Lue keskustelun säännöt.
Saako siitä suuttua että pöksyt kastuvat vesisotasilla?
12.06.2011 |
En voi kuin ihmetellä lapsen kaverin suuttumisentasoa... Pojat siis yhdessä sopien olivat vesisotaa vesipyssyillä ja eikös kaveri kohta lähtenyt kotiin kiukkuisena kun pöksyt vähän kastuivat. Ja kännyt oli jätetty sisälle, ettei pelkoa rikkimenosta tms. Tuolla on ainakin +30 astetta, että ne housuthan kuivaisivat itsestään ihan hetkessä...
Että semmosta.
Kommentit (14)
No semmosta, että kannattaneeko sun tohon aikuisena sekaantua? Aivan sama, suuttui tai ei.
Ei ole eka kerta edes kun suuttuu jostain vastaavasta jutusta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No big deal. Jotkut ovat sellaisia.
Kaveri suuttui ns tyhjästä ja oma lapsi jäi harmittelemaan
No se kaveri sitten on sellainen herkästi suuttuva. No big deal. Jotkut ovat sellaisia.
Olen koittanut omaa "usuttaa" muidenkin kavereiden pariin kun tämä yks on mitä on mutta ei oikein meinaa saada muita kavereita. Itseäkin jo ärsyttää tän toisen jatkuva suuttuminen...
puuttuivatko teidän omat äitinne leikkeihinne, kun olitte lapsia? Järjestelivätkö sitä kenen pit'ää leikkiä kenenkin kanssa?
Meidän äiti ei puuttunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta koska jotkut ovat tuollaisia tyhjästä suuttujia, niin siitä ei kannata ottaa itselle murhetta tai syyllisyydentunnetta. Antaa toisen suuttua. Ja itse voi jatkaa omaa päivää iloisena eteenpäin.
Olemme yrittäneet puhua ja opettaa häntä mutta työlästä on..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aivan kuin asiat olisivat niin mustavalkoisia, että joistain asioista saa suuttua ja toisista ei. Ja että jollain ulkopuolisella olisi oikeus määritellä mistä kukakin saa suuttua, toisin sanoen mitä tunteita toisella saa tulla.
jos ns vetää herneet nenään joka pikkuasiasta. Jonkinmoista sietokykyä pitäisi olla. Ja puhun nyt yleisellä tasolla, en tästä ap:n tapauksesta.
Musta on outoa, että joku kysyy SAAKO suuttua. Aivan kuin asiat olisivat niin mustavalkoisia, että joistain asioista saa suuttua ja toisista ei. Ja että jollain ulkopuolisella olisi oikeus määritellä mistä kukakin saa suuttua, toisin sanoen mitä tunteita toisella saa tulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että tietäisi voiko turhalle raivokohtaukselle hymähtää vai pitäisikö se ottaa tosissaan.
Omat lapseni eivät ole vesiherkkiä, mutta toinen vetää joskus pultit muuten kummallisista asioista, ja minä kyllä olen sanonut, että lopeta ulina silloin kun syy on täysin naurettava.
Kuka osaisi kertoa miten sitä sietokykyä saisi kasvatettua. Sillä selväähän se on, että elämä on hankalaa lapsella, joka suuttuu tyhjästä. Mutta kuten sanottu, niin jotkut vain ovat sellaisia. Miten lapsen sietokykyä saisi kasvatettua, ettei se elämä olisi niin hankalaa?
jos ns vetää herneet nenään joka pikkuasiasta. Jonkinmoista sietokykyä pitäisi olla. Ja puhun nyt yleisellä tasolla, en tästä ap:n tapauksesta.
Musta on outoa, että joku kysyy SAAKO suuttua. Aivan kuin asiat olisivat niin mustavalkoisia, että joistain asioista saa suuttua ja toisista ei. Ja että jollain ulkopuolisella olisi oikeus määritellä mistä kukakin saa suuttua, toisin sanoen mitä tunteita toisella saa tulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen yrittänyt opettaa, että saahan sitä suuttua/harmistua, jos on (esim) pelissä häviöllä, mutta ei se ole syy lopettaa pelaamista. Meillä siis toinen lapsi ei kestä häviötä. Joskus tuli itku kun Afrikan tähdessä rosvo vei rahat. Pelaamista on harjoiteltu. Nyt jo sujuu. Mutta kyllä niitä tilanteita tulee eteen edelleen, jossa suututaan ns tyhjästä.
Lähinnä kai pitää pystyä opettamaan että tunteet ovat sallittuja, mutta kaikki käytös ei ole. Sanoisin, että tämä tuottaa vaikeuksia aikuisillekin.
Meillä on myös auttanut, ettei tehdä joistakin asioista liian isoa numeroa. Jos sitten suututaankin siitä häviämisestä ja mennään ovet paukkuen toiseen huoneseen, niin sitten kun sieltä tullaan pois, niin jatketaan peliä tai muuta puuhaa ilman, etä ruoditaan koko perheen kesken mitä äsken tapahtui. Ei ole kiva joutua silmätikuksi. Aikuinen ja lapsi puhuvat asian toisessa huoneessa.
Kuka osaisi kertoa miten sitä sietokykyä saisi kasvatettua. Sillä selväähän se on, että elämä on hankalaa lapsella, joka suuttuu tyhjästä. Mutta kuten sanottu, niin jotkut vain ovat sellaisia. Miten lapsen sietokykyä saisi kasvatettua, ettei se elämä olisi niin hankalaa?
jos ns vetää herneet nenään joka pikkuasiasta. Jonkinmoista sietokykyä pitäisi olla. Ja puhun nyt yleisellä tasolla, en tästä ap:n tapauksesta.
Musta on outoa, että joku kysyy SAAKO suuttua. Aivan kuin asiat olisivat niin mustavalkoisia, että joistain asioista saa suuttua ja toisista ei. Ja että jollain ulkopuolisella olisi oikeus määritellä mistä kukakin saa suuttua, toisin sanoen mitä tunteita toisella saa tulla.
vaatteille eikä itse ollut vesisodassa ees mukana... Totesin ystävällisesti, et siirry metri kauemmas niin ei tarvi tulla pojasta kantelemaan...
Aivan sama, suuttui tai ei.