Väsynyt äiti tämä on sinulle:

olen kahden pienen lapsen yh, melkoisen uupunut. Mutta hyvänen aika, tämähän on vain pieni hetki elämässä! Kyllä tämän jaksaa painaa, kun tietää että kohta helpottaa ja onhan tämä nyt kaiken tämän arvoista sentään. Onneksi SAIN kaksi lasta ennen yh:ksi jäämistä. Juu raskasta, mutta onpahan heillä vielä minun lisäkseni toisensa. En vaihtaisi päivääkään pois!

No, otsikko ei viittaa mitenkään siihen että puhutaan monen lapsen äidistä vaan puhtaasti äidistä joka väsynyt ja että SYY väsymykseen olisi siinä että on paljon lapsia..



Sehän tässä TURHAA oli jos joku!



5

Ei vaan se että heitetään ilmaan että syy on siinä että hankkii useamman lapsen ja tämä väsyttää.



Itselläni on 4 lasta enkä ole väsynyt. Pitäisikö olla? Jos hankin viidennen kun koen jaksavani niin teenkö väärin?



Väsyä voi vaikka yhden lapsen äitinä vaikka lapsi olisi miten toivottu.



5

kun piti yökaudet rysytä baareissa. Olisinko minä saanut sitten hankkia lapsia kun lapsettomanakin väsytti.

Ei vaan se että heitetään ilmaan että syy on siinä että hankkii useamman lapsen ja tämä väsyttää.

Itselläni on 4 lasta enkä ole väsynyt. Pitäisikö olla? Jos hankin viidennen kun koen jaksavani niin teenkö väärin?

Väsyä voi vaikka yhden lapsen äitinä vaikka lapsi olisi miten toivottu.

5

Fine, jos et ole väsynyt, niin sehän on hieno homma. Olet osannut mitoittaa lapsiluvun jaksamisesi mukaan. Asia ei siis koske sinua, sen kun teet vaikka 10 lasta lisää, jos kerran jaksat.

Eivät lapset tietenkään ole ainoa väsymystä aiheuttava asia, mutta uskon, että ap viittaa tässä nyt nimenomaan aiempaan ketjuun, jossa pienten lasten äiti valitti _lapsista johtuvaa_ väsymystään. Silloin kysymys on aiheellinen.

Ahaa, ookei, jos viitataan johonkin ketjuihin niin selvä pyy, en ole hengannut koko päivää netissä että tietäisin tässä lukematta että viitataan johonkin ketjuun.. :))



5

Toinen oli vahinko. Enkä oo ollut yhtään väsynyt kun lapset oli pieniä.



Mut nykyään mä oon väsynyt työn ja työmatkan takia.

Ahaa, ookei, jos viitataan johonkin ketjuihin niin selvä pyy, en ole hengannut koko päivää netissä että tietäisin tässä lukematta että viitataan johonkin ketjuun.. :)) 5

Olet ehtinyt tehdä kaikenlaista ja olla lastesi kanssa ja levätä.

jokainen lastensa kanssa enemmän kuin tunnin päivässä viettävä äiti on väsynyt aina välillä! Etenkin, jos lapsista yksikään on alle 18-vuotias.



Ei elämä kaadu väsymykseen, ja usko tai älä, olisi luonnotonta, jos vanhemmat olisivat aina pirteitä ja hirveän motivoituneita joka ainoan askareen hoitamiseen. Voin kuitenkin kertoa, että kaikki väsymykset eivät heijastu lapsiin, vaan kyllä sen turhautumisen ja väsymyksen saa usein pidettyä itselläänkin ainakin pääasiassa. Joskus sitten lapsetkin tuntevat sen nahoissaan, että äitiä vähän väsyttää, vähän enemmänkin ja sekin on sitä elämää.



ps. väsymys, kaikkein rankimmassa muodossaan alkaa usein jo synnytyksen yhteydessä. Varmaan ymmärrät, että senkin valossa on täysin normaali tilanne, että ihmisemo on väsynyt tai aivan mielettömän väsynyt.

yhden lapsen väsynyt äiti.

vaatii minua siirtämään geenejäni eteenpäin.

Niin, miksi tehdä useita lapsia, jos ei jaksa?

Niin, miksi tehdä useita lapsia, jos ei jaksa? Samaa tietysti kysyn myös itseltäni, eli ei tämä ole arvostelua. Ja sille, joka sanoi, että ap on varmaan pirtsakka yhden lapsen äiti: so what, sehän osoittaa, että hän on osannut mitoittaa lapsiluvun jaksamisensa mukaan. Fiksua toimintaa. Toinen juttu on tietysti se, että yhden lapsen kanssa ei välttämättä ole pitkän päälle niin helppoa, kun saa aina olla leikkikaverina. Mutta mielestäni peruskysymys on hyvä; lasten hankkiminen on vapaaehtoista. P.S. omalta kohdaltani voin vastata kysymykseen näin: koska toivoin esikoiselle sisarusta, silläkin uhalla, että se on rankkaa.

perustarve, tästä on ihan tutkimuksia, että se biologisen kellon tikitys on kyllä ihan todellista. Biologiselta kannalta suvun jatkaminen on elämän perimmäinen tarkoitus, vietti siihen on vahva. Ja vähissä ovat asiat jotka elämän yhtä mielekkääksi tekisivät kuin lapset. Mun mielestä on aika elitististä väitää et lapsen tekeminen on vapaaehtoista. Kyllä se yleensä on joku trauma tai sitten kyvyttömyys saada lapsia, jos ne lapset jää saamatta. Tai sitten silkka itsekeskeinen mukavuudenhalu.

Elämän tarkoitus ja ihmisen elämänkaari ovat niitä elämän suuria kysymyksiä ja lapset tai niiden puute ovat keskeisessä asemassa. Mä olin tosi väsynyt äiti koska lapseni sairastelivat pienenä koko ajan. Ei tullut ennakkovaroitusta ennen alkuunpanemista että mietippä nyt vielä, tulee tosi raskaita tapauksia. Elämässä ei muutenkaan koskaan tiedä; huomenna voit ihan itse tarvita omaishoitajaa, menettää kotisi, lapsesi, miehesi. On uskallettava elää, huomisesta ei tiedä. Tietysti joskus pitää ajatellakin, mutta eihän elämää ole, jos kaikesta pitää saada ensin varmuus, eikä mikään saa ylättää. Mäkin ajattelin, että tän otsikon alla on joku ihana ajatus, neuvo tms väsyneille äideille, mut eipä tietenkään. Joku taas kaivelee asioita joilla pönkittää omaa erinomaisuuttaan.

Niin, miksi tehdä useita lapsia, jos ei jaksa? Samaa tietysti kysyn myös itseltäni, eli ei tämä ole arvostelua.

Tällä periaatteellahan se ekakin lapsi olisi sitten hyvä jättää tekemättä. Koska kyllä varmasti jokainen lapsetonkin tietää, että vauva-aikaan kuuluu huonosti nukutut yöt (yleensä) ja se taas johtaa väsymykseen. Eli miksi ottaa riskiä ja tehdä sitä ensimmäistäkään?

Itse tein toisen koska halusin sisaruksen esikoiselle. Kolmatta ei tule juurikin siitä syystä, että en jaksa tätä väsymystä. En tosin jaksa raskauttakaan, sillä varsinkin toka raskaus oli haastava. Mutta jokainen yhden lapsen äiti jo tietää, että ei se valvominen ikuisuuksia kestä. Senpä takia on valmis ottamaan toisen lapsen vastaan.

Väsymys on ollut ohimenevää, vaiheittaista. Se kuuluu elämään ja on pieni hinta kuitenkin lapsistani.

vasta toinen oli se joka ei osannut nukkua.

Ei minua esikoisen vauva-aikana väsyttänyt ollenkaan. Silloin sain yöni nukkua suhteellisen rauhassa; vain pari kertaa piti herätä syöttämään vauvaa.



Nuoremman kanssa pitikin sitten herätä 7-10 kertaa joka yö.



Enempää lapsia meille ei sitten tulekaan. Ei voimat riitä enempiin valvomisiin.

Kummastakaan en luovu.

En ollut alussa väsynyt, väsyin vasta vuosien kuluessa.

Se johtuu siitä että en yksinkertaisesti malta mennä illalla ajoissa nukkumaan. Lapset kun menevät nukkumaan 20.30 niin minulla olisi mahdollisuus nukkua yhdeksästä aamukahdeksaan, mutta en tee niin.



Lapsistani saan suurta iloa ja voimaa väsyneinä päivinä.

Varsinkin omat. Ja varsin harvoin olen väsynyt.



Voisi kysyä melkein keneltä vaan silloin tällöin: miksi käyt töissä, vaikka olet väsynyt? Miksi käyt konsertissa, vaikka aamulla olet väsynyt? Mikset mene kymmeneltä nukkumaan, vaikka aamulla olet väsynyt?



Lapsista sentään on paljon iloa, monelle esim. työstä ei ole mitään muuta iloa kuin palkka, ja sivutuotteena jatkuva stressi.