Ero jo ennen vauvan syntymää: miten tapaamisoikeudet ja huoltajuus? Kokemuksia!

Vääjäämättömältä se meidän ero nyt näyttää. Isä on halukas ainakin tässä vaiheessa lastaan tapaamaan. Yhteishuoltajuus ei tule kyseeseen, tulemme asumaan eri kaupungeissa. Haluan kuitenkin itse tukea lapseni isäsuhdetta, mutta tehdä sen mahdollisimman viisaasti. Olenko katkera: olen... mutta en aio alkaa sabotoimaan, se ei mielestäni ole lapseni etu. Lapsen isällä on lapsi myös edellisestä suhteestaan ja mielestäni hän hoitaa isyytensä tähän lapseen oikein hyvin.



Ehkä se menisi sitten niin, että tarjoaisin ensimmäisen vuoden ajan isälle mahdollisuuden tulla kotiimme muutaman kerran viikossa muutamaksi tunniksi kerrallaan, jotta lapsi oppii tuntemaan isänsä ja tottuu tähän. Vuoden ikäisen voinee jo yökyläänkin antaa. Isompia lapsiani, nyt jo koululaisia imetun n. vuoden ikään, joten se asettaa raamit pidemmille vierailuille myös.



Huoks, kyllä tämä on raskasta. Lpasi ei ole vahinko, vaan yhdessä haluttu. Isä vain sattui tulemaan toisiin ajatuksiin kesken raskauden. :´-(

ap

esikoisen kohdalla noin. Käytiin isyyden tunnustuksessa ja otin yksinhuoltajuuden,mutta sovittiin,että alussa kun vauva on pieni,isi tapaa lasta muutaman tunnin viikossa ja kun lapsi kasvoi,otettiin käyttöön vuoroviikonloput ja lomareissut. Saa tavata niin usein kun haluaa,ei ole minulta pois se.

Voi sinua ja vauvaa. Myötätuntoa teille!



Sait jo hyviä vastauksia ja kokemuksia. Tapaamiset voidaan sopia niin että imetysaikana vauvan ei tarvitse olla erossa imetysväliä pidempää aikaa. Tähän kyllä yleensä myös sosiaaliviranomaiset antavat tukea (vaikka isä vaatisi esim. yön yli tapaamisia).



Juuri noin kuin kerroit toimittiin eräässä tuttavaperheessä: isä tuli "kylään" muutamaksi tunniksi kerrallaan, ja saattoi sitten lähteä vaikka vaunukävelyille yms. Vajaan vuoden iässä lapsi saattoi jo olla useita tunteja isän luona, mutta vasta kaksivuotiaana yökylään (imetys jatkui pidempään).



Hyvä merkki on se, että tämä ei ole miehen ensimmäinen lapsi. Muuten voisiolla vaikea saavuttaa isän "varmuutta" lyhyillä tapaamisilla, ja voisi olla että into lapsen kanssa olemiseen lopahtaisi kun ei oikein osaa olla lapsen kanssa eikä tiedä mistä se ilo ja kanssakäyminen vauvan kanssa lähtee. Mutta jos hän on jo ollut vauvan kanssa aiemmin niin hyvä!!



Olen niin pahoillani puolestasi, että vanhemmuudesta ei tulekaan sellaista kuin olit ajatellut ja toivonut. Mutta hyvää se voi olla yksinhuoltajanakin ja lapsi suuri ilo sinulle (ja isälleenkin toivottavasti).

Itellä oli hauska tilanne kun ex-akka tuli kuvioihin joka oli juuri lähtenyt pitkäaikasesta suhteesta sen takia kun edellinen mies ei suostunut lastentekoon. Tuli mukamas pillereiden aikana vahingossa raskaaks ja hetkun oiva tilanne koitti leimasi minut itse perkeleeksi lähimmäisilleen ja lähti syntymättömän lapsen kanssa pois ja käyttää nyt lasta jonain pelinappulana ja tähtää siihen ettei anna minun edes tavata lasta. En haluaisi että lapseni joutuisi kasvamaan noin kieroissa olosuhteissa mutta ihan turha on lähteä sotimaan käräjillä tuulimyllyjä vastaan. Jotkut ihmiset joutuvat taistelemaan tosissaan että he saavat lapsen tuotua tähän maailmaan, tuollaista rikkautta ei ihan kenen tahansa kuuluisi saada.

että minkä trauman vastasyntynyt- alle vuoden ikäinen vauva saa siitä, että näkee isäänsä vain harvakseltaan? Tai vaikkei vauvaiässä näkisi ollenkaan?

Isyyteen on tietysti helpompi kasvaa, kun on alusta asti mukana, mutta vauvalle tuo iskän treffaaminen ei anna mitään. Sitten, kun maailma avartuu ja lapsi alkaa hahmottamaan muitakin ihmisiä kuin äitinsä, niin tuo isyys alkaa olla ajankohtaista. Ja vaikkei koko taaperoaikana tapaisi, niin siltikään se ei mielestäni ole lapselta mitenkään pois tai traumatisoivaa. Tärkeintä on vakaat kotiolot, tasapainoinen vanhempi arjessa. Jos isän tapaaminen saa äidin raiteiltaan/surulliseksi/hajottaa arkea, niin se on huonompi ratkaisu. Isompana tapaamiset voi järjestää niin, että lapsi voi viettää aikaa yhdessä isänsä kanssa ja erosta on silloin jo niin pitkä aika, että äidinkin on helpompi suhtautua tapaamisiin.

Meillä ainakin isä on ollut lapselle ihan yhtä tärkeä kuin äitikin, ihan syntymästä saakka. En voisi kuvitellakaan, että tuollainen suhde syntyisi jos lapsi alkaisi tavata isäänsä vasta vuoden ikäisenä.

Kasvakaa aikuisiksi mammat ja jättäkää tällaiset katkerat kommentit lausumatta. Jos oikeasti tarkoitatte tätä, niin jättäkää ne lapset hankkimatta. Tuollaiset omaan napaan tuijottelijat eivät yksinkertaisesti saisi lisääntyä, säälin tän kommentin kirjoittajan lapsia. Tää mamma kun on oikeasti just sellainen isä-lapsi/lapsi-isä-suhteen sabotoija... "ethän sä Nico-Petteri nyt isälle haluu mennä kun mulla on tuota jätskii pakkanen pullollaan..."

Eikö siellä neuvolan oppaassakin ole, että vastasyntynyt erottaa VANHEMPANSA hajun perusteella jo muutaman päivän ikäisenä?

AP: anna isän tavata lastaan niin paljon kuin haluaa. Se on aina lapselle parasta. Isä on lapselle ihan yhtä tärkeä kuin äitikin.

teillä on asialliset välit, voitte sopia tapaamisista ihan kahden kesken.

Kuinka usein, oletko sinä mukana, kuinka kauan kerrallaan...kun on vauva kyseessä, niin imetys on ainoa joka voi rajoittaa pitkään kestävää tapaamista. Jos taas annat tuttipullosta, niin isä voi olla pitkäänkin vauvan kanssa.



Jos ette pysty keskenänne sopimaan, niin sitten meno lastenvalvojalle.

Meillä isä on tunnustanut ja maksaa elatusmaksua, mutta tapaamisia ei ole.

isä ei halua tapaamisia

googleta lisää.

miestä lastenvalvojalle, vain sanoisin, että lapsen isä olisi tuntematon. Joten siihen paikkaan loppuisi sen miehen oikeudet!



Ja pitäisin huolta, että ei koskaan tulisi näkemään edes lastaan!

Ajattelen kyllä että lapsella on oikeus tavata isäänsä, ja isäkin haluaa kuulemma tavata lastaan. Haluaisin kuulla ihan käytännössä miten vauva-aikana tilanne on järjestetty: itse ne todellakaan aio antaa vauvaa pois yökylään isänsä luokse, mutta onko esim. viikoittain minun luonani tarjottava isälle tilaisuus, esim. 2 tuntia tms tavata lasta? Laskettuun aikaan pari kuukautta.

Itkettää.

Lapsesi varmasti ansaitsee enemmän kuin 2h/vko isänsä kanssa vaikka olisit kuinka katkera.

(aina ei kyllä jaksanut,mut ei sitten tullut käymään kun sovittiin)Yökylään annoin vajaan vuoden ikäisenä,ja silloin kun oli mun luona yätö,niin hoiti poikaa.



Onnea neuvotteluun:))

tuttavan poika sai vauvan lyhytaikaisen suhteen kanssa. Erkanivat jo ennen vauvan syntymää. Erotuksena ap:n tapaukseen, että isä haluaisi olla paljon lapsen kanssa tekemisissä.

Virallinen päätös uitenkin, että isä tapaa nyt 2 tuntia viikossa. Isä on ollut aika ahdistunut tilanteesta. vauva vielä alle 1 v. saa nähdä, miten tapaamiset sitten jatkossa, kun läpsi kasvaa. Äiti tekee kaiken kiusallaan vaikeaksi. Sääli lapselle...

Sä pääset KAIKESSA niin helvetisti helpommalla, kun et nyt täydellisenä äitinä ja vanhemmuuden jakajana ala säätämään mitään tapaamisia ja yhteishuoltajuuksia.



Mietippä esim. sitä, että tuo kyseinen kusipää päättää lähestulkoon kokonaan häipyä teidän elämästä ja sä tahtoisit lapselle passin. Mut sinäpä et saa sitä yksin lapselle hakea, ellet ole yksinhuoltaja. Siinähän sitten jää reissut väliin, jos tää äijä on tavoittamattomissa tai muuten ikävä ihminen. Eikä ole ainoa esimerkki.



Hanki itsellesi yksinhuoltajuus, ehdottomasti. Eikä huono vaihtoehto ole sekään, että mies ei tunnustais lasta.

Ihme minä minä minä mulle kaikki muista viis väkee kommentoimassa.

miestä lastenvalvojalle, vain sanoisin, että lapsen isä olisi tuntematon. Joten siihen paikkaan loppuisi sen miehen oikeudet! Ja pitäisin huolta, että ei koskaan tulisi näkemään edes lastaan!

Ihme minä minä minä mulle kaikki muista viis väkee kommentoimassa.

miestä lastenvalvojalle, vain sanoisin, että lapsen isä olisi tuntematon. Joten siihen paikkaan loppuisi sen miehen oikeudet! Ja pitäisin huolta, että ei koskaan tulisi näkemään edes lastaan!

vittumaista seuraavan 18 vuoden ajaksi, niin toki silloin kannattaa korostaa LAPSEN OIKEUTTA ISÄÄN. Mut ootko kuullut isukeista, joita ei vois vähempää kiinnostaa? Onko se silloin lapselle ilo ja etu?

Lapsella on myös oikeus isän perintöön ym. Vituttaa sun kaltaset itserakkaat paskat. Anteeksi.

Eikä huono vaihtoehto ole sekään, että mies ei tunnustais lasta.

Lähipiirissä on yksi lapsi, jonka isä on lievästi sanoen piittaamaton. Mutta joka kerta kun mä saan sen miehen soittamaan lapselleen niin lapsi on onnesta soikeena. Ei siis mun lapsi.

Toinen case, äiti ei anna lapsen tavata isäänsä. Ei ole kiva seurata isän kärsimystä ja olen myös kuullut että lapsi kärsiin tästä.

Ei ole voittajia näissä tappeluissa.

Ihme minä minä minä mulle kaikki muista viis väkee kommentoimassa.

miestä lastenvalvojalle, vain sanoisin, että lapsen isä olisi tuntematon. Joten siihen paikkaan loppuisi sen miehen oikeudet! Ja pitäisin huolta, että ei koskaan tulisi näkemään edes lastaan!

vittumaista seuraavan 18 vuoden ajaksi, niin toki silloin kannattaa korostaa LAPSEN OIKEUTTA ISÄÄN. Mut ootko kuullut isukeista, joita ei vois vähempää kiinnostaa? Onko se silloin lapselle ilo ja etu?

vauva 4kk ja isä käynyt välillä hoitamassa vauvaa kun olen isompien kanssa käynyt jossain, tai kaikkia lapsia kun minulla on ollut menoa. Lähinnä iltaisin, tai yön olen ollut pois niin että ollut 6 maissa aamulla kotona. Vauva nukkunut yöt vastasyntyneestä asti.



Ei kaikki isät ole täysin kusipäitä ja vaikka olisi niin esim. perintöön on lapsella oikeus, kannattaa miettiä sitä jos ei halua isyyttä tunnustettavaksi. Mietipä omalle kohdallesi, olisitko mielummin täysin isätön ilman isää ja isän puoleista sukua, perintöjä ym. vai ottaisitko mielummin isän (edes paperilla) ja perinnön?

että minkä trauman vastasyntynyt- alle vuoden ikäinen vauva saa siitä, että näkee isäänsä vain harvakseltaan? Tai vaikkei vauvaiässä näkisi ollenkaan?



Isyyteen on tietysti helpompi kasvaa, kun on alusta asti mukana, mutta vauvalle tuo iskän treffaaminen ei anna mitään. Sitten, kun maailma avartuu ja lapsi alkaa hahmottamaan muitakin ihmisiä kuin äitinsä, niin tuo isyys alkaa olla ajankohtaista. Ja vaikkei koko taaperoaikana tapaisi, niin siltikään se ei mielestäni ole lapselta mitenkään pois tai traumatisoivaa. Tärkeintä on vakaat kotiolot, tasapainoinen vanhempi arjessa. Jos isän tapaaminen saa äidin raiteiltaan/surulliseksi/hajottaa arkea, niin se on huonompi ratkaisu. Isompana tapaamiset voi järjestää niin, että lapsi voi viettää aikaa yhdessä isänsä kanssa ja erosta on silloin jo niin pitkä aika, että äidinkin on helpompi suhtautua tapaamisiin.



Ap:le paljon onnea tulevan vauvan johdosta! :) Kyllä se siitä iloksi muuttuu. Käyt nyt rankkaa elämänvaihetta, mutta vauvasi hyötyy ennenkaikkea siitä, että voit hyvin ja pystyt keskittymään häneen ja toipumaan rauhassa raskaudesta ja synnytyksestä. Ota vastaan kaikki mahdollinen tuki.





Muista myös, että lapsella on ja tulee olemaan tapaamisoikeus isäänsä ja isällä elatusvelvollisuus, vaikka et myöntäisikään isälle huoltajuutta (pistät vaan rastin ruutuun, että olet lapsen yksinhuoltaja).