Lue keskustelun säännöt.
Miehen juominen
07.06.2011 |
MIten paljon perheellisen miehen juomista on siedettävä, mikä on semmonen normaali määrä. Olen itse alkoholistiperheestä ja mun mielestä semmonen sopiva määrä ois itseasiassa nolla kertaa kuussa, koska se saa mut aivan raivon partaalle, vaikkei mitään erityistä tapahuiskaan silloin. Tuntuu vaan siltä että se läheinen ihminen on pois ja tilalla joku känniääliö, kun se on kännissä. Ylipäätään koko juominen on kauhean ristiriitainen asia, musta on toisaalta ok jos silloin tällöin juodaan ilman örvellystä, esim kerran kuussa, mutta miehelle ei sievä juominen riitä. Ja toisaalta voin taas hyväksyä itselleni juomisen, mitä en todellakaan tee kuin ehkä kerran parissa kuukaudessa, koska haluan olla lapsen kanssa.
Ei siis ryyppäile kotona, vaan käy baarissa, ainoa mahdollisuus tavata kavereitaan kuulema. On epäsäännöllisessä vuorotyössä, joten vapaa-aikana on hankala niitä kavereita muutenkin nähdä. On siis vaihtelevasti kännissä kahdesta kuuteen kertaan kuussa, voi olla samalla viikollakin pari kertaa, eikä se juominen oo mitään siemailua vaan kunnolla kontrolli pois. Useesti on myös sit yön hotellissa tai kaverin luona. Kaikkien kavereiden puolisot antaa kuulema juoda paljon vapaammin, eivät sano juomisesta. Millä ton dorkan sais ymmärtämään minunkin kannan tai miten asiaan sais muutoksen?
Kommentit (36)
Olen itsekin perheestä, jossa alkoholia on käytetty enemmän kuin omiin tarpeisiin ja kovasti pohtinut suhdettani viinaan. Toisin kuin sinulla, itsellenikin kyllä maistuu silloin tällöin, mutta hirmu tarkka olen siitä, ettei liian hyvin...
Luulen, että ongelmana on ettet saa viestittyä miehellesi mikä se ongelma oikein onkaan. Varsinkin, jos mies ei päihtyneenä käyttäydy mitenkään kovin oudosti, on miehen vaikea tajuta miksi se silti riipoo. Tuohon mätkimiseen sun kannattaa hakea apua, koska sellaista käytöstä miehes ei ansaitse.
Kännääkö miehesi siis kaksi kertaa viikossa kunnolla? Tuntuu aika paljolta, sillä ei meidän kahden hengen opiskelijaperheessäkään oteta noin paljon, vaikka kaverit kuinka houkuttelis ja lapsiakaan ei ole. Toki se on eri juttu, jos käy vaan parilla, silloinhan kyse ei ole niinkään humaltumisesta vaan sosiaalisesta elämästä. Mitäs jos laittaisit miehen tekemään vaikka Päihdelinkin testin alkoholinkäytöstä? Lisäksi tuntuu kummalta, ettei kavereiden kanssa voi koskaan tehdä mitään muuta kuin kaljoitella. Onko miehesi kovin nuori?
Kuitenkin ajattelen niin, että koska miehesi on juuri sinut puolisokseen valinnut, niin hänen on tietyllä tavalla otettava huomioon herkkyytesi alkoholin suhteen. Ei hyväksymään lyömistä, mutta tajuamaan, että olet keskivertovaimoketta kenties tiukempi alkoholinkäytön suhteen. Näin on myös meillä, minun taustoista johtuen.
Voimia tilanteen selvittelyyn!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
MIten paljon perheellisen miehen juomista on siedettävä, mikä on semmonen normaali määrä. Olen itse alkoholistiperheestä ja mun mielestä semmonen sopiva määrä ois itseasiassa nolla kertaa kuussa, koska se saa mut aivan raivon partaalle, vaikkei mitään erityistä tapahuiskaan silloin. Tuntuu vaan siltä että se läheinen ihminen on pois ja tilalla joku känniääliö, kun se on kännissä. Ylipäätään koko juominen on kauhean ristiriitainen asia, musta on toisaalta ok jos silloin tällöin juodaan ilman örvellystä, esim kerran kuussa, mutta miehelle ei sievä juominen riitä. Ja toisaalta voin taas hyväksyä itselleni juomisen, mitä en todellakaan tee kuin ehkä kerran parissa kuukaudessa, koska haluan olla lapsen kanssa.
Ei siis ryyppäile kotona, vaan käy baarissa, ainoa mahdollisuus tavata kavereitaan kuulema. On epäsäännöllisessä vuorotyössä, joten vapaa-aikana on hankala niitä kavereita muutenkin nähdä. On siis vaihtelevasti kännissä kahdesta kuuteen kertaan kuussa, voi olla samalla viikollakin pari kertaa, eikä se juominen oo mitään siemailua vaan kunnolla kontrolli pois. Useesti on myös sit yön hotellissa tai kaverin luona. Kaikkien kavereiden puolisot antaa kuulema juoda paljon vapaammin, eivät sano juomisesta. Millä ton dorkan sais ymmärtämään minunkin kannan tai miten asiaan sais muutoksen?
Et saa mitenkään, toisen juomista et voi kontrolloida, kun viinanhimo on niin se on. Siihen ei mikään auta. Ainoa apu on miehesi oma tahto jättää se pois :(
Ex mieheni myös alkoholisti.Mopo karkasi käsistä parisen vuotta sitten kun iltaisin piti ensin juoda 4-5 olutta,vkl meni 12päkki ja pari päälle. Suhde alkoi siinä vaiheessa menee huonosti kun joka vkl meni niin että eksä sammui sänkyyn 21-22 välillä.Eli siis ei ollut enää parisuhdetta ja kehdenkeskistä aikaa ollenkaan vaan elin yksin "vapaa-ajallani".Tein monta uhkavaatimusta ja loppujen lopuksi heräsin siihen kun homma alkoi mennä siten että alkoi hoitamaan lapsia kännissä tai pienissä pieruissa.Eksän mielestä asiak oli ok ja minä hirvee nipo kun hän oli ihan kondiksessa vaikka 12päkki kurkusta alas juotuna.
Luulin kanssa alussa että minulla on ongelma päässäni kun kilahtelen hänen juomisestaan.Jos pyysin että ei enää illalla ottaisi,lupasi kyllä mutta sen jälkeen löytyi salapulloja ja se saattoi kontata olohuoneessa vaikka "vain 5" juotuna.Pyysin sen olemaan juomatta koska kaipasin parisuhdetta,kaipasin hellyyttä ja romantiikka,en sitä että toinen örveltää kämpässä ja sammuu aikasin.Loppuaika olikin sitten sellaista että viikossa hän oli 3-4 krt kännissä,en voinut suunnitella omia menojani koska olin periaattessa kotonani jumissa kun en voinut lapsia hänelle jättää vaikka edelleen toitotti sitä että hän on ihan kunnossa vaikka sössötti ja kaatuili.Viimeinen tikki oli kun tulin pitkän työpäivän jälkeen kotio kahdeksan aikaa ja koti ihan siivoton,eksä kaverinsa kanssa kännissä olohuoneessa ja lapset ei ollut syönyt päivän aikana mitään.Sen jälkeen ukko lensi pihalle.
Tämänkin jälkeen yritettiin palata yhteen mutta kk päästä homma palasi salapullojen kanssa entiselleen ja taas erottiin. Nyt on taas tilanne jossa katotaan saadaanko ehjä perhe,hän asuu muualla mutta silti olen sisäisesti niin kuollut että en tiedä onko minusta enää mihinkään.Hän on luvannut muuttua mutta silti pahalta tuntui kun siivosin ja löysin hänen jäljiltään pari tyhjää tölkkiä kun hän viimeksi ollut täällä käymässä.Eksä on hyvä isä lapsilleen kun on selvä,hän on hyvä kumppani kun on selvä mutta voiko mitään enää palauttaa niin kuin aikoinaan oli,sitä en osaa sanoa.Olen kaikkeni tehynyt lasteni vuoksi mutta en tiedä mitä tulevassa tapahtuu...
Edelleen tunnen itseni nipoksi vaikka oikeasti mielestäni ´mulla oli helvetin hyvä syy erota.
Mun veli kävi parilla kaljalla pari kertaa viikossa duunikavereiden kanssa ja kävi kavereiden kanssa joskus mökillä ryypiskelemässä. Muuten se oli mahtava isä ja aviomies. Aikansa se kuunteli, että kun on niin vaikea lapsuus ja vaikeaa muutenkin, etkä saa mennä mihinkään.
40-vuotiaana se tajusi olevansa aikuinen, jolla on aikuisen oikeudet ja akka pihalle. Nyt veljeni on onnellisesti naimisissa. Käy silloin tällöin kaljalla ja joskus on humalassakin - eksä vinkuu perään ja miettii, että mikä meni pieleen. Lapset ovat isoja ja pyörivät enemmän isänsä kuin äitinsä luona.
Nyt veljeni on onnellinen, eikä se koskaan vedä mitään perskännejäkään enää, kun ei se akka vituta, kitise ja hakkaa koko ajan vaan hänellä on aikuinen liitto, jossa eletään rinnakkain, ei vankilassa.
Mies antaa lapsen tippua sängystä kun on niin kännissä, minähän se oon nipottava akka siinä vaiheessa. lasten on ihan oikein välillä vähän satuttaa itsensä kun vanhempi ei pysty huolehtimaan.
Ite olen kans alkoholistin lapsi enkä siedä känniin juomista yhtään. Tulee heti hirveän ahdistunut olo, kun mies on humalassa.
Kaikkein pahinta on, kun mies tulee ryyppäjäisistään kotiin ihan pelti seis, oksentaa puoli tuntia vessassa ja nukahtaa sinne. Sitten sitä joutuu taluttelemaan sänkyyn, kun ei meinaa tolpillaan pysyä.
Meillä 10 kk vauva, ja vähän pistää elämän sekaisin, kun noina ryyppäysöinä en saa itse nukuttua yhtään. Valvon vain sydän kurkussa, että tuleeko mies kotiin ollenkaan ja millaisessa kunnossa.
Itse sanoo, etten saisi valittaa juomisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ex mieheni myös alkoholisti.Mopo karkasi käsistä parisen vuotta sitten kun iltaisin piti ensin juoda 4-5 olutta,vkl meni 12päkki ja pari päälle. Suhde alkoi siinä vaiheessa menee huonosti kun joka vkl meni niin että eksä sammui sänkyyn 21-22 välillä.Eli siis ei ollut enää parisuhdetta ja kehdenkeskistä aikaa ollenkaan vaan elin yksin "vapaa-ajallani".Tein monta uhkavaatimusta ja loppujen lopuksi heräsin siihen kun homma alkoi mennä siten että alkoi hoitamaan lapsia kännissä tai pienissä pieruissa.Eksän mielestä asiak oli ok ja minä hirvee nipo kun hän oli ihan kondiksessa vaikka 12päkki kurkusta alas juotuna.
Luulin kanssa alussa että minulla on ongelma päässäni kun kilahtelen hänen juomisestaan.Jos pyysin että ei enää illalla ottaisi,lupasi kyllä mutta sen jälkeen löytyi salapulloja ja se saattoi kontata olohuoneessa vaikka "vain 5" juotuna.Pyysin sen olemaan juomatta koska kaipasin parisuhdetta,kaipasin hellyyttä ja romantiikka,en sitä että toinen örveltää kämpässä ja sammuu aikasin.Loppuaika olikin sitten sellaista että viikossa hän oli 3-4 krt kännissä,en voinut suunnitella omia menojani koska olin periaattessa kotonani jumissa kun en voinut lapsia hänelle jättää vaikka edelleen toitotti sitä että hän on ihan kunnossa vaikka sössötti ja kaatuili.Viimeinen tikki oli kun tulin pitkän työpäivän jälkeen kotio kahdeksan aikaa ja koti ihan siivoton,eksä kaverinsa kanssa kännissä olohuoneessa ja lapset ei ollut syönyt päivän aikana mitään.Sen jälkeen ukko lensi pihalle.
Tämänkin jälkeen yritettiin palata yhteen mutta kk päästä homma palasi salapullojen kanssa entiselleen ja taas erottiin. Nyt on taas tilanne jossa katotaan saadaanko ehjä perhe,hän asuu muualla mutta silti olen sisäisesti niin kuollut että en tiedä onko minusta enää mihinkään.Hän on luvannut muuttua mutta silti pahalta tuntui kun siivosin ja löysin hänen jäljiltään pari tyhjää tölkkiä kun hän viimeksi ollut täällä käymässä.Eksä on hyvä isä lapsilleen kun on selvä,hän on hyvä kumppani kun on selvä mutta voiko mitään enää palauttaa niin kuin aikoinaan oli,sitä en osaa sanoa.Olen kaikkeni tehynyt lasteni vuoksi mutta en tiedä mitä tulevassa tapahtuu...
Edelleen tunnen itseni nipoksi vaikka oikeasti mielestäni ´mulla oli helvetin hyvä syy erota.
Alkoholi vaikuttaa miehen käytökseen taatusti silloinkin, kun mies ei ole kännissä: kärsimättömyyttä ja masennusta yms. Mieshän voisi kavereitaan tavata selvin päin tai yhden oluen ääressä, kaverisuhteista asia ei ole kiinni. Mies on riippuvainen ja toleranssi kasvanut. Aika keskustella vakavasti ja rauhallisesti ja mahdollisesti hakeutua hoitoonkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun miehenikin juoksee alvariinsa baarissa. Meillä on puolivuotias tytär. Lupas raskaus aikana, että juominen ja baarissa juokseminen vähenee, mutta mitään muutosta ei ole tapahtunut. On aloittanut jopa tupakoimaan! Ihan kuin mies ei arvostaisi meitä ollenkaan, oman navan ympärillä vaan pyörii. Sanoo myös, että ainoa keino tavata kavereita. Vaikka yrittäisin monta päivää ennen sopia jotain yhteistä tekemistä, niin silti mies aina peruu kaiken ja sanoo vaan, että "kun se ja se pyys mua enkä viitti kieltäytyä." Mutta oman perheen seurasta viittii kieltäytyä joka ikinen kerta. Kaikki muu on mun miehestä tärkeämpää kuin me. Me ei olla toisella sijalla hänen elämässään, vaan ehkä sijalla kuusi. Ottaa aivoon niin paljon, ettei sanat riitä. Pitäis varmaan erota, mutta tälleen kymmenen vuoden yhdessäolon jälkeen se ei ole ihan helppoa.
Muutosta ei saa aikaan millään. Mutta miksi ihmeessä sinä alkoholistiperheen lapsena ja viinan ottoa karsastavana tulit ottaneeksi tuollaisen? Älä väitä, että uskoit hänen muuttavan tapojaan kun lapsi syntyy, tai että se joi vähemmän aikaisemmin.
Minä olen se nipottava akka, joka on tehnyt useamman kuin yhden miehen onnelliseksi sillä, että olen antanut niille täyden vapauden juoda ihan niin paljon kuin mieli tekee. Kumma kun ne ovat haikailleet sitten minun perääni, vaikka ovatkin täysin siemauksin "onnestaan" nauttineet.
Onhan sekin eri asia, ottaako todella vain pari kaljaa vaikka useammankin kerran viikossa, vai onko se "pari" ensimmäinen ja viimeinen, ja ne kaikki siitä välistä jätetään laskematta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei joka viikko tolkku pois ole millään tavalla kohtuullista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
jos nyt vaikka parikin kertaa kuussa mies kävis vetämässä pään täyteen, niin sehän tarkoittais sitä, että kuukaudessa olis vaan kaks viikonloppua jolloin olis edes teoreettisia mahdollisuuksia viettää aikaa koko perheen kanssa!
Sillä se kännääminenhän vie koko viikonlopun! Yksi ilta juomassa ja toinen päivä nukkumassa krapulaa pois!
En jaksais, enkä ole jaksanutkaan!
Sit kun ero tuli, niin mies itki perään, että "nyt tajuan, mitä tarkoitit" No voi voi, oli vähän liian myöhäistä!
Nyt mulla on mies, joka saa mennä, jos vaan haluaa, mutta se osaa ottaa vaan "muutaman" eli ei vedä päätään täyteen ja on läsnä seuraavana päivänä.
Ja sitä paitsi, miksi ihmeessä niitä kavereita ei voi tavata kotona? Ja ilman viinaa??
Meille kun ei kotiin kavereita tuoda. Ei edes lapset. Piste.
Vuosia sitten saimme naapurin, eronneen miehen.
Heti ensitapaamisellamme mies sanoi eron syyksi:
"Vaimo nipotti, jos joskus pari kaljaa ottaa".
Pian kävi ilmi, mitä pari kaljaa on:
Perjantaina päivällistä kokkaillaan 3l viinilekkeristä siemaillen.
12 pulloa olutta tai lonkeroa menee myös.
Lauantaina jatketaan viinin juontia ja pyydetään naapurilta kyyti hakemaan toinen kaljapakki.
Vaimoni ehdotti ukolle, että osta heti perjantaina kaljakori(näitä 24 tölkin laatikoita ei vielä ollut) ettei lopu kesken.
Naapuri mökötti viikon, enhän mikään juoppo sentään ole...
Eli joskus pari kaljaa voi olla 3l viiniä ja 24 pulloa kaljaa joka viikonloppu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
jos nyt vaikka parikin kertaa kuussa mies kävis vetämässä pään täyteen, niin sehän tarkoittais sitä, että kuukaudessa olis vaan kaks viikonloppua jolloin olis edes teoreettisia mahdollisuuksia viettää aikaa koko perheen kanssa!
Sillä se kännääminenhän vie koko viikonlopun! Yksi ilta juomassa ja toinen päivä nukkumassa krapulaa pois!
En jaksais, enkä ole jaksanutkaan!
Sit kun ero tuli, niin mies itki perään, että "nyt tajuan, mitä tarkoitit" No voi voi, oli vähän liian myöhäistä!
Nyt mulla on mies, joka saa mennä, jos vaan haluaa, mutta se osaa ottaa vaan "muutaman" eli ei vedä päätään täyteen ja on läsnä seuraavana päivänä.
Ja sitä paitsi, miksi ihmeessä niitä kavereita ei voi tavata kotona? Ja ilman viinaa??Meille kun ei kotiin kavereita tuoda. Ei edes lapset. Piste.
No voi vattu....
Miehesi on alkoholin suurkulauttaja.
Mun veli kävi parilla kaljalla pari kertaa viikossa duunikavereiden kanssa ja kävi kavereiden kanssa joskus mökillä ryypiskelemässä. Muuten se oli mahtava isä ja aviomies. Aikansa se kuunteli, että kun on niin vaikea lapsuus ja vaikeaa muutenkin, etkä saa mennä mihinkään.
40-vuotiaana se tajusi olevansa aikuinen, jolla on aikuisen oikeudet ja akka pihalle. Nyt veljeni on onnellisesti naimisissa. Käy silloin tällöin kaljalla ja joskus on humalassakin - eksä vinkuu perään ja miettii, että mikä meni pieleen. Lapset ovat isoja ja pyörivät enemmän isänsä kuin äitinsä luona.
Nyt veljeni on onnellinen, eikä se koskaan vedä mitään perskännejäkään enää, kun ei se akka vituta, kitise ja hakkaa koko ajan vaan hänellä on aikuinen liitto, jossa eletään rinnakkain, ei vankilassa.