Elätkö järjellä vai tunteella?
Mä elän järjellä ja voi jestas kun voi olla vaikea olla tunteella elävän pomon alaisuudessa. Se kerkeää tirauttaa itkut jos toisetkin kun minä jo suunnittelen täyttä höyryä miten ongelmat saadaan ratkottua.
Kommentit (16)
Tietyissä asioissa järjellä ja tietyissä tunteella. Olen opetellut erottamaan miten milloinkin on viisainta toimia.
Sekä että. Arjen aikataulut ja talousasiat mietin järjellä. Sekä jotkut ihmissuhdekriisit. Niinhän sitä sanotaan että järki on vain ruuanhankintaa varten, elämä on se mitä ihminen elää, siis tuntee. Tunteella eläminenhän ei tarkoita sitä että on impulsiivinen, hystreerinen kaaos, vaan tunteistaan on myös vastuussa ja niitä voi kanavoida haluamaansa suuntaan.. Ja elämäss voi silti olla rutiinit ja muitakin rakenteita. Viitaten siihen, kun tulee vastaan "tosi temperamenttisia" ihmisiä jotka syytävät suustaan ulos kaiken mitä sattuu mieleen tulemaan ja syytävät omaa tunnepaskaansa ympärilleen ihan vaan kun ovat niin "tunteella eläviä".
Olen tunneihminen, vaikka yleensä pyrin elämään järjellä. Viime päivinä tunteet sai kuitenkin ylivallan, mikä ei ollut yhtään hyvä juttu. :(
mutta en siltikään itke paljon ollenkaan.
Ja se loputkin 1% tietenkin sitten selitetään itselle parhainpäin järjellä :)
En tulisi minäkään toimeen tunteiden vietävissä olevan pomon kanssa.
ei se minään itkeskelynä näy. Olen hyvin päättäväinen ja voimakastahtoinen sekä äämäärätietoinen, mutta tunteella eläminen näkyy siinä millaisia valintoja elämässäni teen. En siis päätä ns. seuraavaa siirtoani sen mukaan mikä olisi järkevintä, vaan sen mukaan mikä tuntuu parhaalta.
Olen tunteellinen ihminen mutta huomannut että yh:na on parempi pitää homma tiukasti hanskassa kuin heilahdella mielialojen ja mielitekojen mukana. Koskien siis esim työ ja parisuhdeasioita.
Kyllähän se joskus hankaloittaa eloa.
Järjellä. Tunneihmiset ovat rasittavia.
Tunteella. Järki-ihmiset ovat tylsiä. Riskejä pitää ottaa ja elämästä saa nauttia ;)
Intuitiolla. En ole kauhean tunne-ihminen, mutta en järki-ihminenkään. Minä vaistoan asioita tunteita tai ajattelua syvemmällä tasolla ja toimin vaistoni mukaan.
Ei sellaista olekaan kuin järjellä ajattelu. Joko osaa tasapainoisesti kokea tunteitaan tai sitten ei. Tunteita kun voi tuntea ilman tekojakin(joku ylempänä puhui "temperamenttisesta" luonteesta). Ja oletetuista epäitsekkästä teoista tai "kylmistä" ratkaisuista voi löytyä pitkällä tähtäimellä tyydytystä omillekin tunteille. Tai sitten järki perustuu pelkoon ja turvan etsintää eli tehdään "turvallisia" ratkaisuja. Elämä on parhaimmillaan kun se on hallittu kaaos.
Elän järjellä, vaikka tunnepuoli pyrkii väkisin pintaan. Haluaisin esimerkiksi tilata lehtiä, mutta järki pistää vastaan tässä taloustilanteessa. Haluaisin laittaa pihaa, mutta järki sanoo ei käy. Haluaisin patistaa miestä tekemään yhtä sun toista remppaa, mutta järki sanoo, että jos patistaa, mitään ei ainakaan silloin synny. Olisin siis enemmän tunneihminen mutta järki pitää tunteet aisoissa.
[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 15:23"]
Ei sellaista olekaan kuin järjellä ajattelu. Joko osaa tasapainoisesti kokea tunteitaan tai sitten ei. Tunteita kun voi tuntea ilman tekojakin(joku ylempänä puhui "temperamenttisesta" luonteesta). Ja oletetuista epäitsekkästä teoista tai "kylmistä" ratkaisuista voi löytyä pitkällä tähtäimellä tyydytystä omillekin tunteille. Tai sitten järki perustuu pelkoon ja turvan etsintää eli tehdään "turvallisia" ratkaisuja. Elämä on parhaimmillaan kun se on hallittu kaaos.
[/quote]
Minä tarkoitan "järjellä ajattelulla" sitä, etten ole tunteideni vietävissä, en vello turhaan tunteissa enkä pidä tunteita erityisen tärkeinä. Ja vähemmän yllättävästi olen kyllä eri mieltä siitä, minkälaista elämä parhaimmillaan on. -13
Tunteella.