Lue keskustelun säännöt.
Ollaan muutettu miehen kanssa erilleen. Vihdoin raitista ilmaa.
07.06.2011 |
Vuosikausia sitä mietittiin ja nyt vihdoin toteutettiin. Koko ajan olen odottanut että milloin ikävä iskee, mutta ihme kyllä on vain rauhallinen ja hyvä olo.
Kommentit (3)
Samaa minä haikailen, mutta en ole vielä sitä hyppyä tehnyt. Jo pelkkä miehen läsnäolo saa minut masentumaan/ahdistumaan. Olen jatkuvasti pahalla tuulella ja itkuinen... Ehkä minäkin otan itseäni niskasta kiinni joku päivä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaa minä haikailen, mutta en ole vielä sitä hyppyä tehnyt. Jo pelkkä miehen läsnäolo saa minut masentumaan/ahdistumaan. Olen jatkuvasti pahalla tuulella ja itkuinen... Ehkä minäkin otan itseäni niskasta kiinni joku päivä.
Jos tunteet ovat jo noin syvät. Kuulostaa hurjan tutulta... :( Samanlaista oli meilläkin, useampi vuosi, mutta mies ei vain _suostunut_ eroon. Uhkasi tekevänsä kaiken vaikeaksi. Lopulta olin niiiin rikki, että ajattelin, että tehköön vaikka kuinka vaikeaksi, mutta tätä mä en enää kestä, ja niin mä ilmoitin lähteväni. Kyllä siitä aika ruljanssi tuli eikä me vieläkään missään ystävällisissä väleissä olla :D , asiallisissa korkeintaan, mutta en kadu. Luoja, että en kadu!
Toivottavasti löydät itsestäsi vahvuuden lähteä, pääset elämään taas hyvää, tyytyväistä, onnellistakin elämää sen alituisen ahdistuksen sijaan.
- ensimmäinen vastaaja
Onko ihan lopullinen ero vai vaan pesäero? Et kyllä kuulosta siltä, että yhteen paluuta toivoisit... Tuo on just ihana tunne, kun kokee vain vapaudenhuuman, mutta ei sitä piinaavaa ikävää. Ero taitaa olla silloin käsitelty ja prosessoitu jo aiemmin.
Nautihan kesästäsi! :)