Mies ei halua ostaa taloa, johon meillä on varaa, koska pitää sitä brassailuna.

Tai haluaako kodin lisäksi, että on varaa muuhunkin?



Vai onko tosiaan niin, ettei osaa suhtautua asiaan? Onhan se toki niinkin, että joillekin ihmisille joutuu selittelemään, jos puitteet muuttuvat kovasti aiemmasta. Mutta toisaalta suurin osa ottaa asiat asioina, eikä ala taivastelemaan, vaikka sen hienon talon ostaisittekin.



Koittakaa nyt vain puhua asiasta, että elättekö te teidän omaa elämää vai sen mukaan mitä muut ajattelevat.

asumiseen, jos hankkisitte toivekotisi?



Meillä eletään vaatimattomammin, koska osalla varallisuudesta haluamme luoda lisää varallisuutta. Asuminen hienosti voi olla kuluerä, jolla estetään todellinen vaurastuminen. Kunhan olemme luoneet hyvät pohjat, ei mikään estä meitä hankkimasta arvoasuntoakaan. Juuri nyt, kun lapsemme ovat pieniä, emme jää mistään paitsi, vaikka elämme vaatimattomamminkin.



Terveisin, järkevä vaimo, jonka mies ajattelee samalla tavalla

Meillä tilanne on se, että me tehdään kumpikin työt kotona, meillä on myöskin vuodessa vain muutama vapaapäivä, joilla lomaillaan pikaisesti. Eli meille talo on paitsi koti, myös työpaikka, työpaikkaruokala, työvaatepesula, jne. Talo on myös vapaa-ajan paikkamme ja lomapaikka, vaikka n. 5 päivää vuodessa lomailemmekin myös kodin ulkopuolella.



Taloon kertyy väkisinkin neliöitä, kun kaikille tarvittaville toiminnoille tehdään tilat. Ja jotkut valopäät sitten ihmettelevät, että kuinko monta perhettä tällaisessa talossa oikein asuu! Eikä kyse ole mistään ennennäkemättömästä, vaan 250-neliöisestä tavallisesta puutalosta.



Mutta vaikka tuossakin joillain ulkopuolisilla näyttää olevan sulattelemista, niin me kuitenkin tehtiin talo meidän tarpeisiin, eikä sille mitään voida, jos joku ei niitä tarpeita ymmärrä.