Antaisitko kouluikäisen lapsesi kaveereta

Lapsella on vain yksi "kunnollinen" kaveri, kiltimmät tuntuvat olevan liian määräileviä ja muiden kavereiden olen kuullut varastelevan, kiroilevan tai kiusaavan.

Lähesä kaikki kouluikäiset lapset varastavat jossain vaiheessa vähintään muutaman kerran, kunnes toivottavasti jäävät kiinni ja toivottavasti tajuavat lopettaa. Olen itse ilmeisesti ollut tästä ainoa poikkeus kautta aikojen. Näin ainakin rehtori minulle selitti siinä vaiheessa kun oli itse järkyttynyt oman poikani jäätyä kiinni.



Pidän varastelua pahana ja ei-toivottavana, mutta yhdestä kerrasta en suinkaan katkaisisi kaveruutta, vaan pitäisin saarnan (omalleni) jotta ottaisivat opikseen. Jos oppia ei oteta niin sit ongelma on isompi.

keskutelisin asiasta. Mutta en antaisi huomaisin kyllä asenteen ja opettaisin omaani EI varastamista!

Lapsellani oli yhdessä vaiheessa epärehellinen kaveri. Oli muistaakseni varastanut kaupasta, ja muutenkin huijannut aikuisia saadakseen itselleen etua. En pitänyt "ystävyydestä" ja annoin lapseni olla tämän kaverin kanssa vain koulussa. Lopulta "ystävyys" sitten kaatuikin mahdottomuuteensa kun tuo kaveri kiusasi lastani ja käyttäytyi uhkaavasti, ja lapseni tajusi ettei tahdo sellaisen kanssa olla.

eli siis ei olisi tervetullut meille. En ole velvollinen enkä halukas avaamaan kotiamme lapselle, jonka kanssa on riski että lapseni/meidän rahat tai tavarat lähtevät kävelemään. Jos kyseessä olisi pitkäaikaisesti tuttu lapsi, jolle yhtäkkiä ilmenee ongelmia, tilanne on erilainen. Mutta uusi kaveri josta saa tietää jo aika alkuun ikäviä asioita, ei ole tervetullut, enkä suhtaudu sellaiseen lapseen samanlaisella avoimuudella ja ystävällisyydellä kuin muihin lasten kavereihin.