Lue keskustelun säännöt.
Jos lapsella on Asperger, onko hän vammainen?
11.06.2011 |
Mietin sitä tänään, kun joku äiti jutteli niitä näitä puistossa ja sanoi, että hänen tyttärensä on vammainen. Kysyttäessä hän vastasi, että hänellä on Asperger. Ei muuta.
Onko Aspergerin oireyhtymä siis peruste "vammaisuudelle"?
Kommentit (66)
Aspergerin oireyhtymä on autismikirjoon kuuluva neurobiologinen keskushermoston kehityshäiriö, joka aiheuttaa vaihtelevia toiminnan esteitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kyllä se ainakin pahimmillaan voi olla aika vammauttava. Tuotakin oireyhtymää on eri tasoista. Tiedän asseja, jotka eivät aikuisinakaan kykene kokoaikaiseen työhön ja/tai tarvitsevat jatkuvaa tukea asumiseensa. Eivät ole kehitysvammaisia, koska heidän ÄO:nsa on vähintään keskitasoinen, mutta väsyvät helposti ja/tai saavat kiukunpuuskia.
Nykyään ei muuten ole enää erillistä Aspergerin oireyhtymää muuten kuin puhekielessä. Virallinen diagnoosi on tätä nykyä "Autismin kirjon häiriö", jota on eri asteista ja joka ilmenee jokaisen kohdalla yksilöllisesti. Tähän on päädytty, koska monesti raja autismin ja Aspergerin välillä on lähinnä veteen piirretty viiva.
Kun opiskelin inssiksi 80-luvulla, varmaan neljännes luokasta oli asseja näin jälkeenpäin ajatellen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No kyllä se ainakin pahimmillaan voi olla aika vammauttava. Tuotakin oireyhtymää on eri tasoista. Tiedän asseja, jotka eivät aikuisinakaan kykene kokoaikaiseen työhön ja/tai tarvitsevat jatkuvaa tukea asumiseensa. Eivät ole kehitysvammaisia, koska heidän ÄO:nsa on vähintään keskitasoinen, mutta väsyvät helposti ja/tai saavat kiukunpuuskia.
Se onkin jännittävä vamma minkä seurauksena ihminen on parillakin alueella erityislahjakas ja älykkyysosamäärä on 40 pistettä korkeampi kuin kummallakaan vanhemmalla.
T: palsta-asperger
Ennen oli diagnoosina vajaamielinen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyään käytetään muutenkin sivistyneempää kieltä kuin aiemmin. Esim. nykyään sanotaan häiriö tai poikkeavuus vamman sijasta. Vastaavasti enää ei esim. suositella käytettävän sanaa mielisairaus, vaan psyykkinen sairaus tai mielenterveysongelma.
Kannattaa myös ottaa huomioon, että on eri asia olla vain Asperger-piirteinen kuin oikeasti diagnosoitu. Jos on diagnoosin saanut, niin lähtökohtaisesti silloin pitää olla ainakin jollain alueella vaikeutta tai tuen tarvetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todellakin on. Ei siitä pääse yli eikä ympäri.
Mitä merkitystä? Kaikki me olemme samanarvoisia ja omia ainutlaatuisia persooniamme. Toiset vain tarvitsevat tietyissä asioissa enemmän tukea kuin toiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Wikipedia sanoo "Vammaisuus kuvaa fyysisen tai psyykkisen terveyden rajoitteita, joiden vuoksi henkilö ei pysty toimimaan täysipainoisesti fyysisessä tai sosiaalisessa ympäristössä."
Aspergers diagnoosi, ja samalla mikätahansa diagnoosi vaatii, että oireet haittaavat elämää. Täten jos on Aspergers diagnoosi, on lääkäri katsonut että henkilöllä on psyykkisen terveyden rajoitteita, joiden vuoksi henkilö ei pysty toimimaan täysipainoisesti sosiaalisessa ympäristössä. Jos näitä rajoitteita ei ole, ei myöskään täytä diagnoosin kriteerejä. Täten Aspergers selkeästi täyttää vammaisuuden määritelmän ehdot.
Moni ihminen täällä selkeästi sekoittaa kaksi asiaa, vammaisuuden ja kehitysvammaisuuden. Kehitysvamman määritelmä on alle 70 älykkyysosamäärä. Aspergerin diagnoosikriteereissä jopa sanotaan että ei saa olla kehitysvammaa, mutta se silti on vamma.
Sain aspidiagnoosin vasta aikuisena. Ja samalla selityksen vaikeuksiin ihmissuhteiden solmimiseen,introverttiuteeni ja matemaattiseen lahjakkuuteeni. Vanhempani ja pikkuveljeni eivät näistä oireista kärsi. Olenko vammainen? En ainakaan omasta mielestäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sain aspidiagnoosin vasta aikuisena. Ja samalla selityksen vaikeuksiin ihmissuhteiden solmimiseen,introverttiuteeni ja matemaattiseen lahjakkuuteeni. Vanhempani ja pikkuveljeni eivät näistä oireista kärsi. Olenko vammainen? En ainakaan omasta mielestäni.
Tätä minäkin yritin kertoa, mutta ei oikein tunnu menevän nenteille perille.
As on mielestäni osittain medikalisaation seurausta koska monet as-piirteet ovat ongelmia ja tuottavat vaikeuksia vain tällaisessa yhteiskunnassa jossa on paljon hälyä ja melua ja oletusarvona on yltiösosiaalisuus. Koko ajan pitäisi olla tekemässä hyvä vaikutus uusiin ihmisiin. Toisenlaisissa olosuhteissa monet aspergerin ongelmia tuottavat piirteet eivät olisi ongelmia vaan neutraaleja tai välillä jopa positiivisia ominaisuuksia. Nyky-yhteiskunnassakin tietyt positiiviset ominaisuudet voivat erottua (minkä takia as ei. ole. vamma. vaan. erilaisuutta.) mutta ongelmat korostuvat.
t: palsta-asperger
Tuokin on hyvin heterogeeninen ja yksilöllisesti ilmenevä oireyhtymä, moni tuntuu luulevan, että kaikki aspergerit ovat keskenään samanlaisia ja oireilevat stereotypioiden mukaan. Kaksi assia voi olla joissain asioissa jopa toistensa vastakohtia. Osa heistä on taiteellisia, osa matemaattisesti lahjakkaita, osa "kielineroja" jne.
Joskus tuli dokumentti aspergerin oireyhtymästä ja miten sillä tehdään jenkeissä bisnestä.. On perustettu omat koulut aspergereille jne.. Diagnoosin siellä saa varmaan jokainen vähänkin epäsosiaalinen tai ujo ihminen, mutta kuinka moni heistä oikeasti on assi? Seuraakohan suomi perässä tässä trendissä? ja miten se vaikuttaa näiden mahdollisesti väärin diagnosoitujen tulevaisuuteen?
En tiedä. Eikä sillä ole loppujen lopuksi merkitystäkään. Ehkä kannattaa kysyä kaikilta asseilta itseltään, mieltävätkö he itsensä vammaisiksi vai eivät? Osa voi mieltää, osa puolestaan ei.
Kyllä miellän itseni lievästi vammaiseksi. Toki minulla on vahvuuksiakin, mutta olisi se kiva osata edes hieman paremmin "small talkia" ja sietää aistiärsykkeitä, muutoksia ja yllätyksiä. Välillä tuntuu myös raskaalta, kun en tunnista helposti ihmisten ilmeitä ja eleitä ja joudun pinnistelemään kovasti sen eteen. Asioihin ja tilanteisiin jumiutumiset ovat myös kuormittavia.
T: diagnosoitu Asperger-syndroomainen
Onko Asperger vamma? On ja ei. Riippuu yksilöstä. Toisilla se vaikeuttaa elämää enemmän kuin toisilla. On väärin yleistää, että ehdottomasti on tai ei.
Ei ole vamma vaan erilaisuutta, muistuttaa pikemminkin kulttuurieroa.
Vammoihin ei yleensä liity vahvuuksia, aspergeriin liittyy. Erityislahjakkuutta usein (ei aina), luontainen rehellisyys ja oikeudentunto, kyky omaksua älyttömästi tietoa kiinnostavista asioista, kyky noudattaa sääntöjä ja huomioida yksityiskohdat, syvä tunne-elämä (meillä on vaikeuksia ilmaista tunteita niin että nentit tajuavat, se ei tarkoita ettei tunteita olisi) jne. Jos aspergerille löydetään sopiva paikka maailmassa, hän pärjää yleensä hyvin. Myös parisuhteessa as-piirteet ovat sekä vahvuuksia että heikkouksia. Heikkouksista puhutaan enemmän koska niistä voi tulla ongelmia, mutta kyllä niitä tyypillisiä vahvuuksiakin on. Toki kaikki assit eivät halua tai löydä parisuhdetta.
Jos joku mun seurassa sanoisi aspergeria vammaksi (olen ihan normaalisti asiantuntijatyössä käyvä, lahjakas aikuinen) niin saisi kyllä kuulla muutaman valitun sanan. Näin voisi muuten teoriassa tapahtua koska vaan, koska päältä päin as ei näy välttämättä yhtään mitenkään.
Miksi joidenkin nenttien on niin vaikea käsittää, että erilaisuutta ei aina ole ihan pakko arvottaa?
T: palsta-asperger