Olen sekaisin.

Enkä tiedä mitä tässä helkkarin elämässä pitäisi tehdä.

Ehkä te osaatte auttaa?



Tilanne on tämä:



Olemme olleet naimisissa 4 vuottaa, sitä ennen yhdessä pari vuotta. Koko yhdessäoloaika on ollut melko haastavaa meidän molempien temperamentin ja itsepäisyyden takia. Silti meillä on ollut tosi hauskaa yhdessä, ja rakastamme edelleen toisiamme.

Suurin ongelma on luottamuspula. Eli, että mä en luota mieheeni tippaakaan. Suhteen alkuvaiheessa hän petti minua ja annoin anteeksi: Se jätti hirveän syvät haavat joista en varmaan ikinä toivu. Mies on tehnyt toistamiseen todella itsekkäitä ja inhottavia temppuja. Hän on luvannut vahtia 3 vuotiasta lastamme sillä aikaa kun olen töissä, mutta katoaakin, eikä vastaa puhelimeen jne ja selviää että onkin mennyt ryyppäämään. Tulee kotiin ja haukkuu mut totaalisesti. Parin päivän uhoamisen jälkeen on pahoillaan. Tällaisia temppuja on monia. Eli ollaan sovittu jotain, tarvitsen miehen apua (olen itse vakavasti sairaana, mutta mies katoaa juomaan eikä vastaa puhelimeen). Mies pyytelee aina anteeksi ja vakuuttaa muuttuvansa mutta nämä temput vaan jatkuu. Epäilen nykyään jo kaikkea sen lupaamaa, että hoitaako vai katoaako taas.

Juominen on sinänsä ongelmallista, että sitä tapahtuu kuukaudessa ehkä 1-2 kertaa. Mutta silloin kun mies juo, häneltä katoaa täysin rajat. Ei välitä mistään eikä kenestäkään. Sovittiin aikanaan että yhdessä olemisen ehtona on että lopettaa juomisen mutta joo.. Eipä se lupaus kuukautta, kahta kauempaa kestänyt. Mies väittää ettei hänellä ole alkoholiongelmaa, koska hoitaa moitteettomasti työnsä ja sanoo että koska on vastuullisessa asemassa, joskus on pakko purkaa paineita. Ongelma on vaan se että niitä paineita puretaan muista piittaamatta ja lupaukset rikkoen.



Viikonloppuna mies taas häipyi teilleen, oltiin sovittu tekevämme yhdessä kaikkea, mutta päättikin vetää itsensä kamalaan känniin ja tapansa mukaan haukkui mut kotiin tultuaan klo 4 aamuyöllä (puhelimeen ei voinut vastata, taaskaan, niin en tiennyt yhtään minne ukko on hävinnyt).



No mulle riitti. Tämä oli viimeinen kerta. Mies ei välitä selvästikään minusta vähääkään, koska edelleen jatkaa itsekkäitä temppujaan ja lupausten rikkomista. Olen todella päättänyt lähteä kunhan löydän toisen asunnon. Tänään puhuttiin miehen kanssa ja tämä vannoi ja itki että ei ole vaan tajunnut mun arvoa ja on pitänyt mua itsestäänselvyytenä. Että vaikka lähtisin, rakastaisi mua silti ikuisesti.



Haluan vaan, että kerrotte mielipiteenne. Että enhän lähde liian kevein perustein? Eikö niin että ilman luottamusta on mahdotonta elää suhteessa? Mä tunnen olevani kynnysmatto, jolle voi valehdella ja rikkoa lupaukset noin vaan. Enkä mä halua elää niin enää.