Tykkäättekö Sofi Oksasen kirjoista?

ja se on kyllä todella mahtava teos.

Puhdistuksessa oli hyvä aihe mutta tyyli ei iskenyt. Ja Stalinin lehmät oli aivan kuraa.

Aihe oli varmasti hyvä, mutta kirja oli kirjoitettu niin, että minun oli todella vaikea lukea se loppuun. Se oli jotenkin niin synkkää ja harmaata ja ahdistavaa koko ajan.

Samoin baby jane. Stalinin lehmiä en meinaa saada luettua loppuun.

Puhdistus ja Stalinin lehmät iskivät, Baby Janea en ole lukenut. Ja palkitut kirjailijat eivät - tietenkään - ole kaikkien maailman ihmisten mielestä tosi hyviä. He voivat olla objektiivisinkin mittarein mahtavia sanan säillän käsittelyn ja teemojen valinnan ja hallinnan suhteen, mutta silti jollekin hirveää kuraa.



Kirjallisuusmaku on maku, yksityisasia. Minäkin olen tykännyt esimerkiksi Twilighteista, kioskifantsusta, joistain muista roskakirjoista, vaikka tunnistan niiden tekniset puutteet mainiosti ja ollut tykkäämättä esim. André Brinkistä, vaikka olen lukiessa tiedostanut, että tämä on hyvin kirjoitettu kirja.

kaikki ihan tuoreeltaan, ja olen tykännyt.

Oli tosi hyvä ja mukaansatempaava, täysin kehunsa ansainnut! Stalinin lehmät oli mulle liian ahdistava ja pyöri vain syömishäiriön ympärillä, ei napannut...

En tajua tuota suosiota, tylsiä, eivät kirjallisesti mitään ihmeellistä, ja samaa teemaa kaikissa, pakkomielteenä ongelmaiset ja kärsivät naiset. En tunne ketään, joka Oksasen kirjoista tykkäisi, ja kaikki ihmisiä, jotka lukevat todella paljon.

Tietenkään kaikki eivät pidä samoista kirjoista. Täälläkin on Puhdistusta puitu moneen otteeseen, ja jotenkin on tullut sellainen kuva, että moni lukee ehkä kirjan vuodessa jos sitäkään. "Sanottiin et se on hyvä kirja mut emmä oikeen tykännyt, saax prismasta rahat takas" -meininkiä monissa kirjoituksissa. Ainakin omalla työpaikalla kahvipöydässä on oltu jopa suuttuneita, kun tämä yksi kirja ei ollutkaan elämää suurempi kokemus.



En minäkään pidä läheskään kaikista hyviksi kehutuista kirjoista. Usein vielä ylenpalttinen hypetys voi nostaa ennakko-odotuksia. Välillä käy niinkin, että objektiivisesti arvoiden kirja on hyvä, mutta jää minulle täysin yhdentekeväksi.

Olen lukenut Puhdistuksen ja Stalinin lehmät. Mielestäni ne ovat selvästi parempia ja kypsempiä hengentuotteita kuin jotkut muut nykyteokset. Yritin lukea vähän aikaa sitten esim. Anna Maria Mäkeä, mutta tyyli vain tökki liikaa. Riikka Pulkkiseen tartuin suurin toivein, mutten jaksanut lämmetä tarpeeksi sillekään. Oksanen kirjoittaa todella isoista aiheista niiden ansaitsemalla taidolla.

Stalinin lehmät luin ensiksi (ennen kuin oli mitään palkintoja saanut). Se oli musta todella mukaansatempaava kirja. Aihepiiri myös itseäni kiinnosti kovasti (sekä Viro että syömishäiriöt).



Baby Jane ei ollut mielestäni kovin ihmeellinen mutta kuitenkin ihan ok kirja. Ja on aina kiva lukea jostakin muustakin kuin heteroista, joita suurin osa lukemistani kirjoista käsittelee, mistä plussaa sille teokselle.



Puhdistuksesta tykkäsin kovasti. Sen olin nähnyt ennen lukemista teatterissa ja tykkäsin myös teatteriesityksestä. Siinäkin mun mielestä valtavan kiinnostava aihepiiri. En tiedä onko Oksasessa klassikon ainesta mutta ainakin on hyvin ajan hermolla kirjoittaessaan muun muassa ihmiskaupasta ja syömishäiriöistä. Rohkea kirjoittaja, jota ihailen. Teokset on ahdistavia mutta käsittelevät tärkeitä asioita. Odotan kovasti, että Oksanen julkaisisi Viro triologian kolmannen osan.

14 siis pohtii sitä, että ketkähän yleensä tykkäävät Oksasen kirjoista ja ketkä eivät. Itse esim. luen monenlaista, paljon esimerkiksi dekkareita. Suurimpia suosikkejani ovat esim. Virginia Woolf, Aino Kallas, Märtä Tikkanen ja Monika Fagerholm, Tove Jansson. Luen kyllä miestenkin kirjoittamia kirjoja mutta usein naiskirjoittajia, jotka ovat jollain tavoin feministisiä tai emansipatorisia, mihin kategoriaan itse ainakin Oksasen lasken.