2 vuoden ikäero on pahin vanhempien kannalta

Kaipaan konkreettisia esimerkkejä.

kyllähän siihen vaikuttaa monet eri seikat. Perheitäkin on erilaisia. ja lapset on erilaisia.

Meillä on ikäeroa klassinen 1v10kk ja tuo on ollut tosi hyvä ikäero! Vauva-ajat meni mukavasti ja nyt vanhempina ovat toistensa parhaita kavereita!

veljeni kanssa ikäeroa 1v7kk ja en koe sitä hyvä. Itsekin mitä olen seurannut muita niin maks. 1v ikäeroa tai sitten reilusti se 3v niin silloin on parempi.

Mutta selitä vielä. Mitä esikoinen osaa kolmevuotiaana muttei kaksivuotiaana?



Entä jos reilu kaksivuotias osaa pottailla, puhua kunnolla ja pukea itse? Vai onko kolmen vuoden iällä suurempikin merkitys?

tokan vauva-aika oli rankkaa mutta aika pian rupesivat leikkimään keskenään. Nyt ovat jo pikkukoululaisia ja on kiva kun samat asiat kiinnostavat, voidaan tehdä mukavia juttuja kaikki yhdessä. Ikäeroa tasan 2v.

Voisiko ap vähän selventää mikä tässä nyt on niin erityisen haastavaa?

Mutta selitä vielä. Mitä esikoinen osaa kolmevuotiaana muttei kaksivuotiaana? Entä jos reilu kaksivuotias osaa pottailla, puhua kunnolla ja pukea itse? Vai onko kolmen vuoden iällä suurempikin merkitys?

En ota kantaa ap:n aloitukseen, kun itsellä on vaan kaksi lasta 3 v ikäerolla, mutta tähän ylläolevaan sen verran... Meillä oli esikoinen jo 2 v varsin omatoiminen, puhui paljon, puki aika hyvin itse, kävi itse potalla. Silti oli 3-vuotiaana selvästi 'isompi' ja helpompi, nyt 3-vuotiaana esimerkiksi hakee itse kaapista puettavat vaatteet, paahtaa leivän itse paahtimessa, avaa jugurttipurkkien kannet ja hakee lusikan laatikosta, leikkii pitkään yksin rauhallisia leikkejä, ei lähde pihasta (olen toki aina paikalla) jne. Auttaa vauvan hoitamisessa.

Meillä 3 vuoden ikäero tuli siksi, että kakkonen ei tärpännytkään heti, ei ollut suunniteltua, mutta voi että tuo esikoinen on tällä hetkellä helppo. Toki yritän antaa hänelle paljon huomiota ja syliä, ettei joutuisi olemaan liian iso liian nopeasti.

putkeen!Miten äiti saa levätä,jos eka raskaana,sitten imettää vuoden(ei taida imettää)ja taas raskaana.Lapset ei saa huomiota tarpeeksi.Mä en jaksais,pitkä ikäero ollut hyvä mun mielestä ja kyllä nuo yli 10 v ikäerollakin leikkivät

(joka ei siis ole rajaton vaan aika pienestä piiristä tehtyjä huomioita) mitä pienempi ikäero, sitä rankempaa.



Olen seurannut ystävä- ja sukulaisperheiden tilanteita aika pitkään, koska meidän lapsen saantimme kesti kauan. Ikäerossa ei ole kyse mistään lopullisesta tuomiosta, mutta pikkulapsivaihe on ollut kaikilla tutuillani todella rankkaa, jos ikäero on ollut alle 2 vuotta. Rankinta on ehdottomasti ollut, jos esikoinen ei vielä puhu. Tällöin esim. mustasukkaisuuden ilmaiseminen on ollut lapselle haasteellista.



Nyt kun tuttujen lapset ovat jo koululaisia, on tullut uudestaan ongelmana tuo mustasukkaisuus eli edelleen riidellään rajusti esim. kavereista ja siitä, että ei oteta mukaan leikkeihin. Tämä uusintakierros on kuitenkin helpompaa, kun lapset puhuvat ja kommunikoivat keskenään, ja monesti kyse onkin kai eroahdistuksesta, kun nämä paita- ja peppu-lapset joutuvat etsimään oman elinpiirinsä irti toisistaan.



Ei se iso ikäero tee mitään harmonista pikkulapsiaikaa esim. meillä 3,5-vuotias esikoinen oli mustasukkainen vauvasta. Mutta rankkaa ei silti ole ollut, kun mielenkiinnon kohteet ovat olleet erit. Yhteiset leikitkin sujuvat, ja mustasukkaisuudesta osataan puhua. Ehkä jos ikäero olisi vielä tuosta paljon isompi, voisi ongelmaksi tulla se, että lapsilla ei ole enää mitään yhteistä. Tuttavapiirissäni ei ole näin isoja ikäeroja.



Mutta rankinta on joka tapauksessa ollut alle 2 vuoden ikäerolla tulleissa lapsiperheissä.

Ihme päätelmiä taas teet. Jos molemmat vanhemmat paneutuvat tehtäväänsä isänä ja äitinä, ikäerolla ei ole minkäänlaista merkitystä.

Mutta rankinta on joka tapauksessa ollut alle 2 vuoden ikäerolla tulleissa lapsiperheissä.

Peesi tähän. Seurattuani väsyneitä ystäviämme tarpeeksi kauan päädyimmekin itse 3 v ikäeroon, mikä on osoittautunut oikein hyväksi. Jos vielä 3. lapsen hankimme, saa ikäeroa tulla neljäkin vuotta, mutta ei missään nimessä alle 2v.

2v ei ole mikään vauva enää ja ymmärtää uuden lapsen syntymän. Pian leikkivät keskenään. Meillä kaikki lapset tällä ikäerolla.

Että ehkä ap sun ei kannata puhua kuin vaan omasta puolestasi :)

Että ehkä ap sun ei kannata puhua kuin vaan omasta puolestasi :)

En ole ap, mutta siis ihan omakohtaisista kokemuksista kerron. Nyt nämä vanhemmat, joilla lapset ovat alle 2 v ikäerolla, ovat erittäin tyytyväisiä ratkaisuunsa. Mutta kun seurasin läheltä sitä pikkulapsiaikaa, ei se voinut olla vaikuttamasta omiin päätöksiini. Joskus kun ohimennen mainitsen tuosta ajasta näille vanhemmille, he eivät itse enää muista väsymystä, sumussa oloa, unohtelua, lasten riitoja ja tappeluja, enkä minäkään heitä muistuta vaan nopeasti vaihdan aihetta. Mutta minä muistan.

JOkainen meistähän kirjoittelee vain omasta navasta käsin. :)

T. Nro 11

ja lapset ikäerolla eka ja toka 2 vuotta toka ja kolmas 1v 9kk. Rankempaa se on niillä joilla ikäeroa enemmän kuin 3 vuotta lapsi osaa jo olla mustasukkainen ja oikutella. Neljännestä lapsesta haaveillaan ja ikäeroksi kolmanteen tulisi ehkä se 2 v 9kk. Kolmea vuotta enempää toivottavsti ei tule.

Sillä miten vanhemmat ovat samaan aikaan lasten isoissa juhlissa: 6. luokan päättäjäiset, 9. luokan päättäjäiset ja lukion lakkiaiset.



Ja kyllä, meidän koululla juhlitaan noita kaikkia, ja vielä isosti.

On hyvä, että lapset ovat kahden vuoden erolla, sillä siten me vanhemmat voimme olla aina läsnä noissa isoissa juhlissa. (Jos olisi kolme vuotta lapsilla väliä, pitäisi valita juhlien välillä.)

2 vuoden ikäero on pahin vanhempien kannalta

ainakin mun ja isoveljeni kohdalla. Me oltiin ihan hirveitä. Tapeltiin aivan älyttömästi. Leikittiinkin kyllä yhdessä, mutta kyllä lätty lätisi joka käänteessä.

ja sanoisin että tuo 3 vuotta oli pahempi. Tai sitten kyse oli vain siitä että lapset on erilaisia. Mutta esim. mustasukkaisuus oli vahvempaa 3 vuotiaalla. Hän kun oli saanut olla äitin vauvana pitempään.

Meilla lapsilla ikäeroa muutaama päivää vaille tasan 2v. Kaveripiirissä useampi pariskunta joilla lapset samalla ikäerolla. Meillä ainakin loistava ikäero. Nuorempi on 2v ja vanhempi 4v. leikkivät loistavasti yhdessä eivätkä kauheammin tappelekkaan. Parisuhteen kannalta kaksi tai useampi lapsi millä tahansa ikäerolla on haastavaa.