Aikuisten käytöstavoista; ihmettelen aikuisia

mua vaan huvittaa kuinka niin monet ovat täysin riippuvaisia kännyköistään. Mä laitan äänettömälle aina kun menen jonnekin ja lomalla myös känny äänettömällä. Soitan takaisin sitten jos on aikaa ja jos jollain on todella tärkeää asiaa osaa laittaa viestin. Kaikki mut tuntevat tietävät tämän.

mutta ihan jaarittelua en kyllä käsitä. Eikö sinne puhelimeen voi sanoa, että palataan asiaan myöhemmin, kun olen nyt Liisan luona kylässä.

mutta ihan jaarittelua en kyllä käsitä. Eikö sinne puhelimeen voi sanoa, että palataan asiaan myöhemmin, kun olen nyt Liisan luona kylässä.

Mun äiti on ihan mahdoton. Jos sille sanoo, että oliko tärkeetä, oon nyt kylässä, niin vastaa että sitten mä vaan ihan nopeesti sanon... ja hirveä jaaritus.

Yleensä en laita puhelinta äänettömälle, jos olen kaverin luona käymässä tai kahvilassa, sen verran vainoharhainen kai olen, että pelkään, että joku tärkeä puhelu voisi tulla juuri silloin. Ehkä mielessä on se, kun minulle soitettiin sairaalasta veljen jouduttua sinne ja olin ensimmäinen läheinen, joka saatiin kiinni. Yritin siinä sitten itse saada seuraavaksi vanhempiani kiinni jne.

edellyttää, että keskittyy niihin ihmisiin, joiden kanssa tapaaminen on. Ei myöskään ole sopivaa surffailla netissä, katsoa telkkaria tai muuten jättää vieraat huomiotta, olipa kyse kahvilatapaamisesta tai kyläilystä.

Kännykkä määrää mielestäni liiaksi elämää. Kuitenkin on selvää, että joihinkin puheluihin on pakko vastata. Mutta onko kaikkiin? Ja onko todellakin kaikkien kanssa jäätävä keskustelemaan, muutamassa sekunnissa voi sanoa, että soitan kello xxx takaisin, olen nyt toisessa tapaamisessa.

Itse kannatan kuulemaani sääntöä, että mahdollinen puhelu saa kestää korkeintaan 2 minuuttia, silloin kun on muuta seuraa.



näin tuumaa Kirkkosisko, diakoni Meiju, vaikkei kirkko olekaan ottanut virallista kantaa kännykkäpuheluiden pituuksiin :D

pikaiset kuulumiset voi vaihtaa ja soitella tarkemmin, kun on kotosalla.

Jotkut ihmiset eivät vain osaa ottaa toisia huomioon.



Ihmettelin kerran, kun tapasin erään tuttavani kaupungilla. Hän jutteli minulle tuntemattoman ihmisen kanssa. Olin kulkemassa ohi, kun tunnistin hänet ja moikkasin. Hän tervehti minua, mutta koska hänellä oli juuri keskustelu kesken tämän toisen kanssa, hän vain jatkoi puhumista.



Jos hän olisi ollut sivistynyt, olisi hän esitellyt meidät välittömästi ja ottanut minut mukaan juttuun. Mutta jouduin odottamaan parisen minuuttia, ennen kuin pääsin esittelemään itseni tuolle vieraalle ja pääsin juttuun mukaan. Meinasi tulla ihan nolo olo, että jatkanko vain matkaa, kun eivät ota minua mukaan keskusteluun. Ja ihan siis vähän aikaa sitten oltiin tuon tuttavani kanssa käyty leffassa. Kyseessä vielä korkeasti koulutettu ihminen. Kyllä ihmetytti...

.

Mun äiti on ihan mahdoton. Jos sille sanoo, että oliko tärkeetä, oon nyt kylässä, niin vastaa että sitten mä vaan ihan nopeesti sanon... ja hirveä jaaritus.

Muutaman sanan vaihtoivat työasioista ja loput noin 15 minuuttia puhuivat ihan puutaheinää, ei ainakaan työjutuista mitään. Oli niin lähellä, etten repinyt hakupapereita ja lähtenyt kävelemään. Jotenkin sain pidettyä itseni kasassa puhelun loppuun asti ja sanoin kiitos ja heippa.

AP, et ole friikki. Mun mielestä on noloa, että ihmiset eivät osaa pitää puhelintaan äänettömällä. Ja jos ei saa jotakuta kiinni, niin sitten voi kirjoittaa tekstiviestin, eikä yrittää soittaa tsiljoonaa kertaa.



Äärimmäisen noloa oli n. 10 vuotta sitten, kun olin koordinoin kokouksia joissa oli osanottajia ympäri Eurooppaa. Ja sitten juntti-suomalaiset antoivat kännyköidensa soida.



Poikkeuksia toki on, sairaskohtaukset, onnettomuudet ja jos on päivystysvuorossa. Toisaalta, oma mieheni ainakin osaa sanoa etukäteen, että anteeksi, minulla on nyt päivystysvuoro.

kun jollain lailla olettaa että aikuisilla olisi tavat hallussa vähän paremmin. Tämä tapa ei tosiaankaan liityy mitenkään koulutustasoon ym vaan ihan sisäiseen sivistykseen.

käytän muutenkin äärimmäisen harvoin. En tykkää kännyköistä, puhelut puhun tietokoneella, sama koskee tekstiviestejä.



Mutta aloitukseen: todella moukkamaista puhua muiden läsnäollessa, paitsi ihan lyhyesti ja silloinkin siirtyä syrjemmälle puhumaan. Sama koskee tekstarien naputtelua. Miksi tavata ystäviä, jos pitääkin seurustella luurissa muiden kanssa?



Minuakin huvittaa monien täysi kännyriippuvuus ja lisäksi kaikenmaailman soittoäänien lataus. Mitä helvetin väliä sillä on, miten se piippaa tai soi..? Mulla taitaa soida grande valse, edelleen :)

jotka tekevät sitä ihan tarkoituksella, koska haluavat osoittaa seuralaiselleen, ettei tämä niin kovin arvokas tyyppi ole, tai että heillä on niiiin loistavia ystäviä muualla ja toisaalta sille jolle jää juoruilemaan, että hän on arvojärjestyksessä tuon toisen yläpuolella ainakin sillä hetkellä. Ensimmäinen joka tuli mieleen tästä jutusta ja toimii aika räikeästi ja usein näin, onkin persoonallisuushäiriöinen narsisti.

juoda ne omat kahvinsa, nousta ja moikata että heippa. Sitä voi jättää sen, joka mieluummin puhuu puhelimeen kuin minulle.



Jos joku meillä kahvipöydässä istuessaan saa "tärkeän" puhelun, joka venyy ja venyy niin aika äkkiä saan tarjoilut kerättyä pois ja siirryttyä vaikka tiskaamaan.