Päiväkodin aitienpäiväkahvitus oli täysi fiasko
Eilen päiväkodissa oli äitienpäiväkahvitus. Meilla sen tiedon saanti oli mennyt kokonaan ohi ja sain tietää asian päivällä ja harmistuin kovasti, olisin lapseni takia halunnut ehdottomasti mennä sinne. Sitten soitin päiväkotiin ja kysyin, milloin on kevätjuhla, ettei mene sekin ohi. Minulle sanottiin, että tule hakiessasi kahville. Niin sitten meninkin.
Pyysin lapsenikin sisään, olivat juuri menneet ulos. Sain kupillisen hyvin haaleaa teetä (kahvia en halunnut), oli ilmeisesti mikorossa lämmitetty vesi hieman liian vähän aikaa. Tarjoilua ei ollut (enpä kaivannutkaan), mutta lapseni seisoi vieressäni, minulle annettiin tuoli, ja hänelle ei annetttu mitään.
No, olin vielä ihan tyytyväinen, sainhan haluamani, eli tunteen lapselleni, että äiti halusi tulla, ei vain aamulla tiennyt.
Autossa lapseni heti kertoi minulle, että äiti ei saanut. Ihmettelin mitä. Sitten tajusin, että varmaan aamulla oli kakkua. Lapsi myönsi ja kertoi, että lapsille oli pipareita ja maitoa. Kysyin, saitko sinä niitä. Lapseni sanoi en. Sitten hän kertoi, että oli vielä sämpylääkin. Kysyin, saitko sinä. Vastaus:-en. Ihmettelin mielessäni, sillä tuonhan piti olla päivän aamiainen. lapseni ei siis saanut aamiaista ollenkaan. Puhuimme kuitenkin jo muusta.
Myöhemmin illalla satuin näkemään lastentarhanopettajaa. Kerroin, että lapseni ei ilmeisesti saanut aamiaista ollenkaan, kun äiti ei kerran ollut mukana. Hän ensin kielsi näin käyneen. Oli kuulemma ollut pitkään kaikki esillä ja yleisesti kysytty kaikilta, onko kaikki saaneet kaikkea riittävästi. Ei kuulemma tiedetty, onko jo kotona syöty aamiainen. Lapseni syö aamiaisen joka päivä päiväkodissa, eli eilinen ei ollut poikkeus. Luulen tässä käyneen niin, että lapseni, joka on kiltti hiljainen oli ymmärtänyt, että tarjoilut on tarkoitettu äideille yhdessä lasten kanssa, niin hän ei mennyt ottamaan, kun häntä ei henkilökohtaisesti pyydetty. Kaikki eivät ole aina suuna päänä huutamassa minulle, minulle! Henkilökunta varmaan jutteli paikalla olleiden äitejen kanssa ja niin jäi tämä lapsi, jolla ei äiti ollut mukana kokonaan ilman. Tarjoilu oli esilla puolitoistatuntia. Mahtoi lapsestani tuntua kurjalle, kun toiset herkutteli puolitoista tuntia hänen saamatta mitään. Hän oli ollut leikkimässä toisten kanssa, jotka olivat jo syöneet.
Myöhemmin keskustelussamme lastentarhanopettaja pahoitteli, että lapsemme on valitettavsti päässyt hänen sihtinsä läpi.
Minua on harmittanut koko eilinen ilta, yö ja tämäkin päivä lapseni puolesta ja itseni puolesta myös, sillä olisin taatusti mennyt aamulla, jos tiedotus olisi ollut selkeämpää. Tulen varmaan muistamaan tämän äitienpäivänalusajan kauan.
Kommentit (57)
juurihan täällä tuli esille, että osalle vanemmista ei viesti mene perille...
Usein saattaa vain edellisenä päivänä olla seinällä lappu (muiden lappujen seassa) jossa lukee vaikka että huomenna pidämme retken ja ota sitä ja tätä mukaan. Päiväkodin tätien kanssa ennen lähtöä jutellessa ei mitään tule ilmi.
Meillä onneksi lapsi on jo sen verran iso että yleensä muistaa näistä itse mainita, joskus on jäänyt joku huomaamatta, eikä tosiaan olla ainoita.
Kyllä vain, ovat oppineet. Joillekin vanhemmille se on ollut kivinen tie (ovat huomanneet useaan kertaan missanneensa jotain) mutta olemme ohjanneet heidät seuraamaan ilmoitustaulua. Oppivat, kun on pakko. Vanhempia hyysätään nykyään ihan liikaa ja tehdään asiat heidän puolestaan.
että vaikka se hemmetin lappu olisi teipattu siihen ulko-oveen nenän korkeudelle ja lokeroissa olisi samasta asiasta muistutus niin silti pitää vielä erikseen kertoa ja muistutella jostain tapahtumasta.
Mikä idea niillä lapuilla on jos henkilökunnan pitää silti vielä jokaista erikseen muistuttaa? En ymmärrä. Ei niin kiire voi olla, ettei huomaa muutamaa lappua kun yleensä ne tiedotteetkin jaetaan kuitenkin muutamaa päivää ennen tapahtumaa. Aikuiset ihmiset!
Eli se että lapselle ei annettu aamupalaa kun ei ollut äiti mukana. Pk:n törkeyttä.
vaikka perheessämme on isäkin---eli en mennyt...
T, nro 2
Olen minäkin saanut kutsuja isovanhempien iltoihin ym. ja kiltisti vienyt ne eteenpäin. Infolaput jaetaan sille joka lapsen hakee.
Kaikki on niin täynnä itseään ja omaa erinomaisuuttaan, että eivät tajunneet, että ei ap:n harmitus ollut se, että kutsu jäi saamatta (oli siinä tietty osa sitäkin) vaan se, että lapsi jäi ilman aamupalaa.
Ja mitä tulee aamukiireisiin niin on todellakin pk:n hoitajien ammattitaidottomuutta tulla aamukiireiselle vanhemmalle tuputtamaan suunnitelmiaan. Nämä kaikki asiat keskustellaan lasta hakiessa! Pitäisi olla itsestäänselvyys se tilannetaju siinä hommassa.
ja jos siellä on joku lappu niin se peittyy helposti
Iltapäivällä lapsi haetaan ulkoa eikä edes käydä yleensä lokerolla.
Lokerossa olevat laput voi helposti jäädä näkemättä.
ja hoitajilla myös
Mut joo, kyllä henkilökunnan pitäisi osata "haitaa" tämäkin ja sitten sulle jutella aamuisin. Pääsääntöisesti vaan aamulla on kiire töihin, iltapäivällä kun mennään kotiin ei niin kiire. Ja en mä kyllä tiedä mikä kiire niillä hoitajilla iltapäivällä on..? Jos verrataan aamu-ilta? Siis se perus ennen kahdeksaa ja neljän jälkeen.
Ihmettelen kyllä miksi lapsi ei ole vastannut moneen kertaan esitettyyn kysymykseen, onko kaikki saaneet syödäkseen?
Lasta tuskin haittasi äidin poissaolo, jos kerran leikki ihan tyytyväisenä. Äidillä sitä vastoin taisi piikki osua kohdalleen, kun tajusi, ettei ollut sen verran kiinnostunut päiväkodin viikko-ohjelmasta.
Itse ainakin ihan mielenkiinnolla aloin jo alkuviikosta etsiä silmiini jotain tiedotetta äitienpäivästä, kun arvasin, että jotain kahvitusta olisi luvassa. Ei siis mikään yllätys monellekkaan.
Meidän tarhassa on myös retki ja muu ohjelma aina klo 9 ja 11 välissä joten jos joku ei ole siihen mennessä tullut tarhaan niin voi olla, että joutuu sitten naapuriryhmän hoiteisiin kun muut ovat jo kaukana.
että vanhemmat niitä lokeroita seuraavat (ainakin noin kerran viikossa, yllättävät juttu onkin sitten jo toinen juttu). Usein lokeroihinkin laput laitetaan jotenkin erilleen niistä ulkovaatteista... Lapsi viekööt omat vaatteensa itse, mutta joku vastuu se vanhemmallakin on. Tiedän, että osa on ottanut tavakseen itse seistä ovella kun lapsi itsenäisesti menee hoitoon. Niille me yleensä huomautetaan asiasta (pk:ssa ollaan vielä niin pieniä, että vanhempi tuo lapsen hoitajalle ihan konkreettisesti).
I kun arvasin, että jotain kahvitusta olisi luvassa. Ei siis mikään yllätys monellekkaan.
Meillä oli nyt eka vuosi pk:ssa ja en olisi osannut odottaa mitään kahvitusta. Onneksi sellaista ei ollutkaan. Enkä kyllä olisi mitään piikkiä itseeni ottanut vaikka te rutinoituneet näin haluaisittekin ajatella. Viimeksi olen lapsia hakenut viime viikolla hoidosta. Ei pk niin voi toimia, että vanhempien oletetaan ymmärtävän kahvitukset ja muut. Myös kevätjuhla oli meille yllätys. Eikä tarvitse olla "yllätys monellekaan", riittä että yhdelle tulee paha mieli, pk:lle arviointien paikka. Enkä sano, että täydellisiä heidänkään tarvitsisi olla.
Se, että lapsi jää ilman aamupalaa on pk:n vika. Aina, joka tilanteesa.
Yllätys se ei varmaan ollut MONELLEKKAAN, toki joillekin. MUTTA asiasta oli kuitenkin informoitu .
Tuntuu ettei päiväkodin henkilökunnan todellakaan tarvitse olettaa vanhempien ymmärtävän yhtään mitään..
Jossakin veistissä luki, että päiväkodin TAVOITE on pitää äidit tyytyväisinä, eikö se enää olekkaan vastata lasten hoidosta ja kasvatuksesta??
Viejät ja hakijat, isät, äidit ja isovanhemmat ovat vastuussa tiedotteiden lukemisesta niinkuin lapsen käsienpesusta ja luovuttamisesta päiväkodin aikuiselle silmästä silmään (vastuun siirtäminen ei tapahdu jos lapsi jätetään kenenkään tietämättä eteiseen). Samalla luovuttaja informoi onko lapsi syönyt aamupalan kotona vai ei. Lapsen sanaan ei saisi luottaa. Jos ei osaa lukea tiedotteita, voi myös kysyää onko jotain erikoista tiedossa, eikä odottaa, että hoitaja aamupalaa ja lapsia valvoessa muistaisi käydä tulevaa kalenteria jokaisen ovessa seisovan kanssa läpi.
Kyllä pk:n henkilökunnan pitää huomioida jos jonkun vanhempi ei ole paikalla. Kahvittelut ja muut ovat kivaa ekstraa, mutte niiden varaan ei koskaan voi laskea mitään. Hoitajat huolehtivat, että lapsi saa aamupalaa. Jos lasta ei ole tuotu, hän on vain ilmestynyt paikalle, ei silti vastuuta tapahtuneesta voi heittää lapsen harteille.
Ja pk:n tavoite ei todellakaan ole pitää äitejä tyytyväisenä. Pk:n asiakkaista ovat perheet, lapset ja vanhemmat. Aina ja joka tilanteessa tämä tarkoittaa sitä, että perheen toiveet on otettava huomioon, mutta kun on kyseessä lapsi ja aikuinen menee lapsen etu edelle. Niin suhteessä pk-lapsi ja lapsi-vanhempi. Niin sen PITÄISI olla. Av:lla jutut voi olla mitä vaan, mutta päivähoitolaki määrittelee sen mitä pitää tapahtua, missä ja koska.
että kyllähän nämä äitienpäiväkahvit kivalta kuulostavat.
Yhteistyön tulisi toimia niin että a)pk ei oleta mitään (paitsi että tiedotteet luetaan). Tapahtuma ei saisi alunperinkään olla suunniteltu niin, että sinne ei mahdu ne joilla vanhempi ei pääse paikalle. Ne joilla vanhempaa ei ole, järjestetään ruokailu siinä sivussa ja tilanteesta ei tehdä numeroa. Jos lapselle näyttää tulevan pahamieli voidaan keksiä jotain muuta esim. just toi hakutilanteessa kahvitus.
Pk:n yksi tehtävä on myös tukea lapsen ja vanhemman suhdetta ja tämä ei ihan täyty jos lapselle korostetaan, että äitisi ei ollut huomannut sitä ja tätä ja kaikkien muiden äidit ovat paikalla jne...
Minä olen sen verran kiinnostunut lapseni päivästä, että luen joka aamu viikko-ohjelmasta, että mitä tänään olikaan ja samalla sitä katsoo aina koko viikon. Luemme myös ruokalistalta joka aamu, että mitä on ruokana. Vaihdan joka aamu paikalla olevan hoitajan kanssa muutaman sanan ja kuulen usein jonkun hauskan jutun viikon varrelta tai edelliseltä päivältä, josta minulla ei muuten olisi mitään tietoa. Iltapäivisin juttelen usein oman hoitajan kanssa päivän kulusta tai vähintään joltain muulta hoitajalta kuulen nukkumiset ja syömiset ja leikit, mitkä on lappuun merkattu. Olen kiinnostunut lapseni pk-elämästä enkä ymmärrä, miten jotkut vanhemmat vain tiputtavat lapsena päiväkotiin ja hakevat kiireellä. Oikeasti muutama minuutti aamuin illoin ei vie kohtuuttomasti aikaani. Kiire on usein asennekysymys. Meillä herätään aikaisin, ettei ole aina kiireen tuntua.
ainakin on jo vuosia toimittu niin, että tapahtumista tulee ilmoitus ilmoitustaululle. Jokaiselle ei jaeta lappua, ihan ympäristönsuojelusyistä. Kamalaa paperin tuhlausta!!! Aluksi vanhemmat olivat tietämättömiä asioista ja unohtelivat mutta nykyään unohduksia ei enää juurikaan satu. Ovat oppineet ottamaan itse vastuun ajan tasalla pysymisestä :) .