mitä lapset ajattelee kun vanhemmat riitelee tai äiti itkee

Miksi fiksut(?) naiset valitsevat väärin?

Itkeminen on luonnollista ja on hyvä nähdä että se on sallittua, niin lapsille kuin aikuisille.

Riippuu miten riitelette, tietysti lapsi pelkää jos riitely on vahingollista, henkistä tai fyysistä väkivaltaa. Turvakotiin voi aina mennä lasten kanssa, jos tilanne on sellainen mikä aiheuttaa pelkoa lapsiin ja sinuun.

Lapsi pelkää kun vanhemmat riitelee.

Lapsena se pelotti ja koitin vältellä vanhempien riitoja, isäni oli se kovaäänisempi ja toivoin usein, ettei se olisi kotona. Joskus kahdeksanvuotiaana huusin takaisin ja koin, että minä olen se kenen pitää puolustaa äitiä ja siskoa. Kun luulin isän olevan vanhempien riitelyn jälkeen vihainen mulle äiti aina heittäytyi marttyyriksi ja korosti miten hänelle tässä ollaan vihaisia. Olisin tarvinnut turvallisuuden tunteen. Kerran muistan äitini itkeneen, toin sille talouspaperia mihin pyyhkiä, sen ihmeemmältä se ei tuntunut. Riitojensa jälkeen äiti haukkui isää selän takana, syytteli mua omasta taakastaan, se oli turvattomuuden lisäksi pahinta.

Nyt riitelen omien lasten isän kanssa ja tajusin, että vaikka sovitaan, lapset ei sitä ehkä tajua. Elämä jatkuu seuraavaan huutosotaan asti normaalina. Itse en riitoja pelkää, mutta esikoinen alkaa hahmottaa asioita ja on nyt se lapsi, joka kuulee kovan huudon ja on turvaton. Pitää sopia niin, että lapsi ymmärtää. Selittää tilanne lapselle. Ja korostaa sitä, ettei tilanne ole lapsen syytä, ei vanhemmat ole lapselle vihaisia. Ja toisen vanhemman haukkuminen on kuin haukkuisi myös lasta.

Silloin kun olin lapsi, äitini yritti riidellä toisessa päässä taloa mutta isäni on tempperamenttinen, joten aina se ei onnistunut. Lukitauduttiin sitten siskon kanssa toiseen huoneeseen, sillä pelottaavaahan se huuto oli. Yleensä riidan jälkeen äitini meni itkemään toiseen huoneeseen ja me perässä. Itkuhan siinä oli päässyt jo minulla ja siskolla, kun riitelyä oli kuullut, mutta se yltyi ennestään kun näki äidin itkevän. Tarjosin hänelle usein talouspaperia.

Oli kuitenkin hetkiä jolloin tiesi, kuuli tai näki vanhempien sopivan. Itselläni ei ole vielä lapsia, mutta olen päättänyt etten tulisi ikinä lasten kuullen riitelemään tai riidan vuoksi itkemään, jos se on minusta kiinni. Vaikka traumoja omien vanhempieni riidoista en saanut, niin ei se oli silti todella epämukavaa ja pelottavaa kuunnella tai nähdä riidan jälkeistä itkua.

Minäkin olen alaikäinen mutta toivoisin että omat vanhempani riitelisi jossain missä minä en kuulisi äiti sitä näyttää yrittävän mutta tuntuu ettei isä siinä tilanteessa osaa ajatella yhtään meitä muita kuulioita 😐

Se oli ihan kamalaa. Kotona vanhemmat riiteli ja huusi jatkuvasti. Yleensä riidat johtui äidistä. Hän oli myös jättämässä meitä toisen miehen vuoksi mutta peruikin aikeensa. Salaa toivoin että olisi lähtenyt niin kotona olisi vihdoin ollut rauhallista.