Lue keskustelun säännöt.
Siis minkäikäisten lasten vierailuista toistensa luona sovitte etukäteen?
04.06.2011 |
Meillä on kouluiästä lähtien lapset itse sopineet kaverin kanssa vierailut. Toki tiedetään kenen luokse menee ja missä kaveri asuu. Koskaa ei tästä ole ongelmia tullut, aina lapset kysyneet etukäteen, voiko NN tulla tai voinko itse mennä. Näin täällä meillä päin, ja asutaaan ns. hyvällä alueella.
Kommentit (10)
sen verran että pitää hakea/noutaa, kun on vaarallinen tiekin matkalla (koulutaksikin, vaikka matkaa 2 km). Joten sopiminen pikkupakko.
Alkavat tosin olla siinä iässä että uskallan päästää pyörällä tuonne rekkojen sekaan, joten tahti tässä muuttunee. Sovittu on, että kun on syöty ja läksyt tehty, saa mennä, kun tulevat klo 20 kotiin viimeistään.
Ihan eriasia olisi jossain taajamassa, mutta kun ei nyt sellaisessa asuta. Lienee ap:n taas vaikea ymmärtää erilaisia elämäntilanteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1. luokasta lähtien en ole enää soitellut eikä mulle ole toisten vanhemmat soitelleet.
Ovelta sitten huutelevat voiko se ja se tulla. Ja omani soittaa jos on menossa jollekin, minä sanon aina, että jos kaverin vanhemmalle sopii.
Olisi kiva tietää missäpäin asuvat nämä jotka muissa ketjuissa päivittelevät tälläisiä normaaleja lasten vierailuja. Koska jokaikinen minun ystäväni/sukulaiseni/tuttavani pitää tätä täysin normaalina.
Tai sitten näillä päivittelijöillä tosiaan on jotain tarhaikäisiä eivätkä osaa ymmärtää muuta kuin oman tilanteensa :)
lapsella itsellään jotenkin hasardia hommaa. Saattoi soittaa kaverille:
- Voitsä olla?
- En nyt.
Lapsi lyö luurin kiinni. Pistän soittamaan uusiksi:
- Voitsä olla tunnin päästä?
- En, mulla on treenit.
Lapsi lyö luurin kiinni. Pistän soittamaan uusiksi:
- Koska sä tuut treeneistä, voitsä sitten olla?
- Joo, mä soitan kun tuun sieltä.
Ja koska toisessa päässä puhelinta oli toinen samanlainen lapsi, niin eihän tämä muistanut soitella. Kahden tunnin kuluttua pistän lapsen soittamaan uusiksi:
- Joko sä tulit?
- Jo.
- Kumman luona ollaan?
- Vaik meillä.
Ja sitten vasta saadaan leikit sovittua. Argh, kun tämä ärsytti.
Tokalla luokalla alkoi sitten sujua sopiminen lapsilta itseltäänkin.
lapsella itsellään jotenkin hasardia hommaa. Saattoi soittaa kaverille:
- Voitsä olla?
- En nyt.
Lapsi lyö luurin kiinni. Pistän soittamaan uusiksi:
- Voitsä olla tunnin päästä?
- En, mulla on treenit.
Lapsi lyö luurin kiinni. Pistän soittamaan uusiksi:
- Koska sä tuut treeneistä, voitsä sitten olla?
- Joo, mä soitan kun tuun sieltä.
Ja koska toisessa päässä puhelinta oli toinen samanlainen lapsi, niin eihän tämä muistanut soitella. Kahden tunnin kuluttua pistän lapsen soittamaan uusiksi:
- Joko sä tulit?
- Jo.
- Kumman luona ollaan?
- Vaik meillä.
Ja sitten vasta saadaan leikit sovittua. Argh, kun tämä ärsytti.Tokalla luokalla alkoi sitten sujua sopiminen lapsilta itseltäänkin.
Me olemme antaneet lasten itse opetella.
lapsella itsellään jotenkin hasardia hommaa. Saattoi soittaa kaverille:
- Voitsä olla?
- En nyt.
Lapsi lyö luurin kiinni. Pistän soittamaan uusiksi:
- Voitsä olla tunnin päästä?
- En, mulla on treenit.
Lapsi lyö luurin kiinni. Pistän soittamaan uusiksi:
- Koska sä tuut treeneistä, voitsä sitten olla?
- Joo, mä soitan kun tuun sieltä.
Ja koska toisessa päässä puhelinta oli toinen samanlainen lapsi, niin eihän tämä muistanut soitella. Kahden tunnin kuluttua pistän lapsen soittamaan uusiksi:
- Joko sä tulit?
- Jo.
- Kumman luona ollaan?
- Vaik meillä.
Ja sitten vasta saadaan leikit sovittua. Argh, kun tämä ärsytti.Tokalla luokalla alkoi sitten sujua sopiminen lapsilta itseltäänkin.
Miksi sä pistit lapsesi painostamaan toista?
Vielä tänä päivänäkään lapseni ei aina halua olla kenenkään kanssa ja sanoo kaverin kysyessä vaan "en". Ei tulisi mieleenkään pakottaa lasta soittamaan uudestaan ja kyselemään "miksi, miksi, no koska voit?" jos kaveri vastaisi "en".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset eivät meillä ilmoita, että ovat menossa jonnekin vaan asiat sovitaan vähintään edellisenä päivänä. Soitan kaverin äidille tai isälle ja varmistan kyydin, koska maalla ei todellakaan onnistu se, että lapsi menisi omin neuvoin 18 kmm päähän.
Onneksi täällä maalla tiedetään aika hyvin toisten asiat eli kenen isoveli pääsee ylioppilaaksi tai koska jonkun siskolla on rippijuhlat. Siksi ei tule noloja tilanteita, kun lapset änkeävät kutsumatta muiden perhejuhliin.
lapsella itsellään jotenkin hasardia hommaa. Saattoi soittaa kaverille: - Voitsä olla? - En nyt. Lapsi lyö luurin kiinni. Pistän soittamaan uusiksi: - Voitsä olla tunnin päästä? - En, mulla on treenit. Lapsi lyö luurin kiinni. Pistän soittamaan uusiksi: - Koska sä tuut treeneistä, voitsä sitten olla? - Joo, mä soitan kun tuun sieltä. Ja koska toisessa päässä puhelinta oli toinen samanlainen lapsi, niin eihän tämä muistanut soitella. Kahden tunnin kuluttua pistän lapsen soittamaan uusiksi: - Joko sä tulit? - Jo. - Kumman luona ollaan? - Vaik meillä. Ja sitten vasta saadaan leikit sovittua. Argh, kun tämä ärsytti. Tokalla luokalla alkoi sitten sujua sopiminen lapsilta itseltäänkin.
Minä ottaisin omalta lapselta puhelimen ja sanoisin sinun lapsellesi, että usko jo, NN ei halua leikkiä kanssasi, tänne ei enää soitella. Ja jos se ipana vielä yrittäisi, niin soittaisin vanhemmilleen ja keskustelisin puhelinterrorista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oli mun oma lapsi. Varmaan se vastapuoli enemmänkin hämmästyi. Soittaja leikkasi siis itse keskustelun poikki.
terv. 7
oli mun oma lapsi. Varmaan se vastapuoli enemmänkin hämmästyi. Soittaja leikkasi siis itse keskustelun poikki. terv. 7
Toinen lapsi ihmetteli varmasti, miksi se ei usko, että hän ei tule.
ja pikkukylässä asutaan.