Joulu täysin pilalla. 6v käyttäytynyt muutamia viikkoja niin ilkeästi että

enpä oikein osaa auttaa, mutta kiinnostaisi kyllä vielä tietää, että on kai sentään jotain, mistä lapsesi pitää, joku asia, minkä parissa viihtyy..? Voisitko panostaa johonkin tällaiseen tekemiseen, että muistaisit taas, millainen lapsi sinulla oikeastaan onkaan..? Parasta tietenkin olisi, jos se jokin olisi jotain sellaista, jossa olisit itsekin mukana. Laittaisit pikkusisaruksen mummulaan, ja yrittäisit saada aikaan "laatuaikaa" isomman kanssa.



Ja koittakaa unohtaa koko joulu ja tontut ja se, että lasten pitäisi olla kilttejä! Jos nyt saisitte edes muutaman hyvän hetken, niin johan se oikeuttaisi juhlistamaan joulua sitten kun sen aika on. Mutta älä tee siitä liian isoa numeroa.

Paitsi että meillä tuota uhmakasta käytöstä on jatkunut jo ainakin vuoden, tyttö nyt 6,5 v. Ymmärrän siis kyllä että on todella rasittavaa kun lapsi on jostain syystä koko ajan tyytymätön vaikka mitä tekisi. Kiukuttelee, nimittelee, meillä myös itkee ja huutaa ihan mitättömistä asioista, yrittää määräillä aikuisia eikä kestä määräyksiä itse ollenkaan. Olen lohduttautunut sillä että ilmeisesti kuuluu ikään ja menee aikanaan ohi. Kaikilla tätä eskariuhmaa ei ilmeisesti näin voimakkaasti ilmene.



Kaikista rasittavinta on tosiaan se miten alentavasti usein puhuu minulle, omalle äidilleen, ja suorastaan kulkee nokka pystyssä täällä kotona.



Tärkeintä on muistaa itse pysyä aikuisena. Ja jos oikein huonosti käyttäytyy niin mm. useamman päivän tietokone kielto tms. on paikallaan ja usein myös tepsii ainakin joksikin aikaa.

Meillä 8v aloitti tuon tyyppisen toiminnan siinä 6v korvilla ja on samaa maata edelleen. Hurjan vaikea temperamentti.



On totta ettei oman tunentilan saa antaa ohjata omaa kasvatusta, mutta äidilläkin on oikeus tunteisiin ja näyttää tunteensa. Rajat ne on äitien hermoillakin. Jollei sitä näytä koskaan, niin mistä lapsi sen oppii. Sen sijaan rangaistukset eivät ole mielestäni kostamista lapselle kuten niin moni aiemmin vastanneista mainitsee. juuri tuossa iässä erilaiset palkitsemis-rankaisemiskäytännöt toimivat hyvin ja opettavat lapselle syy-seuraus suhdetta. Ei ole itsestäänselvää että lapsi oppii että omalla toiminnalla on seurauksensa. Lapset ovat niin erilaisia ettei hiljaisen tai muuten vaan kiltin ja helposti käsiteltävän lapsen vanhempi ymmärrä mistä tässä on kyse kun jotkut lapset ovat ihan oikeasti tulta ja tappuraa oli vanhempi sitten kuinka tiukka tai ymmärtävä hyvänsä tai mitä tahansa metodeja kokeilisi.



Tuo joulu on liian etäinen ja iso, vähän abstraktikin asia ollakseen rankaisukeino, mutta nyt heti laitat molemmille lapsille tarrakalenterin johon saa tarran kun päivä on mennyt hyvin. Käyt heti huomenna keskustelun lasten kanssa että mitä tarkoittaa hyvin käyttäytyminen. Kolmesta tarrasta saa jonkun kivan yllätyksen (jota et kerro etukäteen koska muuten se ei ole yllätys, jos kerrot etukäteen niin tämä ärripurri alkaa tehdä kauppaa, en kyllä lähde uimaan vaan haluan leffaan jne. ja yllärin olisi hyvä olal jotain yhteistä tekemistä lapsen kanssa, ei niinkään tavaraa) ja kolme tarratonta päivää aiheuttaa jonkin päivittäiskivan peruuntumisen, esim. lastiskielto, pelikielto, kaverikielto tms. heti toteutettavissa oleva päivittäisen mukavan kieltäminen. Mutta niin että sen voi kieltää vain toiselta toisen kuitenkin saadessa toteuttaa ko. kivaa. Jos pelko että 6v terrorisoi sitten toisenkin lapsen lastisten katsomisen, niin esimerkiksi välipalalla vain ruisleipää tarrattomalle ja toiselle leivän päälle vielä vanukas tms. Varmasti aluksi sanoo ettei haittaa, mutta et kiinnitä huomiota enempää vaan jatkat ihan musita jutuista. Mahdollisimman vähän huomiota kiukkupuuskiin, mutta teet selväksi rauhallisesti toteamalla että käytös on nyt mennyt yli äyräiden ja tarraa ei tältä päivältä tule. Yhdenvaroituksen voi antaa, että tarra on nyt vaarassa, mutta kerran evättyä tarraa ei saa sille päivää enää heltyä antamaan vaan on oltava rautaisen johdonmukainen.



Näillä keinoin on menty meidän ärripurriluonteen kanssa nyt reilu pari vuotta ja on asettunut tiettyihin aisoihin. On edelleen luonteena ns. hankala enkä usko että tuosta mukavaa tai ns. helppoa ihmistä tuleekaan. Ollaan tavaran määrässä tarkkana sillä hyvin helposti "mikään ei ole mitään" tälle meidän sällille. Myöskään mikään maailman aika tai huomio ei riitä vaan esim. yhteispeleihin(lautepelejä) tämän lapsen kanssa on pakko laittaa etukäteen tiukka raja, esim 2 peliä ja sitten pitäytyä siinä myös vaikka aina se kuitenkin itkettää ja raivostuttaa kun sovitut pelit on pelattu, vaikka aikaa olisi mennyt 2 tuntia. Jostain syystä tämä vain ei opi että raivoamalla ei saa mitään aikaiseksi. Odotan että oman toiminnan ohjaus vähän kehittyy ja halu olla iso ja pärjäävä, sillä tämä 8v. haluaisi edelleen olla eskari jos saisi valita.

Et ole pitänyt kuria. Miten muka pärjäät kun kersa on 16?

Veikkaan että poliisin käynnit tulevat tutuksi...

Kyllä varmasti tiedän mistä puhun, kun kannustan vasunkantoon sekä jaksamiseen lapsen kanssa. Minulla on kolme lasta, joista esikoinen on ollut juuri tuollainen. Kiinnipitoja sekä rankkaakin rajoittamista tussa kuuden vuoden iässä.



Lisäksi olen ammatiltani lto. Olen työskennellyt eskariryhmissä muutamia vuosia, muissa ryhmissä karttuneen työkokemukseni lisäksi.



Kysyit, että kuinka lapsi muuten oppii, kuin seuraamusten kautta. Vastaukseni snulle on: ajan kanssa. Lapsen ei tarvitse oppia suoraan opetuksen kautta ja heti. Olennaisempaa on se tieto, mikä lapselle rakentuu niissä tavassa, kuinka hänen raivonsa suhtaudutaan. Lapsi ei ole koira. Hän ei opi ensisijaisesti ehdollistamisen kautta.



Kaikkein tärkeintä lapselle on, että vanhemmat eivät hajoa, eli tässä tapauksessa ryhdy syyllistämään tai peruuta joulua. Rajittamista vaativissa tilanteissa rajitetaan, ja heti tilanteen jotenkin rauettua, osoitetaan rakkautta ja hyväksyntää.

Se ei varmasti auta mitään, päinvastoin.



Jokin tuntuu syvästi vaivaavan lasta, tai sitten on vain erityisen hankala "pieni murkkuikä".



Tuli mieleen, onko teillä kovasti esim. puhuttu siitä että "kiltit lapset saavat lahjoja jouluna" ja tontut kurkkii ikkunoista ja risua pukkaa niille jotka eivät kilttejä ole olleet? Tuttavani lapsella oli joku vuosi hirveä angsti tästä. Taustalla varmaan huono itsetunto, tunne että ei kelpaa, että on huono joka tapauksessa, että vaikka on yrittänyt olla kiltti ei ole osannutkaan..ja vääjäämättä siis lahjojakaan ei tule kun kerran on tuhma ollut. Että ei enää mitään väliä miten käyttäytyy, ja "happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoista.."



Tuskin koko syy tuollainen, mutta voihan olla osasyy tämänhetken kiukkuamiseen.



Vaikeaa on olla se vahva aikuinen joka ottaa pahan olon rauhallisena vastaan. Mutta koeta. En siis tarkoita että saa fyysisesti lyödä, mutta jos luhistut jo sanojen edessä lapsi voi kokea turvattomuutta ja kokeilee sinua aina vain enemmän. Että eikö sinuun voikaan luottaa kun maailma horjuu? Koeta osoittaa että kyllä voi kuitenkin. Sinun osasi on olla se vankka kallio, vaikka miten myrskyäisi ympärillä. Satuttaa ei saa tietenkään, rajat on laitettava jämäkästi mutta kuitenkin lempeästi.



Perheneuvolasta voitte saada apua. Viettäkää sitä ennen mukava joulu. Varmasti lapsi mummolassa kuitenkin saattaa käyttäytyä paremmin, ja sillä tavalla joulustannekin tulee parempi? Tsemppiä.

Aina tällä palstalla lyödään yli. Meillä samanlaista ja samanikäinen lapsi. Ollut aina uhmakas. Meillä oli kanssa tänään kova päivä. Uhkailua ja isottelua.

Paha mieli ollut tässä koko illan. On niin ruman näköistä, kun pieni poika käyttäytyy, kuin teini.

Meillä noita aikoja tullut jaksoittain. Ihan samoja tunteita on, kun sulla, että tekisi mieli joulu perua, mutta ne tunteet menee ohi kyllä.

Lapsella voi olla paha olo omassa kasvussaan ja aina sitä ei vain jaksa ymmärtää.

Yritä muistaa, että menee onneksi ohi ja ovat seesteisiä, kun täyttävät 7v. ja aloittavat koulun.

Ja minulla on kokemusta 4:stä tuon ikäisestä. Onko lapselle tapahtunut jotain kamalaa tai pelottavaa mitä oireilee? Koita puhua lapsen kanssa ja jos tykkää piirtää niin laita piirtämään se kiukku ja paha mieli paperille. Siitä voi saada jotain osviittaa jos jotain on tapahtunut mitä ei osaa kertoa. Sinun asennoitumisesi pahentaa tilannetta. Ota syliin, sitä lapsesi kaipaa. Uhkailut joulun perumisesta ei auta yhtään mitään eikä uhkailut ylipäätään.

noin isoa lasta, mutta kuulostaisi siltä, että lapsella on nyt joku muu ongelma, jota oireilee tuolla tavalla. Ehtisitkö antamaan lapselle aikaa ja selvittää mitä hän miettii ja missä on ongelma. Sinua hän nyt tarvitsisi.

Älä lahjo lapsia pilalle. Jos hän oli käyttäytynyt jo pidempään huonosti, miksi palkitsit sen ostamalla joulu dvd.n teille. Ole tiukempi ja pidä kuria! Joulukin on ihan kohta, meillä lapset eivät ole todellakaan saaneet mitään koko syksynä koska "joulu on ihan kohta". Silti roinaa on ihan riittämiin. Tuntuupa jpoululahjatkin taas joltain kun ei ole saanut mitään hetkeen.



Meidän lapsia aina kehtuaan tasapainoisiksi ja rauhallisiksi. Osaavat kyllä todella olla muutakin, mutta kyllä kovalla kurila saa lapsen kuin lapsen ruotuun.

Hätä ei kuulosta yhtään suurelta, apu on lähempänä kuin arvaatkaan.

1. Ymmärrä, että lapsesi on uhmaiässä nro 2, joka monesti yllättää vanhemmat rajuudellaan. Lapsi yrittää saada vanhemman pois tolaltaan.

2. Tähän koheltamiseen reagoidaan siten, että otetaan oma analyyttinen älypuoli päästä käyttöön ja tunteen siirretään hetkeksi syrjemmälle. Katsotaan lasta tyyliin, mielenkiintoista että sanot noin. -Lapselle kerrotaan mikä on oikein ja mikä väärin. Esim. Tiedätkö, että ketään ei saa tappaa ja niin ei saa edes sanoa. --Sitten lapselle kerrotaan, että vaikka puhutkin tuollaisia, äiti rakastaa sinua silti.---Lapsen käytökselle pistetään toppi. Esim. koska puhut noin, sinä menet nyt omaan huoneeseen, etkä voi tulla sieltä pois ennen kuin pyydän sinut. Tai et voi enää katsoa tätä elokuvaa ja syödä näitä herkkuja, omaan huoneeseen jne.

3. Sinun tehtäväsi ei ole miellyttää lasta tai lepytellä häntä erilaisilla konsteilla. Ei myöskään pettyä suunnattomasti kun yhteinen hauska ei onnistu. Voi sen sanoa, harmi olisi ollut mukava katsoa elokuvaa, syödä lettuja, saunoa yhdessä, mutta koska et osaa käyttäytyä kauniisti, niin tämä loppui sinun osaltasi nyt tähän. Muista, sinä et ole lapsesi kaveri vaan äiti, joka ymmärtää että lapsi on lapsi. Yritä saada muuta mukavaa elämääsi kuin lapsen kanssa oleminen pelkästään. Hän tulee imemään sinut tyhjiin, jos et hyvän sään aikan ymmärrä pistää peliä poikki.

Oletko keskustellut lapsesi kanssa, mistä paha olo johtuu. En ole tähän tilanteeseen äitinä vielä joutunut. Lapsuudessa, juuri tuossa kuuden iässä, olin itse hyvin herkkä ja tempperamenttinen ja saatoin purkaa minua painavat asiat muihin kiukuttelemalla ja ailahtelevalla käytöksellä. Muistan vieläkin joitakin asioita, jotka minua painoivat ja ne eivät olleet isoja asioita, mutta sen ikäiselle elämän ja kuoleman kysymyksiä. Omatunto on niin kovin kehittymätön tuossa iässä.



Sinun reaktiosi voi olla myös merkittävä, jos annat lapselle sellaisen kuvan, että hän omalla käytöksellään voi todella pilata niinkin ison asian kuin joulun ja ihan kokonaan, ei varmasti ole ihme, että hän käyttäytyy vihaisesti ja itsetuhoisesti itsetuhoisesti. Sinun pitää aikuisena olla se vahva ja kuunnella ja antaa myös ne rajat. Sano, että käytös on nyt niin omituista, että tiedät, että hänellä ei ole kaikki nyt hyvin. Sano, että sinulle voi puhua kaikesta, eikä kertomisesta seuraa rangaistusta, mutta kerro, että et hyväksy tuollaista käytöstä ja että siitä on tultava loppu. Kiukutella saa ja pitääkin joskus, mutta jos on niin paha olo koko ajan, ihan kuukausitolkulla, niin siihen on jokin syy. Oletko tosiaan kertonut lapsellesi, että mummolaan ei mennä hänen takiaan. Miksi ihmeessä tällaista taakkaa siirrät lapsen harteille. Ajoissa pitää puuttua käytökseen, eikä lapsen toiminta saa muuttaa koko perheen suunnitelmia.



Muutenkin rauhoita joulu. Ei kenenkään pitäisi antaa lapselle sellaista kuvaa, että hänen takiaan vaan joulua rakennetaan ja siitä palkaksi pitää olla koko ajan kiltti. Se on liikaa vaadittu! Itse ihmettelen lahjojen määrää tänä päivänä ja mietin sitäkin, että ajattelevatko lapset tosiaan, että lahjojen paljous kertoo siitä, miten kilttejä ollaan vuoden aikana oltu. Ostakaa lapsille se yksi mieleinen lahja ja yhdessä rakennatte muuten joulua askartelemalla ja leipomalla. Joulun pitäisi olla yhteistä aikaa, lepoa ja hellittelyä, ei mitään rangaistusten ja lahjojen jakelemista.

Ensinnäkin lopettakaa hyvät ihmiset toi tontuilla ja joululahjoilla kasvattaminen. Se on ihan älyöntä touhua. Varsinkin nyt tuon ikäisellä. Jos jokin asia on kielletty, siihen pitää olla järkevä perustelu eikä sellainen että tonttu kurkkii ikkunasta eikä pukki tuo lahjoja (paitsi että kumminkin tuo vuoren).



Toinen se että ap tarvit vähän pääntuuletusta. Vaadi mieheltä omaa aikaa.



Kolmas, jos löytää itsensä ajattelemasta että lapset ovat jotain velkaa koska uhraudun blaa blaa, on TODELLAKIN aika ruveta hankkimaan omaa elämää.

veikkaan et melkein kenestä tahansa pojasta saa tuollaisen jos kasvatus menee metsään. niin ja kuolema ja tappaminen ovat juuri niitä asioita joita ne kuusivuotiaat pohtii. valitettavasti ne on vain silloin käsiteltävä että lapsi pääsee eteenpäin. tuo ap:n lausahdus ostamisesta paljasti kyl kaiken, ja tuo esimerkki dvd:stä. parempi idea kuin joulun peruminen on kaikenlaisten medioiden sulkeminen nyt heti. niin telkkari, dvd kuin tietokone.



joku toinen kirjoitti että "useamman päivän pelikielto tepsii". tässä lauseessa kans paljastuu yksi kardinaalimunaus. eli se, että kuusivuotiaan ei kuulu pelata joka päivä. ei pleikkarilla eikä tietokoneella. lautapeleistä tuskin oli kyse. meidän 8-vuotias pelaa nykyään viikonloppuisin yhden tunnin lauantaina ja yhden tunnin sunnuntaina, ja nämäkin sillä ehdolla että huone on siivottu kerran sillä viikolla, ja muutenkin on käyttäydytty ihmisiksi. aikoinaan ollaan käsitelty nuo kuolemiset ja tappamiset. ja ostaminen ei ole mikään palkinto eikä velvollisuus. lahjoja ostetaan jouluksi ja syntymäpäiviksi. seitsemänvuotiaasta asti rahaa on voinut tienata tekemällä koti- ja pihatöitä, ja sillä rahalla on saanut ostaa mitä haluaa (suurin osa on säästöpossussa).

Teidän -ja minun- pitää olla lapselle äiti tai isä. Ei missään nimessä kaveri.

Ja siitähän pidetään kiinni, aivan jokaikisessä asiassa aina ja poikkeuksetta.

Ei se sen vaikeampaa ole. Heikkouksianne kyllä käytetään hyväksi, sen on varmaa.

Ei joulua peruta, se tulee niinkuin pukki korvatunturilta, vääjäämättä. Joulua ei voi perua.



KILTIT lapset saavat lahjoja. TUHMILLE annetaan RISUJA.



Perehdy hiukan jouluperinteisiin, äläkä sovella itse lapsen mukaan asioita.

meille syntyi Vapahtaja, joka antaa kaikki pahat tekomme anteeksi kun niitä häneltä pyydämme. Tämän joulun sanoman äärellä teidän kannattaisi molempien hiljentyä.

:://

Jeskamandeeras näitä nykyajan pentuja kun niitä ei saa enää kasvattaa. Pariin selkäsaunaan ei kuole mutta käytös muuttuu kyllä paremmaksi. Veetuttaa kattella näitä nykyajan pentuja kaupungilla, ei mitään käytöstapoja tai sympatioita muita kohtaan. Kärsi riesas, ite olet sen porsinut.

Hahhah, muistan kun äiti sai sossulta ohjeen ottaa mut syliin, kun tarvitsen rakkautta. Äiti otti väkisin syliin ja hoki mulle, että sosiaalityöntekijä sanoi, että hänen pitää nyt tehdä näin ja piti mua väkisin siinä,lopuksi suuttui kun vihasin häntä ihan yhtä paljon kuin ennenkin. Ei kannata neuvoa ollenkaan huonoja ja kehitysvammaisen tasolla olevia lapsellisia äitejä, huostaanotto vaan suoraan. Auta armias kun tulee vielä se tiukka kuri, meidän äitille se tarkoitti lupaa sylkeä, kirkua ja potkaista. :) hyvää joulua trolliketjun pskapäälle!

Minkä takia mun piti kantaa leimaa siitä, että miten narsistikeharimutsini sai mut tuskan ja epätoivon partaalle typerällä skitsoilullaan?