Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Ettekö AIO AUTTAA lapsianne, kun ne saa lapsia?
12.06.2011 |
Ihan käsittämätöntä, vaikka ei tietenkään ole pakko auttaa, mutta on musta vaan helvetin surullista, että avun toivominen silloin tällöin on "ruikuttamista" ja se, ettei isovanhemmat auta tippakaan on "normaalia".
Minä ainakin aion auttaa omia lapsiani ihan satavarmasti. En koko ajan, en jatkuvasti, mutta ihan varmasti välillä annan vanhempien levätä!
Eikö muut ajattele samoin? Järkyttävää! Ihmekös kun pahoinvointi lisääntyy.
Kommentit (12)
en ole koskaan ollut äiti tyyppiä enkä usko että musta tulee hyvää mummoakaan.'
Poika on nyt 16v ja toivon todella ettei lisäänny ennen kuin opiskelut on ohi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun vanhemmat ei mua ole koskaan auttaneet, ei taloudellisesti, eikä muutenkaan.
Sitä samaa katkeruutta en aoi omille lapsilleni aiheuttaa.
En auta vain siksi, että se olisi jonkun mielestä mun velvoite!
Osaan siis kieltäytyä kohteliaasti.
asun kaukana. Jos jaksan voisin joskus tulla kylään, mutta mun omat elikot kaipaa hoitajaa joka päivä. Vaikea lähteä.
meille ovat tervetulleita sit isompana kyllä.
Uskon, että oikein mielelläni. Rakastan varmasti lastenlastani/lapsia. En minäkään joka kerta ihan muuten vaan suostu.. mutta ihan varmasti autan jos avuntarvetta ilemenee.. Joskus myös vanhempien omia menoja varten jos niin haluavat.. En kuitenkaan joka viikko ala miksikään "kännivahdiksi".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin että pelisäännöt on molemminpuolin selvät. Tosin tuota aikaa saa vielä tovin odottaa kun lapsi on vasta eskariin menossa.
kiireisiä ovat, eivät minuakaan auttaneet. Mieheni kuoleman jälkeen olisin tarvinnut parina vuotena apua monessa asiassa talon kanssa.
Eivät lapset ehtineet, heillä oli omatkin juttunsa.Ymmärrän sen ja pärjäsin sitten itse pienen avun turvin. Meillä tapana selvitä itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos nämä omani rupeavat vähääkään keskivertoa aiemmin lastentekoon, niin olen vielä aika tiukasti työelämässä kiinni silloin. Mutta mielelläni annan tulevaisuudessa heille vapaata silloin tällöin, varsinkin jos vauva on vaikea ja valvottaa.
Itse saan apua ihan yliluonnollisen paljon, kiitos vaan äiti ja mummo :)
pelkään jo etukäteen niitä tilanteita, kun oma hyvän hoidon näkemykseni meneekin ristiin pojan ja hänen vaimonsa kanssa. Mitä jos heillä onkin ajatuksena "vapaa kasvatus", täysi rajattomuus tai vaikka jokin niin omituinen ruokavalion, etten käsitä? Tai jos heidän mielestään lasta pitää ojentaa niin tiukasti ja jakaa aresteja, etten pysty siihen?
Pelkään tulevaa anoppiutta ja mummoutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siihen on vielä pitkä aika ja itse olen alle 30v, mutta osaan jo silti kuvitella itseni mummoksi :)
Toivottavasti omat lapset eivät siirrä lastentekoa nelikymppisiksi, että saisin pitkän mummo-uran, ennen kuin omat voimta ja terveys alkaa hiipua.
Minua on autettu, joten laitan hyvän kiertämään. : ) En mitenkään voisi kuvitella hylkääväni rakkaita lapsiani minkään ikäisinä. Kauhea ajatuskin.
Meillä on tapana pitää aika tiiviisti yhteyttä lähisuvun kanssa ja apua saadaan ja annetaan tarpeen mukaan, kuten kuuluukin.
Alue: Aihe vapaa
Juurikin siitä syystä, että sukumme asuu toisella puolella suomea ja tiedän miten hankalaa arjen pyörittäminen ilman turvaverkkoa on... tosin minun ja mieheni vanhemmat kyllä auttaisivat jos asuisivat lähellä.