HOIKAT HOI! Ärsyttääkö teitä jos ihmiset kauhistelevat painoanne?

On ihan käsittämätöntä, että hoikan ihmisen painoa ja ulkomuotoa saa vapaasti taivastella. Hoikkuus voi jollakin olla kovan työn tulosta, ja arvostelu tuntuu siksi pahalta. Ja sitten on meitä, jotka vaan emme liho. Ei se kenenkään kauhistelulla muuksi muutu.



'Söisit sinäkin enemmän, niin saisit vähän muotoja' totesi sukulaistäti. Teki mieli vastata että syö sinä vaan kun sinussa se näkyy, mutta en kehdannut...

On ihan käsittämätöntä, että hoikan ihmisen painoa ja ulkomuotoa saa vapaasti taivastella. Hoikkuus voi jollakin olla kovan työn tulosta, ja arvostelu tuntuu siksi pahalta. Ja sitten on meitä, jotka vaan emme liho. Ei se kenenkään kauhistelulla muuksi muutu. 'Söisit sinäkin enemmän, niin saisit vähän muotoja' totesi sukulaistäti. Teki mieli vastata että syö sinä vaan kun sinussa se näkyy, mutta en kehdannut...

Esim. raskausaikana työkaveri kommentoi, että minun tulisi yrittää pitää raskauden mukanaan tuoma kasvojen pyöreys. Olen aina ollut alipainoinen enkä liho millään.



Synnytyksen jälkeen toiset tuntuivat ärsyyntyän, jos sanoin että raskauden aikainen painonnousu näkyy vielä. Muiden silmissä olin varmasti silloin normaaleissa mitoissa mutta itse tiesin että tulen siitä vielä muuttuumaan. Vaikken siis koskaan ole laihduttanut, päinvastoin olen yrittänyt saada kiloja lisää.

Raskauksien jäljiltä minulle on jäänyt lievä kuoppa mahan kohdalle, kun ennen siinä oli siis selvä kuoppa. Olen todella onnellinen tästä pienestä "lihomisen" merkistä ja sitten sieltä tulee lauma ihmisiä sanomaan kuinka minun pitäisi syödä ja kuinka olen liian laiha ja lähden tuulen mukana.



Äitini joka on ylipainoinen sanoi aina että "muista heiluttaa käsiä suihkussa että vesipisarat osuu"

ap

harrastan 4-5 krt viikossa liikuntaa, sekös ärsyttää niitä jotka eivät jaksa juosta vaan vain ahmia suklaata.

Olen niiiin kyllästynyt siihen, että painoani ja terveellisiä elintapojani arvostellaan todella syyttävään sävyyn! Eihän niin todellakaan saa tehdä ylipainoisenkaan kohdalla. Tiedän, että syön terveellisesti mutta en nipottaen. Harrastan myös liikuntaa monipuolisesti mutta ihan omaksi ilokseni ja siksi, että yhdessä hyvän ruoan ja liikunnan avulla tunnen voivani hyvin.



Eilen keskustelin äitini kanssa puhelimessa, joka kertoi viime viikonlopun sukulaisvierailun jälkeen sukulaisten olevan ihan kauhuissaan. Että mikä kamala sairaus mulla on, kun olen niin laiha. Ja ihan surulliset silmätkin kuulemma. Että enkö ollenkaan ajattele lapsiani?! No, itse olen kokenut viimeisen parin vuoden aikana eläväni elämäni onnellisinta aikaa (suhde miehen kanssa ok kaikkien vaikeuksien jälkeen, kiva työ ja unelmieni opiskelupaikka, lapset jo kouluiässä ja hyvin kasvatettuja) ja koen, että mulla on siihen jo lähes nelikymppisenä ihan täysi oikeuskin! Eilen olin täysin raivoissani asiasta mutta nyt yön jälkeen päätin, että kai sitä tässä iässä sitten pitää jo oppia sulkemaan korvatkin joidenkin ajattelemattomien pässien sanomisilta...



Grr!

Olen aina ollut laiha ja aina siitä kuulee. Todellakin loukkaa, kun täysin vieraat ihmiset tulevat kadulla arvostelemaan ja suorastaan haukkumaan. Varsinkin raskaana ollessa kommentit "ei voi kyllä olla terve vauva kun äiti tollanen luuviulu", "pitäis kuule syödä kunnolla, että vauva jaksaa kasvaa" yms. Ja ihan terveitä yli kolme kilosia vauvoja tullu. Ja sitten kauhistelut "ihanko oikeasti sä imetät? Ootkos nyt ihan varma että vauva saa tarpeeksi maitoa?" "Ai sulta muka tulee tarpeeksi maitoa luovutettavaksi? Mutkun sä oot niin LAIHA." Ja vauvat on ollu kunnon pullukoita...:) Ja sitten ärsyttää kommentit "varo ettei luut katkee" jos esim. nostan jotain painavaa. Olen elämäni aikana ollut vaikka missä onnettomuuksissa ja ikinä ei ole ollut murtumia. (esim. pudonnut hevosen selästä ja ollut viikon sairaalassa sisäisten vammojen takia)