Että on paskaa teini-ikäsen diabeetikon kanssa.
Muutenkin kiukkunen luonne ja sitten kun vielä sokerit heittää ja on korkealla, kun mässää makeeta laittamatta inskaa, niin pentu on ihan kamala.En pysty tuntemaan mitään hyvää häntä kohtaan nyt. Kaikki on tehty hänen hyväkseen, että saisi harrastaa meleisiään kallita juttuja ja kuljetettu ja viety vaikka minne, niin tollanen kiittämätön kersa siitä on kasvanu.
Alkakaas nyt haukkua sitten.
Kommentit (22)
kun oli muutenkin paha olo (murkkuikään liittyvää, kaverit ja koulu) ja aina äitini sanoi että " taitaa sokerit olla korkealla kun oot noin pahalla päällä.." Se ärsytti niin paljon että ajattelin että mitä väliä sit niillä sokereilla sit on ja en pistänyt insuliinia. Että mut nähtiin vain tautina, ei yksinäisenä ihmisenä joka tarvi henkistä tukea.
-toinen 1.tyypin joka sairastui 9vuotiaana
Kaverini lapsella on diabetis ja hän kirosi juuri samaa - teinivuosia, kapinaa, ruokien ja hoidon unohtelua, pitkäaikaisvaikutuksia jne. Todella rankkaa aikaa VANHEMMILLE kun on jatkuva huoli lapsesta mutta ei samanlaista mahdollisuutta vastata hoidosta kuin pienemmällä. Ehkä jonkun seuran, liiton ym kautta voisit saada vertaistukea ja keinoja jotka muut on hyväksi havainneet.