Lue keskustelun säännöt.
Jos lapsella on Asperger, onko hän vammainen?
11.06.2011 |
Mietin sitä tänään, kun joku äiti jutteli niitä näitä puistossa ja sanoi, että hänen tyttärensä on vammainen. Kysyttäessä hän vastasi, että hänellä on Asperger. Ei muuta.
Onko Aspergerin oireyhtymä siis peruste "vammaisuudelle"?
Kommentit (66)
Eli ujo, sosiaalisesti kömpelö ja introvertti = asperger? Eikö ujous ole enää luonteenpiirre, vaan se on autismin piirre huolimatta siitä onko henkilöllä lisäksi erityislahjakkuutta tai ei?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei välttämättä. Mutta en myöskään ymmärrä, miksi moni yleistää, että Asperger on automaattisesti vain positiivinen asia ja että he ovat aina jotain huippuälykkäitä neroja? Kun toisille se voi aiheuttaa paljon harmiakin.
Vierailija kirjoitti:
Ei välttämättä. Mutta en myöskään ymmärrä, miksi moni yleistää, että Asperger on automaattisesti vain positiivinen asia ja että he ovat aina jotain huippuälykkäitä neroja? Kun toisille se voi aiheuttaa paljon harmiakin.
Samaa sanoo oma 24-vuotias poikani, jolla on AS-diagnoosi (ja joka on aivan poikkeuksellisen herkkä, lahjakas, luova ja musikaalinen nuori mies). Hänen mielestään glorifioin syndroomaa. Hän itse sanoo, ettei toivoisi sitä pahimmalle vihamiehelleenkään; niin paljon se aiheuttaa ahdistusta ja rajoittaa sosiaalista kanssakäymistä. Silti ihailen näitä sukuni neroja.
En ajattele että asperger olisi pelkästään positiivinen asia. Kyllä jokaisella diagnoosin saaneella on isoja ongelmiakin. Minäkin halusin nuorena olla normaali kun ajattelin että elämä olisi silloin helpompaa enkä aina tuntisi itseäni ulkopuoliseksi. Angstasin ihan älyttömästi ajoittaisesta alisuoriutumisesta koska sosiaalisuus oli vaikeaa.
Nyt ajattelen toisin. Ymmärrän, että jokaisella on omat ongelmansa, ei vain aspergereilla. Jos olisin nentti, minulla ei olisi tiettyjä ongelmiani, mutta ei myöskään vahvuuksiani. Nykyään ajattelen että kaikenlaisia ihmisiä tarvitaan ja osaan arvostaa vahvuuksiani paljon enemmän kuin ennen. Tiedän ja luotan että saan tarvittaessa tukea ja apua ongelmiini. Tiedän että minulla on annettavaa muille ja yhteiskunnalle. Kaikki ihmiset eivät koskaan tule pitämään minusta, mutta kenestäpä pitäisivät? Kelpaan itselleni ja elämän tärkeille ihmisille, ja kun kuormitun sosiaalisessa kanssakäymisestä, niin muista ei ole hirveästi väliä.
T: palsta-asperger
Vuorovaikutus ja käytös suhteessa tosi hankalaa. Moukkamaista ja toista aliarvioivaa.
Ei ikinä enää.
Meidän suvussa on useita autismin kirjon häiriö -diagnoosin saaneita. Tai siis ovat aikoinaan saaneet Asperger-diagnoosin. On matemaatikkoa, tietokonevelhoa, joka lentää ympäri maapalloa esittelemässä ja opettamassa erityisosaamistaan, säveltäjää, tutkijaa jne. Useampikin heistä on huippumusikaalinen. Niin ja kaikilla taitaa olla normaalia korkeampi älykkyysosamäärä. No, kaikilla on myös omat rajoituksensa ja erikoisuutensa; ovat sosiaalisissa tilanteissa kömpelöitä, kasvosokeita, kyvyttömiä ilmaisemaan itseään sujuvasti jne. Mutta itse tunnen itseni joskus suorastaan vajaavaiseksi heidän rinnallaan, kun olen vain tällainen tavallinen tylsä normaali...