4 kk ikäisen jättäminen mummille hoitoon 5 yöksi...

Et ilmeisesti imetä ollenkaan?

Ei ihan sellainen, että päivittäin tai edes viikottain näkisi, mutta kuitenkin ovat viettäneet aikaa yhdessä ja tiedän hänen olevan erittäin hyvä lapsen hoitaja.

lapsesta tipan vertaa

lapsesta tipan vertaa

kova tarve laittaa, niin sitten. Jos ei ole, niin lapsesi ehtii sinut tuossa ajassa jo unohtaa. Toki oppii sitten taas muistamaan, kun alat taas häntä hoitaa.

vastaava, vaan jotain paljon tärkeämpää. Ei kuitenkaan sairaalassa olo.

kova tarve laittaa, niin sitten. Jos ei ole, niin lapsesi ehtii sinut tuossa ajassa jo unohtaa. Toki oppii sitten taas muistamaan, kun alat taas häntä hoitaa.

En jättäisi kuin silloin jos olisin itse sairaalassa tms. Kyllä viiden vuorokauden ero 4 kuisen ja ensisijaisen hoitajan välillä aiheuttaa vaurion heidän kiintymyssuhteeseen. Onko se sitten elinikäinen, niin se riippuu millaisia korjaavia tilanteita sen jälkeen tapahtuu.



Yleensä ei pystytä jälkikäteen sanomaan mikä on vaikuttanut mihin tai juontaako esim. aikuisen vaikeuden parisuhteessa juuri neljän kuukauden iässä tapahtuneesta hylkäämiskokemuksesta, koska ihmisen kehitys on niin suuri kokonaisuus.



Itse en leikkisi vauvan tunne-elämän kehityksen kustannuksella.

vastaava, vaan jotain paljon tärkeämpää. Ei kuitenkaan sairaalassa olo.

kova tarve laittaa, niin sitten. Jos ei ole, niin lapsesi ehtii sinut tuossa ajassa jo unohtaa. Toki oppii sitten taas muistamaan, kun alat taas häntä hoitaa.

Lapsesi ei siihen kuole tietenkään, jos häntä hyvä hoitaja pitää tuon ajan. Ei ehkä ole vielä edes vierastusiässä, joten ei niin kovastis iitä kärsi kuin muutama kuukausi tuosta eteenpäin. Hämemntyy kyllä ja ehtii unohtaa sinut sittenkun tottuu hoitopaikkaan.

Mutta jos hoidon syy on mielestäsi tärkeä, niin voihan noin toki tehdä. Eikä kukaan kuole.

mitään traumoja saa :D



Mun lapsi 2v näkee mummoa melkein päivittäin, ehkä noin 4 kertaa viikossa ja on ollut yökylässä mummon luona yhden yön kerrallaan. Kyllä varmasti lapsi pärjäisi 5 yötä, kun tykkää mummon kanssa olla, mutta minä en. En pystyisi jättämään niin pitäksi aikaa.



En silti pidä mitenkään huonona asiana jättää lasta hoitoon, jos on tuttu ja turvallinen hoitopaikka.

Enempi ihmettelisin, jos lapsi oli joka viikonloppu yhden yön mummolassa.

kaksi vuorokautta eli käytännössä kaksi päivää ja yksi yö. Tiukkaa teki molemmille. Noin pienestä viisi päivää erossa on taatusti todella rankkaa, molemmille, sinulle enemmän koska siinä missä oma ikäväsi kasvaa hetki hetkeltä, lapsi unohtaa sinut parissa päivässä. Jaksamista, kurja että joudut moiseen.

eli jos haluaa olla lapsesta 5 yötä erossa, on se yleensä merkki jostain ongelmasta. Yleensä äidin mielenterveys on järkkynyt tai hän ei ole koskaan kasvanut henkisesti aikuiseksi.



Jos äidin mielestä 4 kk ikäisellä lapsella on parempi olla jossain muualla kuin hänen kanssaan niin ehdottaisin kääntymään terapeutin puoleen. Lapsi tulee kokemaan tuollaisia hylkäämisiä satoja seuraavien vuosien aikoina, joten ehkä lapselle olisi parempi paikka jossain sellaisessa perheessä, jossa hänestä pidetään huolta ja häntä rakastetaan omana itsenään eikä äidin leluna.

Noin pieni vauva ei pysty pitämään sinua mielssä tuollaista aikaa. Mummon hoito on varmaan ihan hyvää, mutta vaikka "tekninen hoitokin" on tärkeää, ei vauvan mieltä saa unohtaa. ja nimenomaan mielen kannalta ei pidä jättää hoitoon paitsi jos on pakko (pakollehan ei ole vaihtoehtoa).

eli jos haluaa olla lapsesta 5 yötä erossa, on se yleensä merkki jostain ongelmasta. Yleensä äidin mielenterveys on järkkynyt tai hän ei ole koskaan kasvanut henkisesti aikuiseksi.

Jos äidin mielestä 4 kk ikäisellä lapsella on parempi olla jossain muualla kuin hänen kanssaan niin ehdottaisin kääntymään terapeutin puoleen. Lapsi tulee kokemaan tuollaisia hylkäämisiä satoja seuraavien vuosien aikoina, joten ehkä lapselle olisi parempi paikka jossain sellaisessa perheessä, jossa hänestä pidetään huolta ja häntä rakastetaan omana itsenään eikä äidin leluna.

Etköhän nyt hyppää pikkuisen pitkän askelen? Ei tiedetä ap:n taustoista nyt mitään, eikä ekana tartte heitellä mitään mielenterveyshäiriöitä ja huostaanottoa.

10

kokee tämän totaalisena hylkäämisenä. Vasta juttelin erään lastenpsykiatrin kanssa aiheesta. Itse tekisin kaikkeni ettei tuon ikäistä tarvitsisi jättää. Tuossa iässä se pelkkä vuorokausikin on hirmu pitkä aika olla ykkösvanhemmasta erossa.

ovat kaikki aivan eri kehitysvaiheessa suhteessa siihen, miten hyvin kestävät eron ensisijaisesta hoitajastaan. Mitä pienempi lapsi, sitä traumaattisempaa ero on. Hyvä on muistaa, että trauma ei yleensä näy kuin vasta vuosien päästä ja silloin harma maallikko osaa yhdistää sitä aiemmin tapahtuneeseen eroon.



Joku asiantuntija on joskus sanonut, että lapsen ja ensisijaisen hoitajan välisessä erossa voi nyrkkisääntönä pitää yhtä monta yötä kuin lapsella on ikävuosia. Siis vuoden ikäinen yhden yön, kaksi vuotias kaksi yötä, neljäkuinen ei yhtään yötä.

Eiks se oo tunti/ikäkuukausi ok olla pois ensisij. hoitajan(noin pienellä äiti ja tai isä) luota, ja sit vaihtuu yö/ikävuosi ku vauvavuosi ohi, noin nyrkkisääntönä.

olin viikon mummolla, kun vanhemmat lähtivät kahden reissuun.



Aikuisena olen kärsinyt jatkuvasti eräänlaisesta yksinäisyyden tunteesta (vaikka ystäviä on tai parisuhdekin ollut). Tämä on vaikuttanut ihan selvästi myös siihen, miten lähelle uskallan päästää ketään, vai uskallanko.



Mitään muuta syytä en menneisyydestäni keksi, paitsi tuon "hylkäämisen". Äitini oli onneksi ikävöinyt niin kovin, ettei jättänyt enää koskaan, eikä sisaruksianikaan.

tekisin kaiken mahdollisen tehtävissä olevan, ettei täytyisi jättää vauvaa noin. Sairaalan osastoille ei varmaan voi ottaa vauvaa yöksi, mutta voisiko miehesi tai mummo edes tuoda vauvan joka päivä luoksesi (oletan, että kyse on sairaalakeikasta)? Mutta jos tämä ei onnistu mitenkään, niin hirveästi tsemppiä ja sitten vaan eron jälkeen mahdollisimman tiivistä yhdessäoloa, hellimistä jne. Uskon, että tuo on haitallista (vaikka en nyt voi osoittaa mitään kokeellista tutkimusta, jossa asia olisi todistettu, mutta epäsuoraa evidenssiä on vaikka kuinka paljon), mutta vauvan aivot ja mieli ovat joustavia, joten varmaan haitat voi korjata, kunhan panostaa sitten vuorovaikutukseen ja yhdessäoloon kaksin verroin.

kokee tämän totaalisena hylkäämisenä. Vasta juttelin erään lastenpsykiatrin kanssa aiheesta. Itse tekisin kaikkeni ettei tuon ikäistä tarvitsisi jättää. Tuossa iässä se pelkkä vuorokausikin on hirmu pitkä aika olla ykkösvanhemmasta erossa.

eli jos haluaa olla lapsesta 5 yötä erossa, on se yleensä merkki jostain ongelmasta. Yleensä äidin mielenterveys on järkkynyt tai hän ei ole koskaan kasvanut henkisesti aikuiseksi. Jos äidin mielestä 4 kk ikäisellä lapsella on parempi olla jossain muualla kuin hänen kanssaan niin ehdottaisin kääntymään terapeutin puoleen. Lapsi tulee kokemaan tuollaisia hylkäämisiä satoja seuraavien vuosien aikoina, joten ehkä lapselle olisi parempi paikka jossain sellaisessa perheessä, jossa hänestä pidetään huolta ja häntä rakastetaan omana itsenään eikä äidin leluna.

Etköhän nyt hyppää pikkuisen pitkän askelen? Ei tiedetä ap:n taustoista nyt mitään, eikä ekana tartte heitellä mitään mielenterveyshäiriöitä ja huostaanottoa. 10

Jos 4 kk ikäisen vauvan vanhempi suunnittelee noin pitkää eroa ilman, että on joutumassa sairaalaan, niin kyseessä ei ole normaalilla tavalla lapseensa kiintynyt vanhempi. Silloin tuo 5 yön ero ei ole se perusongelma vaan vanhemman koko muu suhtautuminen lapseen. Tarve hylätä avuton jälkikasvunsa ei kuulu ihmisnaaraiden normaaliin käyttäytymiseen, joten jossain on iso ongelma.

olin viikon mummolla, kun vanhemmat lähtivät kahden reissuun.

Aikuisena olen kärsinyt jatkuvasti eräänlaisesta yksinäisyyden tunteesta (vaikka ystäviä on tai parisuhdekin ollut). Tämä on vaikuttanut ihan selvästi myös siihen, miten lähelle uskallan päästää ketään, vai uskallanko.

Mitään muuta syytä en menneisyydestäni keksi, paitsi tuon "hylkäämisen". Äitini oli onneksi ikävöinyt niin kovin, ettei jättänyt enää koskaan, eikä sisaruksianikaan.

voihan se tuokin olla mut lienee aika tyypillinen ja inhimillinen tunne tuo. Ettei tarvitse ehkä olla mitään erityistä syytä taustalla.