Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Lapsi uusperheeseen
16.06.2011 |
Tilanne on siis se, että avomiehelläni on 3-vuotias poika entisestä avioliitostaan. Minä en liity mieheni ja exänsä eroon mitenkään, vaikka olen kyllä mieheni tuntenut vuosia kauemmin kuin mitä ex-vaimonsa kanssa tunsivat.
Itselläni ei ole omia lapsia, mutta toivoisin sellaisen/sellaisia vielä joskus saavani. Olen jo 33-vuotias, joten aika olisikin jo, kun lapsen kerran haluan.
Ongelma on lähinnä siinä, että vaikka mieheni toivoisi meille yhteistä perheenlisäystä piankin, niin minä olen laittanut jarrun päälle. En vain tiedä miksi. Mieheni ex jätti mieheni vapaudenkaipuussaan, mieheni on päässyt asiasta yli ja käsitellyt asian loppuun. Mieheni on loistava isä lapselleen (joka siis asuu meillä puolet ajasta). Minä pidän pojasta kovasti ja tulemme loistavasti toimeen. Mutta siis, jostain syystä en vain uskalla "antaa periksi".
Edelliset pidemmät suhteeni ovat loppuneet siihen, että minä olen "kyllästynyt", toisaalta näin rakastunut en koskaan usko olleeni. Järkeni kertoo, että minulla on lähes täydellinen mies, jonka kanssa perustaa perhe, joten mikä mahtaa nyt potkia vastaan?
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Nythän kaikki on aika selvää ja selkeää, ja jokainen on löytänyt mukavasti oman paikkansa.
Ehkä pelkäät, että
1) Poika tulisi mustasukkaiseksi teidän yhteiselle lapselle ja alkaisi kiukutella isälleen ja varsinkin sinulle
2) Isä ei osaisikaan rakastaa yhtä paljon tätä uutta lasta
3) Sinä kokisit pojan tunkeilijaksi ja ylimääräiseksi oman lapsen myötä
4) Arki ja selkeät kuvionne monimutkaistuisivat, ehkä et olisikaan niin hyvä äiti
Näitähän voi keksiä loputtomiin. Sinun on nyt vain pähkäiltävä, mikä on se juttu, joka saa sinut epäröimään ja sitten keskusteltava se miehesi kanssa läpi. Ihan hyvä, kun mietit asiaa etukäteen etkä vasta sitten, kun lapsi on jo syntynyt.