mitä tarkoittaa että masentuneen maailmankuva on realistisempi kuin muiden?

Ihmismieli toimii siten, että negatiiviset asiat selitetään niin, että ne johtuvat itsestä ulkopuolisesta asiasta ja positiiviset ovat omia ominaisuuksia. Jos saat vaikka kokeesta 10, se on tietysti omaa ansiotasi tai ainakin haluat kuvitella niin. Jos saat huonon numeron, ajattelet, että opettaja oli puolueellinen tai koe oli liian vaikea, vaikka olit lukenut siihen.



Masentuneella ei ole tällaisia "harhakuvitelmia", vaan hän ajattelee asioista realistisesti. On siis tutkittu, että masentuneen negatiivinen ajattelu osuu lähemmäs todellisuutta kuin ei-sairastuneen positiivinen ajattelu. Positiivinen ajattelija on onnellisempi ja hän säilyttää paremmin itsetuntonsa eri tilanteissa.



Tämä on siis ihan psykologiaa.

realistit sitten useammin masennukseen?

ja luonto vihertyy ajatella, että ihanaa tulee kesä, vaiko masentuneena ajtella, että onpa paskasta, ei tunnu miltään?

Kun ajattelee että kaikki haluavat että sinulla menee huonosti ja et parannu tai että ovat sinua vastaan niin se on realistista? Tämä siis oma masentuneen ajatteluni.

mutta minun mielestäni tuo ei pidä paikkaansa. Olen entinen masennuspotilas ja olen toivuttuani huomannut, että maailmassa on paljon enemmän toivoa, kauneutta ja iloa kuin sairaana ollessani näin.

ajattelee kevään olevan ihanaa tai kauheaa? Kuka määrittelee, että kevät on ihana? Tosiasiassa keväällä voi olla kurjaa, täytyy tehdä pihahommia, tulee ötököitä, helteet lähestyvät jne. Sehän on tosiasia, että keväästä ja kesästä aiheutuu ikävyyksiä. Mutta terveet eivät takerru niihin vaan keskittyvät kauneuteen ja lämpöisyyteen ja yrittävät nauttia siitä. Masentunut tuijottavat pelkkiin kielteisiin asioihin.



Olen ollut masentunut ja nyt onnellinen ja eroa ajattelussa on huomattavasti.

löysin tämän kirjotuksen ja tämä on minusta osuva vertaus, allekirjotan tämän:

"Meille on syötetty Matrix-elokuvan kapseli punainen kapseli väkisin. Emme saaneet valita, haluammeko tämän kokemuksen vai emme. Nyt näemme hyvin monet asiat eri tavalla kuin aikaisemmin. Useat ihmiset näyttävät elämän amatööreiltä: elävät keinomaailmassa ja tavoittelevat asioita, joilla ei loppujen lopuksi ole suurta merkitystä", Ilmari toteaa.



Elämähän on kokoajan tässä mutta kun elämässä tapahtuu jotain niin se saa ihmisen pohtimaan elämää uusilta kantilta.

Silloin on hyvin raskasta kuulla vertailuja kännykän johdoista tai kenkämerkeistä.

tosiaankin pelkistää tämän elämän ja vie ihan perusasioden äärelle, kaikki epäoleellinen menettää merkityksen ja se on ihan terve reaktio menetykseen.



Masennus voi olla ihan sisäsyntyistä, johtua esim. jostain välittäjäaineiden puutteesta. Ihminen ei välttämättä ole menettänyt mitään muuta, kuin kykynsä nauttia elämästä.

Depressiivisessa positiossa ihminen pystyy menemään itseensä, miettimään mitä tekee väärin, kasvamaan ihmisenä.

Kun menee lujaa ei pohdita.

ihminen joka ei ole masentunut, pystyy kuitenkin nauttimaan tästä lyhyestä elämästä joka meille on annettu. Arvostaa sitä ja suhtautuu tulevaisuuteen positiivisesti.

Lapseni kuoli kun kevät hanget sulivat. Alussa surin paljon sitä miksi lapsi kuoli juuri silloin, kun meillä piti olla edessä ihana kesä ja lapseni rakasti kesää. Keväästä puhuttiin paljon viimeisinä lapsen päivinä.



Lapsi kuoli ja koko kevät tuntui kamalalta. Seurasin miten lumet suli ja lapsen tekemät jalanjäljet pihasta katosivat myös. Tuli hiirenkorvia ja tehtiin pihatöitä.



Minulle sanottiin että ei sille ole koskaan hyvää aikaa kun lapsi kuolee. Aina on edessä jotain ihanaa.

Ja että se tuo lohtua kun edessä on ensin kevät ja kesä; valosaa ja lämmintä jossa surra. Ja sitä se on. Käelen kuumalla asfaltilla paljain jaloin ja koitan ajatella että se ei ole että menen kauemmas hetkistä lapsestani vaan että meidän jälleennäkeminen on aina lähempänä päivästä toiseen!



9

Kun ajattelee että kaikki haluavat että sinulla menee huonosti ja et parannu tai että ovat sinua vastaan niin se on realistista? Tämä siis oma masentuneen ajatteluni.

En usko, että kaikki on realistista, mutta luultavasti näet paremmin todellisuuden kuin ihanassa pumpulissa elävä ihminen. Uskallat ajatella sitä, että ihmiset haluavat sinulle pahaa tai että et parannu koskaan. Se voi olla totta. Mutta todellisuudessa tuollainen ajattelu luo sinulle lisää pahaa oloa ja ylläpitää masennusta.

Aijaa!?



No okei, kun en tiedä olenko masentunut! Surullinen olen varmasti.

Jos menisin lääkärille niin se varmasti sanoisin että olen masentunut. Mitä se mihinkään auttaa?



9

reaktio, masennus taas on sairautta, jota tulee lääkitä.Toki suru voi muuttua masennukseksi.

Ennen lapseni kuolemaa nautin elämästä!

Minulla oli kaikki mitä olin toivonut, sitten se otettiin pois.

Arvostin elämää ennen lapseni kuolemaa. Arvostan elämää yhä. Mutta monimuotosuus on muuttunut.

Vaikka kuolema on aina mahdollisuus, sen kokeminen ei ollut minulle kuitenkaan vaihtoehto. Ajattelin että joskus isovanhempani ja vanhempani kuolee, sitten minä tai mieheni. Mutta näitäkin olisi saanut odottaa vuosia.



Näen yhä lapsieni valmistuvan, menevän naimisiin, saavan lapsia. Mutta tämä yksi makaa haudassaan, siinä samassa jonne minäkin joskus menen.



9

Olen myös menettänyt aikaa sitten läheiseni (en silti lasta), ja ymmärrän jotain kokemastasi tunteesta. Kun läheinen kuolee, koko muu maailma hyrrää päättömästi ympärillä kun itse on aivan pysähtynyt. Seinäkello tikittää, kotona leijuu tukahduttava pöly, liikkeet ovat hitaat ja vatsassa painavia kiviä.



Muut silti menevät ja tekevät, käyvät töissä, vaatekaupoilla, lounailla, kiirehtivät paikasta toiseen. Itse katsoo sitä ulkopuolelta, ja miettii pääseekö koskaan tuohon hyrrään takaisin. Tai haluaako edes, koska silloin joutuisi astumaan askeleen eteenpäin ja jättämään poismenneen taaksepäin.



Suru on kuin ovenkarmit, joita pitää vain narisuttaa niin että kuluvat. Ajan kanssa ääneen tottuu.

Kieltäydyn lääkkeistä.

En halua turruttaa itseäni pillereillä.

Onko siis pakko vetää lääkkeitä että selviää elämästä?

Minulla on jotain lääkkeitä tuolla odottamassa, mutta en halua syödä niitä. Haluan että tunnen tunteet tälläsenään, vaikka paskoja ovatkin. Ei entisaikoinakaan mitään pillereitä ollut.



Pidin lastani sylissä kun kuoli teholla. Tarjosivat rauhottavia, joku ottaa, joku ei.



9

Lääkärit tulkitsevat kaiken masennukseksi, koska siihen on lääkkeitä ja suruun ei auta kuin aika. Joillekin lääkitys pahemman yli on avuksi, mutta voiko se pitkittää surun käsittelyä?



Jaksamista sinulle lapsesi menettäneelle!

Kun ajattelee että kaikki haluavat että sinulla menee huonosti ja et parannu tai että ovat sinua vastaan niin se on realistista? Tämä siis oma masentuneen ajatteluni.

En usko, että kaikki on realistista, mutta luultavasti näet paremmin todellisuuden kuin ihanassa pumpulissa elävä ihminen. Uskallat ajatella sitä, että ihmiset haluavat sinulle pahaa tai että et parannu koskaan. Se voi olla totta. Mutta todellisuudessa tuollainen ajattelu luo sinulle lisää pahaa oloa ja ylläpitää masennusta.

Olenkin ajatellut että miksi näin olisi? Miksi toivoa toiselle pahaa? Mitä nämä ihmiset saavat siitä että yhdellä menee huonosti? En kuitenkaan pysty heiltä viemään pahaa oloa. Miten tästä ajattelusta ulos?

Minulla on muitakin lapsia. Ja heidän takiaan on pakko mentävä ulos, on käytävä kaupassa, on harrastusta ja läksyjä. Vaatekaupassa on käyty; haettu hautajaisiin vaatetta ja nyt kesävaatetta kun olen laihtunut 10 kiloa ja mies lihonut 20.



Tuntuu että teen vaan koska on pakko. Lapsilla on riitaa kuten ennen, on surua tapahtuneesta ja vanhemmilla huoli lapsien tulevasta.

Samalla oma suru.

Osa lapsista ei tule muistamaan sisarustaan ja sitäkin murehtii jo tulevaa miten lapsesta puhutaan. Kiusataanko meidän lapsia tälläsestä joskus?

Miltä tuntuu kun nuoremmat sisaret vuorollaan ohittaa kuolleen iän?



Joskus sitä leikki ajatusleikkinä että millaista olisi jos lapsi kuolisi. Mutta ei sitä tunnetta käsitä kun lapsi jää ruumishuoneelle. Kun menet istumaan autoon ja otat pois turvaistuimen..



9