Masentunet. Mitä odotatte läheisiltänne?

ja siitä se masennus suurelta osin johtuikin. En jaksanut odottaa keneltäkään mitään kun olin joutunut niin kauan taistelemaan yksin ja kaikki tuntui epäonnistumaan tuomitulta eikä kukaan tuntunut välittävän, niin että miksi minäkään sitten.



Se mitä olisin tarvinnut, olisi ollut kaksi asiaa: joku lohduttamaan ja sanomaan, että kaikki vielä kääntyy hyväksi eikä tämäkään tilanne ole niin paha katastrofi kuin luulen. Ja sitten olisin tarvinnut jonkun auttamaan asioiden järjestelyssä ja hoitamisessa. Olen siis ollut kaksi kertaa masentunut: kun vauvani oli pieni ja vaikea koliikkilapsi, johon ei saanut mitään yhteyttä ja toisen kerran kun tämä samainen lapsi osoittautui erityislapseksi ja pantiin aivan vääränlaiseen, täysin itselleen sopimattomaan erityisluokkaan, joka käytännössä tuhosi sekä hänen oppimismahdollisuuksiaan että hänen psyykeään. Jälkimmäisellä kerralla läheiseni osasivätkin auttaa paremmin tai ehkä osasin itse hakea heiltä paremmin apua.



Mutta lenkkeilystä ei ole apua, eikä laiskottelusta ole kyse. Miksi kukaan viitsisi lenkkeillä kun koko oma maailma sortuu?

Miten sinä kehtaat istua siinä koneella ja lässyttää miten pitää toimia?



Mikä sinä olet sanomaan toiselle että sen tarttee lähteä lenkille eikä saa möllöttää kotona?



Miksi sulla on tarve päivittäin ja monta kertaa päivässä kysellä toisen vointia? Kuulostaa siltä ettei sulla ole kaikki muumit kotona.



Millaseen hoitoon pitäisi mennä? Miksi olet päättänyt että läheisesi on jotenkin sairas? Onko sulla joku koulutus päätellä toisen taudit?



Miksi ihminen ei saa tuntea mitään vaan tunteet tarttee hoitaa lääkkeillä ja lenkkeillä? Miksi ei saisi vaan möllöttää ja olla tunteellinen?



Mene sinä hei hoitoon!

onkin masentunut. Ei kai oman sairauden takia, voi vaatia muita muuttumaan.



Musta noi ap oli ihan hyviä kysymyksiä, vastatkoon sitten toinen mitä haluaa?

saisit vielä huonompaan kuntoon kehottamalla lenkille ja haukkumalla laiskaksi.

Masentunut on lamaantunut, ei laiska.

Siinä ei paljoa lenkkeilyt auta, jos mieli on palasina.

Ehkä sun kannattaa kysyä, voitko olla jotenkin avuksi, jos haluat seuraan tuppautua mutta todellakin kannattaa miettiä mitä sanoo.

arjen askareissa. Hioda lapsia, jos ystävä tarvitsee unta, omaa aikaa tms. , imuroi, vie ruokaa, käy kaupassa. Keitä kahvit ja juo ne ystäväsi kanssa. Ole läsnä, älä hylkää!

Musta se tuntuisi vaan niin väärältä vaikka helvetin helppoahan se varmaan olisi jos pystyisi vaan sulkemaan ongelmaisen ihmisen pois omasta elämästään ja jatkamaan omaa onnelista elämää.



Mun tekisi mieli soitella läheiselleni kokoajan, koska olen huolissani miten hän voi, ettei hän vaan ole tehnyt itselleen mitään. Ja hoitoa hänen pitäisi saada päästäkseen takaisin elämään kiinni. Lääkkeitä en hänelle lisää toivoisi, ikävä kyllä ne nyt määrätyt ovat menneet jo kaksi kertaa itsemurhan yritykseen.

Ja tuolla lenkille lähdöllä tarkoitin juuri lähinnä sitä, että en osaa ymmärtää tuota masentuneisuutta, koska en ole itse mitään vastaavaa kokenut. Jos minua masentaa niin parasta lääkettä on reipas meno ihmisten ilmoille.



ap

lähdetkö lenkille?

jopa niin paljon, että olen itse aivan piipussa :( Pakko alkaa ajattelemaan myös itseäni vaikka se itsekkäältä tuntuukin. Senkin vuoksi mietin tuota hoitoon menon ehdottamista, siis ihan kunnolla. Jonnekin osastolle lepäämään. Alkaa olla läheistenkin akut jo aivan loppuun kaluttuja.

arjen askareissa. Hioda lapsia, jos ystävä tarvitsee unta, omaa aikaa tms. , imuroi, vie ruokaa, käy kaupassa. Keitä kahvit ja juo ne ystäväsi kanssa. Ole läsnä, älä hylkää!

Kyllä masentuneelta saa kysyä, lähteekö hän lenkille. Toivottavasti et kuitenkaan loukkaannu, jos hän ei jaksa lähteä, koska masentuneena mikään ei kiinnosta, eikä hän välttämättä sillä hetkellä osaa ajatella, että toinen loukkaantuisi, kun ei lähde. Uskon, että vaikkei ehkä sillä hetkellä, mutta ollessaan paremmassa kunnossa hän arvostaa sitä, että pyysit. Sen sijaan en sanoisi:" Lähde lenkille, äläkä vaan makaa!" Koska se juuri kuulostaa siltä, että toinen pitää masentunutta huonona ja laiskana.



Itse olen tykännyt siitä, että kaverit ovat osoittaneet välittävänsä ja käyneet kylässä, tuoneet vaikka jotain hyvää ruokaa ja muutenkin pitäneet yhteyttä ja pyytäneet vaikka johonkin.



Ja tuosta usein soittelusta: itse en pahimpina aikoina ole juuri jaksanut puhelimessa puhua. Läheiseni kuitenkin huolestuivat minusta ( asuvat tosi kaukana) ja lopulta teimme sopimuksen. Jos en jaksaisi puhua, vastaan kuitenkin puhelimeen ja sanon, että kaikki on kunnossa. Ehkä sinäkin voisit pyytää läheistäsi tekemään niin. Kerro, että olet huolissasi hänestä.



Voiko sanoa läheiselle, että hän tarvitsee hoitoa? Kyllä voi, koska masennus on sairaus, johon tarvitsee hoitoa. Ikävä kyllä aina lääkkeet eivät ole hyväksi tai oikeita ei löydy, mutta sen lisäksi on myös lääkärillä ja psyk.sairaanhoitajalla käynnit, mahdollinen psykoterapia, ryhmäterapiat ja vertaistukiryhmät. Itselläni käy myös kotona palveluohjaaja, jonka kanssa teemme yhdessä kotitöitä ja juttelemme, siitä on ollut suurensuuri apu. Tälläisen mahdollisuutta kannattaa kysyä omalta sairaanhoitajalta tai lääkäriltä.



Muista sanoa masentuneelle läheisellesi että välität hänestä ja hän on tärkeä juuri sellaisena kun on, ilman mitään vaatimuksia suorituksista ja ainaisesta ihanuudesta.

Itse olen arvostanut kovasti myös sitä, että aviomieheni on etsinyt netistä tietoa sairaudestani, lääkityksistäni jne. silloin kun en itse todellakaan jaksanut. Hän myös jaksoi rankan työnsä jälkeen tehdä kotityöt silloin kun minusta ei ollut siihen. Kyllä häntä harmitti, tiedän sen, mutta koskaan hän ei suuttunut minulle. Päin vastoin hän iloitsi jokaisesta jaksamisestani :)

Älä jätä läheistäsi yksin ( etkä varmasti jätäkään, kun olet huolissasi ja kysynyt neuvojakin) Hän varmasti arvostaa apuasi, vaikka et aina tietäisikään, miten päin olisit.

Siis hoitoon kannustaminen ja hoidossa käymisen jatkamiseen kannustaminen tärkeää myös siksi, että masentunut on todella väsynyt ja voi olla turhautunut siitä, ettei hoidot tunnu auttavan. Hän voi myös kokea, ettei tarvitse hoitoa.



Nimenomaan positiivista seuraa, käytännön apuja :)

Ja jos ei vielä tiedä sairaudesta, niin kannattaa etsiä tietoa netistä ja kirjoista.



Jos pelkäät, että toinen satuttaa itseään, voitko sanoa hänelle että olisit todella surullinen jos menettäisit hänet?

Oma sairauteni on nyt useampana vuotena peräkkäin ollut vaihteleva, nyt on menossa parempi vaihe, mutta pahenemisvaiheet ovat vaikeita.



Huomasin, kun mainitsit että haluat menoa jos olet masentunut. Muista että sairastaa masennusta on aivan eri asia kun sanonta, että joku masentaa, koska se on oikeasti vain alakuloa joka menee ohi. Masennus sairautena kestää aina vähintään pari viikkoa.

mutta sanoa myös, että jos et jaksa puhua/nähdä/vastata viesteihin, niin ei kannata stressata. Joka tapauksessa paremmissa vaiheissa se, että joku pitää yhteyttä ja ehkä jopa houkuttelee vähintään keittämään kahvia, ehkä uloskin, auttaa ja aktivoi todella paljon. Yleensä kun se masennuksen lamaannusvaihe saa aikaan katoa ystäväpiirissä, kun yhteydenpito katkeaa.



Masennuksesta voi kysyä, mutta kannattaa välttää kysymyksiä tyyliin "mitä oikein teet kaikki päivät", "miksi näitä lääkkeitä on näin paljon", "pitäiskö mun opettaa sulle, miten tehdään terveellistä ruokaa" jne - siis kysymyksiä, joihin sisältyy oletus siitä, että masentuneessa on jotain omituista tai huonompaa, ja tätä pitää ihmetellä tai opettaa. Kyse on samasta ihmisesta kuin ennenkin, eivätkä hänen älylliset lahjansa ole niin kadonneet kuin kasvaneetkaan sairauden myötä.



Tavatessa saa puhua myös omista asioista, vaikka ei välttämättä hyvää keskustelua niistä saa aikaankaan. Jos masentunut on hoidossa, siitä hoidosta tulee vähän kuin koulumaailma, jota joutuu pohtimaan yhtä paljon kuin omaa vointiaankin. Mitä tiivimpi hoito, sitä enemmän tämä korostuu. Se voi tuntua ulkopuolisesta vähän oudolta, mutta sitä ei kannata alleviivata masentuneelle - yleensä vasta kun toipuminen alkaa niin havaitsee, miten tiukasti se hoidon maailma pitää otteessaan ja vie ajatuksia.



Ja ehkä sellainen yksinkertainen vinkki: ole, kuten aina ennenkin. Kuvittele, että tutultasi on masennuksen sijaan katkennut jalka. Mitä silloin kysyisit, tekisit, veisit, tarjoutuisit tekemään toisen puolesta, keskustelisit jne?

Itse masentunut ja en uskaltanut oikein ystäville kertoa sairaudesta. Yksi läheisempi ystävä joka asuu lisäksi kaukana.

Omat vanhempani onneksi pystyneet auttamaan. Mutta olisihan se kiva jos olisi ystäviä jotka auttaisivat.