoi heti puheenaihetta. Kun äitini kokkasi jotain hyvää ruokaa, hän saattoi sanoa, että ruoka on liian lihottavaa, eikä hän voi syödä sitä. Illalla hän meni ostamaan hampurilaisia, kun oli niin nälkä. Aina on ollut näitä ikäviä naisia, mutta minä olen kehittänyt tutkan ja osaan kiertää kaukaa sellaiset ihmiset. Hankkikaa oma kiva elämä ja haudatkaa kateutenne syvälle suohon.

Minä koen FB:n niin, että sen avulla ihmisistä oppii jatkuvasti lisää. Itsellä on FB-kavereina mm. työkavereita, joista osan tunnen paremmin ja osan lähinnä työasioiden tiimoilta. Minusta on tosi hauska kuulla ja nähdä, millainen tyyppi tuo vähän vieraammaksi jäänyt työkaveri on privaatissa.



Jos joku postaa 100 kuvaa omasta uudesta tukkatyylistään, se ei suinkaan ärsytä minua, vaan ajattelen, että hänpäs on tuollainen tyyppi.



Ja monesta hiljaisesta ihmisestä on paljastunut FB:ssä humoristi - tämän jälkeen ihmiseen voi suhtautua tosielämässäkin aivan toisella tavalla, vaikkei edelleenkään heittäisi läppää hänen kanssaan livenä.

Minä koen FB:n niin, että sen avulla ihmisistä oppii jatkuvasti lisää. Itsellä on FB-kavereina mm. työkavereita, joista osan tunnen paremmin ja osan lähinnä työasioiden tiimoilta. Minusta on tosi hauska kuulla ja nähdä, millainen tyyppi tuo vähän vieraammaksi jäänyt työkaveri on privaatissa.

Jos joku postaa 100 kuvaa omasta uudesta tukkatyylistään, se ei suinkaan ärsytä minua, vaan ajattelen, että hänpäs on tuollainen tyyppi.

Ja monesta hiljaisesta ihmisestä on paljastunut FB:ssä humoristi - tämän jälkeen ihmiseen voi suhtautua tosielämässäkin aivan toisella tavalla, vaikkei edelleenkään heittäisi läppää hänen kanssaan livenä.

Ap:n kaltaiset ihmiset ovat tuskin tyytyväisiä niistäkään, jotka postaavat vain negatiivisiä postauksia, viljelevät vittuperkeleitään tai kirjoittelevat jatkuvaa sairaskertomustaan omista ja perheen taudeista (joskus turhankin yksityiskohtaisin kuvauksin). Ja oma porukka on sekin, jotka eivät koskaan kirjoita seinälleen mitään. Pitäisikö kaikkien olla sellaisia?

muuten kirjoittaisit, että paistoit sämpylöitä. Vai miksi sinä sen haluat kertoa?

No ihan samasta syystä kuin kuka tahansa päivittää statustaan. Minusta se, että kertoo tulleensä töistä, tai leikanneensa nurmikon, tai sairastuneensa flunssaan tai leiponeensa sämpylöitä, on ihan yhtä kaikki neutraaleja päivityksiä, kerrotaan ihan arkisesti mitä on tänään tehnyt.

Kertokaa te, joiden mielestä leipomisesta kertominen on hehkutusta: onko teille esim. sämpylöiden leipominen niin työlästä tai harvinaista, että siitä kertominen pistää jotenkin silmään "hehkutuksena"?

aikuisia ihmisiä jotka roikkuvat jossain facebookissa päivät pitkät ja koko elämä pyörii jonkun facebookin ympärillä. mietitään vaan että mitähän päivityksiä pistäis ja luetaan muiden puolituttujenkin juttuja. mikä tällainen facebook villitys on? eikö voi elää ja tavata ihmisiä ihan livenä? tai soittaa kun nykyään on kännykätkin kaikilla koko ajan mukana. aika pimee systeemi on kun täältä saa aina lukea kuinka tyhmiä juttuja ihmiset kirjoittaa. mitäs sitten roikutte siellä hemmetin facebookissa!!! facebook, facebook, facebook. varsinainen assholebook!

AV onkin paljon kehittävämpi kanava, kuin fb...

Sottasta puuhaa ja olen usein saanut aikaiseksi vain golf-palloja. Tosin olen leiponutkin vain muutaman kerran niitä. Jos joskus saisin leivottua hyviä sämpylöitä, voisin hyvinkin ylpeillä sillä. Niin mun monet muutkin fb-kaverit leuhkivat ja olen aidosti onnellinen ja ylpeä heidän suorituksestaan. En ole kateellista tyyppiä.



Minä kirjoitan Facebookiin yleensä vain pieniä positiivisia juttuja. En uskalla kirjoittaa politiikasta tai muista mielipiteistäni. Vitsailukin on joskus hankalaa, kun saattaa loukata jotakuta.