Haluaisin vauvan,ja toisaalta taas en haluaisi.Auttakaa!

Vain sinä ja perheesi voitte vastata tuohon. Mieti ja kuvittele mielessäsi molempien vaihtoehtojen "pahimmat skenaariot", eli mitä ajattelisit kymmenen vuoden päästä jos nyt päätätte olla hankkimatta lasta? Katuisitko, olisitko katkera? Mitä miehesi siitä ajattelisi?



Entä jos päätätte hankkia, ja kaikki meneekin niin huonosti kuin mahdollista? Voit huonosti raskausajan, vauva on vaativa, sinä väsyt, koirasta joudutaan luopumaan... Olisiko siinä hyvä elämä pilattu vai tuntuisivatko siinä vaiheessa pikkuasioilta? Entä oletko itse luonteeltasi sellainen, että arvostat tätä vallitsevaa harmoniaa tosi paljon? Vai osaisitko innostua ja nauttia myös uusista haasteista?



Mitenkähän vanha koiranne on, voisiko vauvaa vielä lykätä sen aikaa kun koira elää?

Mutta tosiaan arvostan harmoniaa ja tasaisuutta,siksi pelkäänkin uutta tilannetta tosi paljon.Koira on vasta 3v joten sen takia en asiaa ala lykkäämään..ap

Sen verran rankkaa on pahoinvoinnit, synnytys, vauva-aika jne. Minusta lapsi tehdään, koska sitä oikeasti toivotaan todella paljon. Ei siksi, että se piti tehdä kun muutkin tekee.



Jälkimmäisiä näkee ihan riittävästi. Niitä ei jakseta hoitaa tai kasvattaa kunnolla, vaan lykätään mummolaan ja lähdetään omiin harrastuksiin. Tai sitten muumit pyörii koko ajan, jotta äiti ja isi saa olla rauhassa.

ajattele haluatko vauvan vaan haluatko toisen lapsen! Vauva-aika menee NIIN nopeasti ohi ettei mielestäni kannata takertua siihen ellei ole odotettavissa jotain todella suuria ongelmia raskaus-synnyty-vauva-aika-akselilla.