Että on paskaa teini-ikäsen diabeetikon kanssa.

Kaikki on tehty hänen hyväkseen, että saisi harrastaa meleisiään kallita juttuja ja kuljetettu ja viety vaikka minne, niin tollanen kiittämätön kersa siitä on kasvanu.

jotka eivät ole oppineet sietämään pettymyksiä, ponnistelemaan jonkun asian eteen eivätkä he pysty odottamaan.

kannalta kamalaa aikaa. Miten heille saisi kalloon sen, että diabeteksen hoito on satsaus tulevaisuuteen, koska liitännäissairaudet ovat ihan täyttä totta todennäköisesti, kun jättää hoitamatta itsensä.

kannalta kamalaa aikaa. Miten heille saisi kalloon sen, että diabeteksen hoito on satsaus tulevaisuuteen, koska liitännäissairaudet ovat ihan täyttä totta todennäköisesti, kun jättää hoitamatta itsensä.

Niitä ei vaan kiinnosta paskaakaan mikään tulevaisuus, vaan vain se, mitä on nyt. TUlevaisuus on jotain, mikä on kaukana ja ei ehkä koskaan tulekaan. Nyt on.

On niitä muillakin samanlaisia, kyllä se siitä vielä kasvaa :)

liitännäissairauksien kanssa, esim silmäjuttuja on nuorilla.

Muutenkin kiukkunen luonne ja sitten kun vielä sokerit heittää ja on korkealla, kun mässää makeeta laittamatta inskaa, niin pentu on ihan kamala.En pysty tuntemaan mitään hyvää häntä kohtaan nyt. Kaikki on tehty hänen hyväkseen, että saisi harrastaa meleisiään kallita juttuja ja kuljetettu ja viety vaikka minne, niin tollanen kiittämätön kersa siitä on kasvanu.

Alkakaas nyt haukkua sitten.

tiedän että ärsyynytyy helposti kun sokerit korkealla. Mutta sekin ärsyttää muuten valtavasti kun joku tulee sormi pystyssä paasaamaan sokereista huolehtimisesta. Yrittäkää keksiä joku rakentava keino että murkku jaksaisi huolehtia omahoidosta. Älä kysy multa mikä se on, mä sairastuin vasta yli kaksikymppisenä, joten hoitomotivaatio on ehkä helpompi pitää yllä. Vaikka kyllähän se itselläkin välillä unohtuu, muistuttelua täytyy tulla säännöllisesti! Siis ihan jotain terkkari- ja lääkärikäyntejä, kursseja, vertaisryhmiä jne. Niissä sitä taas muistaa miksi omahoito on tärkeää. "Cool" diabeteshoitaja kuulemma saattaa myös olla tosi tsemppaava juttu juuri nuorille, mutta siihenhän ei valitettavasti voi vaikuttaa..

kyllä se siitä! Olkaa tukena ja yrittäkää muistutella niin ettei se vaikuta paapomiselta.

t. tyypin 1 diabeetikko

Tottakai on joutunut ponistelemaan ja elämään ton helvetinmoisen sairauden kanssa lähes koko elämänsä, ettei ole helpolla päässsyt.Mutta on yritetty tarjota normaali hyvä lapsuus niin pitkälle kuin mahdollista, ei siis mitään extrapalvelua. meillä on muitakin lapsia joten ei ole mahdollisuus "lelliä". Mutta tottakia oletttaisi, että lapset osaisi edes arvostaa kaikkea hyvää mitä ovat saaneet.

Teini-ikä on diabeetikoille usein vaikeaa aikaa, koska he kokevat eräänlaisen kriisin. He yrittävät usein uhmata sairautta juuri sillä, etteivät välitä syömisistään ja käytä insuliinia tarpeen mukaan. Koittakaa ymmärtää, diabetes on varmasti paljon vaikeampi sairaus sille nuorelle itselleen kuin sinulle.



Lh

Tottakai on joutunut ponistelemaan ja elämään ton helvetinmoisen sairauden kanssa lähes koko elämänsä, ettei ole helpolla päässsyt.Mutta on yritetty tarjota normaali hyvä lapsuus niin pitkälle kuin mahdollista, ei siis mitään extrapalvelua. meillä on muitakin lapsia joten ei ole mahdollisuus "lelliä". Mutta tottakia oletttaisi, että lapset osaisi edes arvostaa kaikkea hyvää mitä ovat saaneet.

sairastunut jo lapsena, sori.

Yritä vain kestää vaikka nyt tuntuukin että teini on kiittämätön paskiainen. Käyttäytyminen kuuluu murrosikään, toisilla se tulee vahvempana kuin toisilla. Mutta aika monet diabeetikot ja muutkin pitkäaikaissairautta sairastavat jättävät sairautensa hoidon täysin retuperälle juuri murrosiässä. Se on heidän tapansa kapinoida.



Hankala tilanne kun toisaalta sitä pitäisi luottaa siihen että teini ottaa itse lääkkeensä mutta toisaalta pitäisi olla aikuisena silti huolehtimassa koska lääkkeiden ottamatta jättämisellä voi olla vakavat seuraukset. Jos yhtään lohduttaa niin ei ole mitenkään erityisen harvinaista että diabeetikkoteini tai vaikkapa epileptikko tai synnynnäistä sydänvikaa sairastava joutuu sairaalahoitoon sen vuoksi ettei ole ottanut lääkkeitään.

Toivottavasti pitää itsestään kuitenkin jotenkin huolta tai ainakin tajuaa sen merkityksen parin vuoden päästä. Ne oheissairaudet on aikast kurjia ja tulee jo nuorella iällä, jos ei yhtään pidä itsestään huolta. Ilmeisesti on kuitenkin liikuntaharrastus?

Mutta ei aina ja nyt en vaan jaksa tota kiukkua ja tolkutonta raivostumista joka tulee ihan pienestä kun sokerit korkeella.

1tyypin diabetekseen 17-vuotiaana, joten en pahimmillani ollut :).



Mutta oli se vaikeeta, kun tuli tosi paljon vastuuta - mitä toki oli jo muutenkin entuudestaan - yhtäkkiä ja yllättäen....



Mua kuitenkin hoidossani motivoi se, että kärsin järjettömän kovasta sairaalakammosta, niin en mistään hinnasta halunnut enää IKINÄ sairaalaan :)!



No nyt näin 3 lapsen saaneena sairaalatkaan ei enää tunnu kamalalta ;)



T: 29v 1tyypin diabeetikko, pitkäaikaissokrut viime viikolla 7

Muistan, että jossain tositv-sairaalasarjassa näytettiin niitä.

jos ei vaikka tiedä, että sairastaa, eikä lääkitystä?

jos ei vaikka tiedä, että sairastaa, eikä lääkitystä?

jos on tyypin 1 diabetes puhjennut eikä tiedä että sairastaa niin kyllä siinä enemmän on muutakin huolta kuin se pelkkä känni.. siis känni voi toki pahentaa tilannetta mutta siis. no. kun se tauti puhkeaa, niin ymmärräthän että insuliinintuotanto loppuu joten sokerit vaan nousevat. Siitä jo itsessään tulee vaarallinen tila. Tyypin 1 diabetes yleensä tunnistetaankin ykköseksi heti siitä sairastumistavasta, johon varmaan voit tutustua muualta. Siis ei voi sairastaa tietämättään pitkiä aikoja.

Diabeetikolle känni on vaarallinen silloin, jos verensokeri laskee liian matalalle kun maksa joutuu polttamaan sitä alkoholia eikä silloin toimikaan vara-akkuna. Eli ellei olisi humalassa niin maksa vapauttaisi sokeria hengen pitimiksi. Kuitenkin on aika harvinaista että kostean illan aikana näin kävisi, ellei pistä vahingossa liikaa insuliinia. Kokemuksesta voin kertoa että yleensä sokerit nousevat, jos tulee juotua muutakin kuin kirkasta (eli juo myös hiilareita, jotka nostavat sokeria).

Siis kyllä känni voi aiheuttaa vaaratilanteita, mutta diabetes ei sinäsnä estä juomasta itseä humalaan, itsekin teen niin pari kertaa vuodessa!

että itse sairastin 1tyypin diabetesta tietämättäni - todellisuudessa tajuamattani - vuoden. laihduin 28 kiloa, olin KOKO ajan väsynyt, join kuin kymmenen hevosta, nukuin koko ajan. Lääkärit ja opettajat ihmettelivät, miten olin pärjännyt lukiossa lainkaan :(... Kaverit, sisko ja äitini luulivat anoreksiaksi ja yrittivät auttaa parhaansa.. minä vaan vakuuttelin, että ei ole anoreksia, eikä mua mikään vaivaa!! :D



Kun menin lopulta sairaalaan, kun en enää kestänyt oloani lääkäri sanoi minulle, että jos en olisi silloin tullut, en olisi enää seuraavana aamuna herännyt...



Känni on siinä mielessä hankala, kun sokerit alkaa ainakin mulal heittelehtiä tosi paljon. Ne nousee nopeasti, mutta myös laskee nopeasti. Saa vahdata aika paljon.....



T: se 29v 1tyypin diabeetikko

Kyllä täytyy sanoa, että on ollut tosi vaikeita hetkiä. Lähinnä, koska tyttäreni unohtaa laittaa inskaa, on niin kiire jo menemään tekeen jotain muuta.Sitten sokerit pilvissä.



Välillä on tosi mukavia aikoja. Tyttö on kuin aurinko, jos sokerit on ok.

Vaikeutena on se, että nyt murrosiässä vihaa tätä sairauttaan. Hänkin sairastanut liki koko ikänsä.



odotan kuin kuuta nousevaa, että vupdet vieris nopeaan ja tytär kasvaa ja viisastuu.



Ymmärrän häntä kuitenkin, koska onhan tuo sairaus pirunmoinen vastuu ja hoito nuorelle itselleen.

diabeteshoitajaan ja pyytäisin osastojaksoa.



Perhe saisi levätä ja nuori saisi ammattilaisilta tukea tilanteeseen.



Viikko tai kaksi laitoksessa voisi tehdä teinille terää.

kannalta kamalaa aikaa. Miten heille saisi kalloon sen, että diabeteksen hoito on satsaus tulevaisuuteen, koska liitännäissairaudet ovat ihan täyttä totta todennäköisesti, kun jättää hoitamatta itsensä.

Niitä ei vaan kiinnosta paskaakaan mikään tulevaisuus, vaan vain se, mitä on nyt. TUlevaisuus on jotain, mikä on kaukana ja ei ehkä koskaan tulekaan. Nyt on.

eli ei sitä osannut ajatella tulevaisuuteen vaikka siitä uhkailtiin. itselleni ennustettiin silloin 14-15vuotiaana että todennäköisesti olen 20vuotiaana sokea jos jatkan samaan tapaan. mitäkö ajattelin silloin? että tapan itseni sitten vaikka 20vuotiaana (kyllä, lapsellista ja tyhmää) tai milloin liitännäissairaudut tulevatkaan esiin. Nyt 20vuotiaana vieläkin näkevänä en voi muutakuin nauraa omalle tyhmyydelleni.

mutta jos murkkusi on tyttö niin kannattaa vähän katsella 'sillä silmällä' hoitamistaan. itselläni hoidon laiminlyönti alkoi sillä että tajusin laihtuvani ja pysyväni laihana vaikka söin ihan mitä vain. oli upeaa olla 170cm pitkä ja painaa vain se 45kiloa. jouduin psykiatreille lääkäreiden pakottamana jne. mutta ikinä en kellekään kertonut miksi en itseäni hoitanut, oli liian noloa.

mutta se siitä, ei kaikki ole yhtä idiootteja kuin minä. varoittelen vaan

t. 6vuotiaana 1tyypin diabetekseen sairastunut