Ajatteleeko muut näin-haluan useamman lapsen, koska pelkään lasten kuolemaa

mutta sitä, että lapsi muuttaa töihin esim. toiselle puolelle Suomea tai kauas ulkomaille. Lapsenlapsia ei sitten näkisi kun jouluna tai juhannuksena. Ja entäs kun vanhenen, kuka minusta huolehtisi?

Tai siis, halusin, mutta yhteen jäi lapsiluku. Kaikki vanhemmat tietysti pelkäävät lapsensa menetystä, mutta ajattelen ihan samoin kuin sinä: jos ainokaiseni menehtyisi, niin mun on vaikea kuvitella miten elämästä voisi enää iloa löytää. En tarkoita vähätellä kenenkään ainoan lapsensa menettäneen surua, että "MINÄPÄ se surisin niin paljon, että järki lähtisi", kai se elämänhalu jossain vaiheessa palautuisi, mutta ainakaan ei olisi sellaista syytä elää, minkä oma lapsi tarjoaa.



Olen sitäpaitsi läheltä seurannut, kun parhaan ystäväni tytär teki itsemurhan, ystäväni ainokainen. Aika syvissä vesissä tässä on nämä vuodet menty eikä äidin tuskaa oikein voi käsittää, vaikka lähellä häntä olenkin ja tuen parhaani mukaan. :( Ehkä se osaltaan pistää pelkäämään vielä enemmän, kun niin läheltä on nähnyt (ja kun itsekin tosiaan sain vain sen yhden). Elämä on sen jälkeen ollut lähinnä vain päivästä toiseen räpistelyä, nyt ehkä viimeiset puoli vuotta on ollut vähän parempaa, mutta että elämäniloinen? Sitä ystäväni ei ole. :(

ettehän te voi jäädä yksilapsiseksi perheeksi, mitäs sitten, jos lapselle sattuu jotain!



Musta outo ajattelutapa. Jos sille ainokaiselle sattuisi jotain, niin ei ne muut lapset surua vähennä. Tuolla ajattelumallilla isossa perheessä ei niin paljon surtaisi lasten menetystä, tyyliin kun näitä on viisi, niin mitäs yhdestä... En osaa ajatella tuolla tavalla.

yksin kun meistä aika jättää. Joten jätin ehkäisyn pois kun lapsi oli 8 vuotias, ja saimme parin vuoden jälkeen toisen pojan.



Eli ajattelin enemmän lasta kun itseäni. Tosin heillä on suuri ikäero, mutta luulen ja toivon, että heillä on tosista seuraa / apua.

en ole lapsiani tehnyt, kyllä syyt ovat muut.

Mutta siitä huolimatta ei meillä ole kuin 1 lapsi. Olen ajatellut etten voi tehdä "varalle" lapsia ja jos ajattelisin näin niin montako niitä pitäisi tehdä?



Jos lapsi kuolee liikenneonnettomuudessa niin sisarus saattaa olla mukana ja kuolla myös. Eli pitäisi tehdä useampi "varasisarus" ja liikkua ainakin erikseen, eri autoissa, eri lennoilla jne.



Mitä jos talo palaa ja kaikki lapset kuolevat?



Ei niitä lapsia voi kuolemanpelossa tehdä varalle, tämän tajusin itsekkin pyöriteltyäni tuota mielessäni. Samoin kaikki sisarukset voi muuttaa kauas, lapset voivat olla homoseksuaaleja jolloin ei niitä lastenlapsia tipu keneltäkään.



Eli ei varalapsia, vain ne jotka todella haluat oman itsensä takia.

mutta minulla on yksi vammainen lapsi (todella rakas, en ikinä luopuisi hänestä) joka on käynyt muutamia kertoja lähellä kuolemaa, toivoisin että saisin joskus vielä kokea sen terveen lapsen tuoman onnen ja sen etten pelkäisi ihan koko aikaa että millon taas tapahtuu jotain (joutuu sairaalaan jne..)

Ja minulla vain yksi lapsi. Todennäköisesti jää myös ainoaksi, koska terveyteni ei kestä enää toista lasta.



Minua hirvittää miten itse tulen selviämään siitä pelosta että ainoalleni tapahtuu jotakin.



Mutta, olen ajatellut, että se on sitten kohtalo jos niin tapahtuu. Parhaani tietysti teen jne. Mutta siis, yritän ajatella ja hyväksyä asian jo etukäteen, jotta voisin viitata kintaalla pelolle.



Ihminen voi vaikuttaa joihinkin asioihin, mutta elämässä on niin paljon asioita, joihin ei voi vaikuttaa, että se pitää vain hyväksyä. Muuten elää elämänsä pelossa.

mä pelkään, että kuolen itse ja lapsi jää ilman äitiä.

lasta tällaisen syyn takia

Minulle lapsena aina toitotettiin kuinka kauheaa se olisi jos minulle ainokaisena sattuisi jotain :(

yksi, vaikka olisin toivonut useampia.



Maailma on muuttumassa vaaralliseksi ja ihmisiä alkaa kuolla runsaasti, sillä Aamulehdessä oli juttu väistämättömästä: antibiootit ovat tulossa täysin tehottomiksi bakteereja vastaan. Uuden kehittelyyn menee 15 vuotta ja paria vasta nyt kehitellään.

Ensimmäistä vasta yritetään, mutta olen joskus tuota miettinyt, että entä jos hän kuolee, selviäisikö siitä jotenkin hieman enemmän järjissään, jos olisi muitakin/toinenkin lapsi.



Tosin ajatus lapsen kuolemasta on niin hirveä, että tuskin siinä mikään lohduttaa. Ja taas kääntäen - ihminen selviää melkein kaikesta, joten sen takia ei "varalapsia" kannata tehdä.



Työkaverilta kuoli ainokainen, joskus vuosia ennen kuin itse tulin taloon. Hän ei siitä puhele, mutta tokaisi kerran minulle, että "tee useampi, olisi itseni kannattanut, että olisi jäänyt edes jotain". On tosin iloisen oloinen, nauravainen nainen, joten menetystä ei heti päälle arvaisi.



Mietin myös hieman asiaa lasten kannalta. Olen joskus pohtinut kuinka hirveää olisi jos kuolisin - omien vanhempieni kannalta. Olen ainokainen. Vanhempieni psyyken tuntien he sekoaisivat. Minulla olisi heidän takiaan parempi mieli, jos olisi sisaruksia, tosin tiedän että eivät saaneet enempää lapsia vaikka olisivat halunneet. En tosin ole ajatellut kuolla ihan lähiaikoina :)

kyllä itse ajattelen, että lapsen kuolema olisi ihan yhtä kauheaa ja vanhemmille tuskallista lasten lukumäärästä riippumatta. Jokainen vanhempi varmasti alitajuisesti pelkää lapsen kuolemaa eikä lasten lukumäärällä oli minun mielestä tekemistä tämän asian kanssa.



Eiköhän useamman lapsen hankkiminen ja sen yrittäminen johdu ihan muista syistä, kuten vaikkapa se perinteinen "että sisaruksilla on seuraa toisistaan", mikä onkin oikein hyvä syy.

ettehän te voi jäädä yksilapsiseksi perheeksi, mitäs sitten, jos lapselle sattuu jotain! Musta outo ajattelutapa. Jos sille ainokaiselle sattuisi jotain, niin ei ne muut lapset surua vähennä. Tuolla ajattelumallilla isossa perheessä ei niin paljon surtaisi lasten menetystä, tyyliin kun näitä on viisi, niin mitäs yhdestä... En osaa ajatella tuolla tavalla.

muutut taas lapsettomaksi. Jos minun kolmesta lapsestani yksi (tai jopa kaksi) kuolee, minulla on silti vielä lapsi/lapsia.

Toki on mahdollista sekin, että menettää kaikki lapsensa vaikkapa auto-onnettomuudessa.

Itselleni lapsen menetyksen mahdollisuus ei ollut ainoa syy hankkía monta lasta, mutta yksi syy kyllä.

Muut lapset eivät vähennä surua, mutta itse en tiedä miten kestäisin elää sitten loppuelämäni lapsettomana.

Pelkään kuoleman lisäksi myös muuta kamalaa tapahtuvan lapselleni (vakava sairaus, joutua kiusatuksi/fyysisen väkivallan kohteeksi jne.). Pelko ei ole mitenkään vallitsevaa eikä rajoittavaa mutta aika ajoin mietiskelen tällasia asioita. Ja sen verran kurja ja paha olo tulee, että mietin, uskallanko tehdä lisää lapsia, kun sitten tuntisin pelkoa useamman edestä. Että tällasta...

i] muutut taas lapsettomaksi. Jos minun kolmesta lapsestani yksi (tai jopa kaksi) kuolee, minulla on silti vielä lapsi/lapsia. Toki on mahdollista sekin, että menettää kaikki lapsensa vaikkapa auto-onnettomuudessa. Itselleni lapsen menetyksen mahdollisuus ei ollut ainoa syy hankkía monta lasta, mutta yksi syy kyllä. Muut lapset eivät vähennä surua, mutta itse en tiedä miten kestäisin elää sitten loppuelämäni lapsettomana.

...tuotakaan ajatusmallia: jos lapsia kuolee, niin pysynpähän kuitenkin itse vielä lapsellisena!? Onko tuo nyt jokin itseisarvo sitten, jos käy niin kauheasti, että joku lapsista kuolee? En käsitä, mutta kaipa sen noinkin voi joku ajatella.

T: kakailapsinen, joka ei kyllä ole kahta lasta halutessaan ajatellut yhtään tuota pointtia vaan ihan muuta

Pelkään kuoleman lisäksi myös muuta kamalaa tapahtuvan lapselleni (vakava sairaus, joutua kiusatuksi/fyysisen väkivallan kohteeksi jne.). Pelko ei ole mitenkään vallitsevaa eikä rajoittavaa mutta aika ajoin mietiskelen tällasia asioita. Ja sen verran kurja ja paha olo tulee, että mietin, uskallanko tehdä lisää lapsia, kun sitten tuntisin pelkoa useamman edestä. Että tällasta...

...tämä on se vanhemmuuden yksi "ilo". Vastuu ja rakkaus omia lapsia kohtaan on niin suurta, että tällainen tunne on ihan luonnollinen, eikä sitä ihminen ennen omia lapsia voi kokea.

joka on eronnut. Veljeni sairastui vakavasti. Olisi kamalaa, jos äidilläni ei olisi minua tai siskoani. Hän olisi täysin yksin sen surunsa kanssa, että ainokainen on vakavasti sairas.



Voisihan tietysti olla, että minä en haluaisi pitää häneen yhteyttä, siskoni asuisi ulkomailla yms.

Kyllähän useamman lapsen hankinnassa on varmasti takana myös itsekkyys. Kyllä muut lapset tuovat lohtua, jos yhdelle sattuisi jotain. Tietyisti mitä enemmän lapsia, sitä todennäköisempää että jollekin jotain sattuu. Mutta minusta ei kannata hurskastella sillä, että ajattelee vain ja ainoastaan lapsen parasta, eli että lapsella on leikkikaveri. Sehän tarkoittaa sitä että ensimmäisen lapsen hankki itsekkäistä syistä (eihän olematonta voi hankkia sen itsensä takia!), ja toinen sitten vain sitä ensimmäistä varten. Mutta tottakai lapsista on toisilleen myös seuraa. Mutta ihan varmasti lapset hankitaan itsekkäistä syistä.