Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä paljon lukevia? Mitäs sitten kun kirjat eivät tarjoa enää mitään?
12.06.2011 |
Olen siis lukenut monta monta ihan ihastuttavaa kirjaa jotka ovat saaneet ihmiset ihan hullaannuksiin, mutta itse en näe niissä mitään ihmeellistä lähinnä siitä syystä että luen niin paljon! Siis aihe kuin aihe on kaluttu enkä löydä mitään hehkutettavaa monistakaan "menestyskirjoista"...
Paitsi että luen paljon, myös työskentelen kustannusalalla joten olen vähän eri asemassa kuin tavallinen lukija, joka lukee kymmenkunta kirjaa vuodessa (onko se luku tuon verran, en tiedä. Jostain muistelen lukeneeni että keskiverto olisi 10 kirjaa/vuosi mutten ole varma). Itse laskin juuri lukeneeni 28 kirjaa tänä vuonna, enkä ottanut tuohon lukuun huomioon ihan kaikkia esim. nuortenkirjoja.
Olen koko ikäni lukenut hyvin paljon ja siis ajatunut kirjojen pariin työhönkin, joten en haluaisi lopettaakaan tätä intohimoani. Mutta mistä uutta potkua?
En oikein näe että genren vaihtaminenkaan onnistuisi, kun joku vaikkapa scifi ei innosta edes ajatuksena... Tosin (kiinnostavat) uutuudet pääsen lukemaan yleensä heti tuoreeltaan, joten auttaisikohan joku vanhempi kirjallisuus... Hmm...
Kommentit (38)
21/38
|
12.06.2011 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Muuta kirjaa et tarvitse ja tuota kirjaa voit lukea aina uudelleen ja uudelleen ja aina siitä voi ammentaa jotain uutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhemmiten ihmiset tuntuvat siirtyvän tietokirjallisuuteen, elämäkertoihin ja muistelmiin sun muihin.
Mä oon myös kyllästynyt lukemaan nykyään, ei ole mitään uutta ja ihmeellistä ollut pitkään aikaan.
Kun "mikään ei tunnu miltään", täytyy unohtaa koko lukeminen ja antaa sen odottaa niin kauan, että tuntuisi taas houkuttelevalta tarttua kirjaan. Aloita joku ihan muu harrastus tähän väliin. Sittenkin kun alkaa tuntua mielenkiintoa taas lukemiseen, kannattaa aloittaa jostain itselleen uudesta, ei ehkä kaunokirjallisuudesta vaan vaikka kaunokirjallisuuden historiasta tai jostakin tällaisesta, jotta saa uutta näkökulmaa koko aiheeseen.
Tai harrastusta, ovat liian lähellä toisiaan. Sapattivuosi? Lisäopinnot?
Kustannuskynnyksen ylittävistä kirjoista harva on erityisen hyvä, lähinnähän ne on myyviä. Ryhdy selailemaan omakustanteita?
Lattareista löytyy mahtavaa kirjallisuutta, mutta ei kannata heti tarttua Márqueziin, Vargas Llosaan ja kumppaneihin. Erilaistakin tavaraa löytyy.
Sieltä voisin suositella esim. Laura Esquiveliä, Liliana Hekeriä, Manuel Puigia, Miguel Ángel Asturiasia ja Julio Cortázaria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli tarkoitin ihan vain alkuperäisellä kielellä kirjoitettuja. Mutta suomenkielistä käännöstä voi lukea samalla ;)
se voi olla normaalia lukukehitystä.
Vanhemmiten ihmiset tuntuvat siirtyvän tietokirjallisuuteen, elämäkertoihin ja muistelmiin sun muihin.
Mä oon myös kyllästynyt lukemaan nykyään, ei ole mitään uutta ja ihmeellistä ollut pitkään aikaan.
Tuntuu kuin rakkaalle ystävälle tässä olisi hyvästejä heittämässä... Otan kyllä vaarin teidän ideoista ja kokeilen pitkästä aikaa jotain vanhempaa kirjallisuutta, alkukielellä ja voisin kokeilla niitä muistelmiakin. Tietokirjoja en ollut laskenutkaan tuohon luettujen kokonaismäärään, luen jonkun verran esim. psykologiaa, yhteiskuntaa ja liiketalouttakin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
piti sanomani, että sarjakuvien lisäksi minäkin suosittelen elämäkertoja. Luetko ap sarjakuvia?
Lattareista löytyy mahtavaa kirjallisuutta, mutta ei kannata heti tarttua Márqueziin, Vargas Llosaan ja kumppaneihin. Erilaistakin tavaraa löytyy.
Sieltä voisin suositella esim. Laura Esquiveliä, Liliana Hekeriä, Manuel Puigia, Miguel Ángel Asturiasia ja Julio Cortázaria.
Muut vieraampia, tuttuja nimiä toki esim. Puig. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
piti sanomani, että sarjakuvien lisäksi minäkin suosittelen elämäkertoja. Luetko ap sarjakuvia?
alkuperäiskielillä, jos kielitaitosi siihen riittää. Luen viidellä eri kielellä suht sujuvasti. Sen lisäksi voit lukea kyseisen kielen kirjallisuutta eri aikakausilta, joko kohdekielellä tai suomennettuna.
Juuri tein mahtavan löydön 1700-luvun alun satiirikolta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
piti sanomani, että sarjakuvien lisäksi minäkin suosittelen elämäkertoja. Luetko ap sarjakuvia?
En, muuta kuin korkeintaan Kiroilevaa siiliä ;) ap
Pari omaa suosikkiani: Marjane Satrapi: Persepolis I & II ja Embroideries, Alison Bechdelin Hautuukoti sekä Art Spiegelmanin Maus II.
Mä en nykyään enää osta kauheasti kirjallisuutta, vaan lainaan kirjastosta. Sarjakuvia himoitsen, tälläkin hetkellä haaveissa on kolme teosta...
tahti on 1-2 kirjaa viikossa, nuorempana (=ennen lapsia) luin vieläkin enemmän.
Mulla on muutama genre joista tykkään erityisesti, mutta en edes odota että kaikki olisivat sykähdyttäviä, aika usein riittää vaan se että viihdyn kirjan parissa hyvin. Ne mahtavilta tuntuneet luen (todella) moneen kertaan, sillä löydän niistä aina jotain uutta tai jotain minkä olin jo unohtanut.
Välillä lempparigenret kuitenkin kyllästyttävät, ja silloin tulee kokeiltua muutakin. Joskus niistäkin sitten löytyy uusia lemppareita. Jos en mitään muuta keksi, niin tahkoan niitä "nämä kaikkien tulisi lukea"-kirjoja läpi, saapahan käsityksen (joistain) niistäkin :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
piti sanomani, että sarjakuvien lisäksi minäkin suosittelen elämäkertoja. Luetko ap sarjakuvia?
En, muuta kuin korkeintaan Kiroilevaa siiliä ;) ap
Pari omaa suosikkiani: Marjane Satrapi: Persepolis I & II ja Embroideries, Alison Bechdelin Hautuukoti sekä Art Spiegelmanin Maus II.
Mä en nykyään enää osta kauheasti kirjallisuutta, vaan lainaan kirjastosta. Sarjakuvia himoitsen, tälläkin hetkellä haaveissa on kolme teosta...
voi reilusti ohittaa kaikki "boomin" ajan kirjailijat, joita tuossakin oli. Silloin esim. Puig ja Heker voisivat iskeä, samoin Octavio Paz ja Elena Poniatowska. Ruben Darion runot ovat myös ihania.
Lattareissa on nykyään jonkin verran myös historiallista kirjallisuutta - enemmän tai vähemmän fiktiivistä. Esim. Argentiinassa on ruvettu vihdoin puhumaan aiemmin vaietuista asioista, joten sieltä saattaisi hyvinkin löytyä vaikuttavia lukukokemuksia.
Nuorena saatoin lukea pari romaania vuorokaudessa (nipistin yöunista kun en malttanut nukkua vaan luin). Sinkkuna aikuisenakin luin monta kirjaa viikossa.
Sitten perheen perustamisen en ole lukenut kuin kaksi romaania viimeisen 7 vuoden aikana. Ei ole aikaa eikä lukeminen kiinnosta nykyisessä elämänvaiheessani juuri lainkaan. En saa enää kirjoista samalla tavoin hyvää fiilistä kuin ennen. Aikansa kutakin.
voi reilusti ohittaa kaikki "boomin" ajan kirjailijat, joita tuossakin oli. Silloin esim. Puig ja Heker voisivat iskeä, samoin Octavio Paz ja Elena Poniatowska. Ruben Darion runot ovat myös ihania.
Lattareissa on nykyään jonkin verran myös historiallista kirjallisuutta - enemmän tai vähemmän fiktiivistä. Esim. Argentiinassa on ruvettu vihdoin puhumaan aiemmin vaietuista asioista, joten sieltä saattaisi hyvinkin löytyä vaikuttavia lukukokemuksia.
Näyt tietävän hyvin paljon ko. maanosan kirjallisuudesta! ap