Olen hoikka nainen ja se ei todellakaan ole minulle 'tuosta noin vain' -juttu:

Jos on hoikka, ajatellaan, että on luonnostaan hoikka. Harvapa enää vanhemmiten (30+) on näitä luonnonoikkuja.

ovat sellaisia, jotka ovat muissakin nautinnoissa tosi estyneitä, kuten sängyssä. Pitää pitää kontrollia yllä koko ajan. Ja siltä ne usein näyttävätkin, ei kovin vapautuneilta. Ja itsetunto on monilla kurvikkailla parempi, se on kyllä huomattu ;))

Varmaan pihtaavat sängyssä, kun pihtaavat ruokaakin! Vapautuneisuus kaikessa kyllä näkyy päälle. Ja se ei hohka noista luuviuluista.

Minä en pihtaa ruokaa vaikka olenkin hoikka! En vaan saa mitään kiksejä ylettömästä huonolaatuisen ruoan mättämisestä!

Nautin ruoasta ja liikunnasta, ja ennen kaikkea nautin seksistä, juurikin sen hoikan, kauniin, hyväkuntoisen ja terveen vartaloni ansioista!

Ei minun tarvitse väkisten "pitää kontrollia yllä", vaan tällainen tervellinen, liikunnallinen elämä on ihanaa :)

Mulla on kokemusta sellaisestakin, että en liikkunut, söin huonosti ja join paljon alkoholia. Olo oli huono, näytin huonolta, ja se vaikutti tietysti myös seksiin.

Mutta ei teidänkään tarvitse kärsiä! Siitä vaan etsimään mieluinen liikuntalaji ja opettelemaan oikea syöminen, niin tekin voitte olla hoikkia, terveitä ja seksikkäitä ja ennen kaikkea nauttia elämästä :)

Joudun jatkuvasti tarkkailemaan syömisiäni ja huolehtimaan liikunnasta, kun en halua lihoa. Ei mun elämäni silti jatkuvaa kontrolloimista ole, kuten jotkut luulevat. Mä yritän myös syödä kevyemmin viikolla, niin voin sitten paremmalla omalla tunnolla herkutella viikonloppuisin. Mulle herkut eivät ole pullaa ja karkkia, vaan pizzaa, juustoja, viiniä jne.



Luokkakokouksessa suurin osa naisista oli huomattavan lihavia ja sitten meitä normaalipainoisia (muutamasta hoikasta puhumattakaan) paheksuttiin ja mullekin sanottiin, että helppohan mun on, kun olen aina ollut niin laiha. Kun siihen sanoin, että lihon kyllä helposti nykyään, niin katsottiin paheksuvasti, kun uskalsin sanoa niin. Kai se palautti heidän mieleensä, etten mäkään mitään ilmaiseksi saa. Nuorena olinkin hyvin laiha enkä lihonut, mutta kyllä mulle nykyään kertyy siinä kuin muillekin (eli helposti) jos en yhtään vahdi tilannetta. Mielelläni olisin hoikempikin nyt, mutta en silti ole valmis enempää tekemään laihtumisen takia. Eli tietynlaista tasapainottelua tämä on. Ikää mulla 40v.

tuo voisi olla minun kirjoittamani

t.bmi 18,7

vaivaa hoikkuuteni eteen.



Niinkin paljon, että pari vuotta sitten päätin ettei se vaiva ole edes hoikkuuden arvoinen, nautin elämästäni paljon enemmän kun ei tarvitse miettiä joka suupalaa ja lähteä lenkkeilemään säässä kuin säässä ja kiireessä. Nykyään oleilen hyvällä omallatunnolla sadesäällä sisällä, tai pelailen lasten kanssa lautapeliä tai katselen lastenohjelmia, ennen olin aina lenkillä.



Lihoin 15 kg mutta tässä se nyt on pysynyt. Ja ihan on hyvä näin, olen kyllä ylipainoinen, mutta leppoisampi ja tyytyväisempi kuin ennen.. enkä edes siis mikään superlihava.



Lenkkeilen edelleen ja yritän syödä kyllä kasviksia ja vältellä yletöntä herkuttelua, mutta nyt elän kuitenkin pääosin rennosti, en pingota, kuten ennen kun hoikkana pysyin.



Tämä on minun valintani.

olen normaalipainoinen, olen ollut lähes koko elämäni. Ja ainakin tähän saakka se on onnistunut aika helposti. Varmasti osittain geenejä, mutta osittain myös tervettä suhdetta ruokaan. Joskus pitää vähän kiinnittää ruokavalioonsa huomiota, mutta aika harvoin. Sellaista yleisluontoisempaa ruokavalion tarkastelua teen harvemmin kuin kerran vuodessa.



En siis pidä erityisen suurelta osin omana ansionani painoani, vaikka toki jotain sen eteen teenkin.



Terveiset popcorn-kulhon ääreltä.

Mutta olen tyytyväisempi ja onnellisempi ihminen hoikkana kuin pulskempana. Olo on vetelä, peilikuva ei miellytä, kaikin puolin sellainen alakuloisenpi vire pullukkana. (Tiedän, on kokemusta).



Myös minä nautin elämästä, vaikka joudun hoikkuuden eteen tekemään valintoja. Minäkin nautiskelen hyvästä ruuasta viikonloppuna, mutta arkena olen tiukempi. On ihana olla hoikka, vaatteet istuvat, itsellä on kaunis ja sopusuhtainen olo. Se on kaiken sen tekemisen arvoista.



Toisaalta myös huomaan, että hoikkuus tuo ainakin mulle ylimääräistä energiaa. Kun on tyytyväinen itseensä ja kokoonsa, jaksaa mennä ja liikkua. Liikkuminen ei ole pakkopullaa, vaan tykkään siitä.



En ajattele, että hoikkuuden eteen tehtävä työ olisi turhauttavaa. Se palkitsee kyllä hyvin.

Olen 32v useamman lapsen äiti (ja yhden miehen vaimo;)

No joo itse asiaan.

Mä kans yritän viikolla syödä kevyemmin jotta voin vkl herkutella. Tänään tosin sorruin ostamaan irtokarkkeja :/ ajattelin kyllä lähteä hölkkälenkille illansuussa.

Mä suunnilleen joka toinen viikko karppaan, en kuitenkaan ole mikään tiukkis.

Väliin kun ottaa kevyempiä päiviä niin pysyy painokin samassa.



Just tässä kevään aikana tajusin sen että mun on pakko katsoa mitä syön jotta pysyn tässä tilassa.

Eli ajattelen just niinkuin 5.

Hoikkana olen energisempi ja hyvinvoiva. mitä enemmän liikun sen parempi olo. Kun on iso perhe niin on väliin haastavaa järjestää liikunta hetkiä itselle.

vuoksi joudun olemaan entistä tarkempi syömisten ja liikkumisten kanssa. Toisaalta taas nautin salitreeneistä niin paljon etten voi yksinkertaisesti pysyä pois sieltä ja sivutuotteena tulee kiva kroppa. Viikonloppuna herkuttelen, paitsi tänä viikonloppuna, kun on tiedossa golfia ja menoa joka päivälle: jää syömisetkin vähemmälle.

Olen 30-vuotias ja avoliitossa, yksi lapsi. Ja hoikkana olen yrittänyt pysyä, kun tunnen itseni heti pulskempana niin vetämättömäksi ja tukalaksi.



Minulla toimii edellisten vastaajien tavoin se, että pidän huolta terveellisestä ja kevyestä, mutta proteiinipitoisesta ruokavaliosta arkisin ja herkuttelen sitten kohtuudella viikonloppuisin ja juhlissa. En myöskään osta isompia vaatteita jos vanhat kiristävät, vaan pudotan heti painoani jos huomaan lihonneeni. Esim. nyt keväällä huomasin lihonneeni ehkä viitisen kiloa edellisestä kesästä, kun kokeilin kesävaatteitani. Päätin vahtia syömisiäni ja jättää tietyt herkut pois, jotta mahdun taas hyvin vanhoihin vaatteisiini. Liikun myös enemmän arjessa ja ns. hyötyliikuntana (portaat eikä hissiä, työmatkakävely, venyttely tv:tä katsellessa, pidemmät lenkit koiran kanssa).



Lihomiseni huomaa erityisesti kasvoista, joten minulla on varsin näkyvä syy olla hoikassa kunnossa. Olen muutenkin pyöreäposkinen, joten jo muutaman kilon lihominen saa minut näyttämään pulskalta, vaikka olisin vielä normaalipainon rajoissa. Nopea puuttuminen lösähtämiseen on minun pysyvän hoikkuuteni salaisuus.

Usein kuulen sanottavan: Sinä se vain pysyt hyvässä kunnossa. Sinulla on varmasti hyvät geenit. Minä lihon, jos vain katsonkin ruokaan. Olet onnen pekka, kun olet saanut tuollaiset geenit. Minulla on hirveän hidas aineenvaihdunta. Epäilen kilpirauhasen vajaatoimintaa jne.





Minua ärsyttää lisäksi kommentit:"Sinähän voit syödä mitä vaan, eikä näy". Ja mun ex-anoppiehdokas (Huom!ex!)yritti tuputtaa mulle aina voita, kermaa. rasvaista kermaviiliä välipalaksi jne.-oli aika inhottavaa!



Normaali hoikkuus on ihan hyvä valinta jo terveydellisistä syistä....+ järkeväliikunta

jos vähän relaisitte ja olisitte armollisempia itteänne kohtaan. Mitä merkitystä on lopulta jollain 10-15 lisäkilolla? Ei mitään. Tarviiko sitä olla hoikka. Ei kaikki tykkää hoikista saati olla lautoja. Minä en ymmärrä, että kaikki pittäis puristaa samanlaiseksi paketiksi. Tekee naisten itsetunnolle huonoa, kun aina vaan puhutaan ulkonäöstä ja ulkonäöstä. Miksi ei saa syödä rauhassa ja nauttia siitä? Miksi pitää itseä kiduttaa vain sen takia että miehet tykkää? Minusta tuollainen on omalla tavalla sairaanloista, että pitää kytätä omaa painoa ja ei sitten osata nauttia elämästä, jos kerta ruuasta tykätään.

jos vähän relaisitte ja olisitte armollisempia itteänne kohtaan. Mitä merkitystä on lopulta jollain 10-15 lisäkilolla? Ei mitään. Tarviiko sitä olla hoikka. Ei kaikki tykkää hoikista saati olla lautoja. Minä en ymmärrä, että kaikki pittäis puristaa samanlaiseksi paketiksi. Tekee naisten itsetunnolle huonoa, kun aina vaan puhutaan ulkonäöstä ja ulkonäöstä. Miksi ei saa syödä rauhassa ja nauttia siitä? Miksi pitää itseä kiduttaa vain sen takia että miehet tykkää? Minusta tuollainen on omalla tavalla sairaanloista, että pitää kytätä omaa painoa ja ei sitten osata nauttia elämästä, jos kerta ruuasta tykätään.

miksi pitäisi syödä enemmän tai liikkua vähemmän. teen sitä vain järkevällä tavalla, sillä nautin myös hoikasta kropasta ja kivoista vaatteista. Mitäs sillä on väliä tykkääkö muut minun kropastani? Ja en ole edes laiha, vaan treenattu ja hoikka.

Tuossahan eräskin sanoi, että haluaa olla hoikka koska on siten energisempi. Niin, miksi me ei vaan kaikki mätetä napaan just mitä mieli tekee? Kyllähän tälläkin palstalla sen verran näkee niitä "ruuasta tykkäävien" kirjoituksia ja kuinka paljon he sitten elämästä ylipainoisina nauttivat.

puhunut miehistä mitään, vaan omasta hyvästä olostaan :). No, mehän voimme kukin ajatella kuten itse haluamme. Ei meidän tarvitse silti arvostella muiden valintoja, vaikka itse tekisimmekin toisin. Annetaan kaikkien kukkien kukkia.



Kuitenkin ajattelen, että jos on sinut itsensä kanssa, ei näe tarvetta provosoitua tällaisestakaan aloituksesta. :)

Minua ihmetyttää, miksi jotkut teistä tuntuvat kuvittelevan, että ainoa mielihyvän tuottamisen muoto on herkuttelu ja mässääminen. Ehei, kyllä minä nautin liikunnasta ja siitä, että olen notkeassa ja hyvässä kunnossa. Siis se tuottaa minulle mielihyvää, aivan kuten ilmeisesti toisille rajoittamaton syöminen.



Uskon siihen, että kehoa on hyvä ravita terveellisesti, mutta antaa myös nautinnolle osansa. En minä silti tarvitse niitä suklaapatukoita, jättiannoksia tai kermajäätelöä suuria määriä ja joka päivä. Herkut maistuvatkin paremmilta, kun ne eivät ole jokapäiväisiä. Ja jos ruokavalio on kunnossa, ei koe niin suurta tarvetta sokerimässyihin. Jos taas on jollain tapaa kiero suhde ruokaan, voi tarvita psykologista tukea syömisensä suunnitteluun, mutta se on asia erikseen.





numero 9

Seuraan usein kahvitunnilla työpaikkani laiheliineja. Kukaan ei ota pullaa ja kakkua vaan syövät hedelmiä. Ja vähän väliä katse harhautuu siihen pullalautaselle. En ymmärrä miksi pitäisi jatkuvasti kieltää itseltään se mitä tekee mieli.

Seuraan usein kahvitunnilla työpaikkani laiheliineja. Kukaan ei ota pullaa ja kakkua vaan syövät hedelmiä. Ja vähän väliä katse harhautuu siihen pullalautaselle. En ymmärrä miksi pitäisi jatkuvasti kieltää itseltään se mitä tekee mieli.

herkuttelen viinillä, juustoilla ja kunnon pihvillä.

Seuraan usein kahvitunnilla työpaikkani laiheliineja. Kukaan ei ota pullaa ja kakkua vaan syövät hedelmiä. Ja vähän väliä katse harhautuu siihen pullalautaselle. En ymmärrä miksi pitäisi jatkuvasti kieltää itseltään se mitä tekee mieli.

Pitäisi aika ankea tyyppi olla, jos työkavereiden katseiden seuraaminen kahvipöydässä kiinnostaa tuossa määrin. Ja voihan se olla, että ne hoikemmat työkaverit miettivät, että kuinkahan montaa e-koodia ja kuinka paljon transrasvoja tuokin muovipussipulla sisältää.