Antakaa parhaat vinkit synnytykseen

Saako synnytyksessä tosiaan syödä?

Mulla synnytys alkoi lapsivesien menolla ja käytiiin miehen kanssa läheisellä abc:lla syömässä avautumisvaiheen aikana. Sairaalassa ottivat vain käyrän 3-4h välein joten samahan se oli missä niitä kuukautiskipujen tapaisia supistuskipuja kärsi.

Juuri tiistaiaamuna synnytin kolmannen lapseni. Koko rulianssiin meni 4,5 tuntia ja tyttö oli maailmassa. Rennosti vain, hoitohenkilöön ja itseesi luottamalla saat parhaan tuloksen. Tsempit koitokseen!

Meni vasta ihan lopussa kun olin 9 cm auki. Varmaan sen takia kivut oli siedettävät, enkä olisi kivunlievitystä ehtinyt saamaankaan kun eteneminen oli niin nopeaa.

Olimme kotona pitkään, mies hieroi alaselkaa aina supistuksen aikana ja se auttoi. mulla ol selkeä tarve olla supistuksen aikana kontallaan, sekin auttoi kipuun.

Muuten on parempi olla liikoja suunnittelematta synnytystä, koska siihen ei voi paljoa vaikuttaa. Kuuntele kehoasi, ja kätilöiden neuvoja, minusta kätilön ponnistusneuvot olivat todella hyvät ja auttoivat.

että mitä enemmän sattuu sitä lähempänä on syntymä.

Itse makasin kaksi ekaa synnytystä tuskissani, mutta kolmannessa synnytyksessä päätin ottaa uudenlaisen asenteen ja aktiivisen roolin. Liikuin niin kauan kuin pystyin ja sain ja se oli hyvä kokemus.

Lue Anna Wahlgrenin kirjasta kohta jossa hän selittää miten ponnistetaan. Mulla auttoi kun olin etsinyt oikeat lihakset ponnistukseen kirjan avulla etukäteen.



Muita osia siitä kirjasta ei sitten välttämättä kannata lukea :-)

Että jalat menisi alta, etkä pysyisi pystyssä saati istumassa, vaikka mikään murina ei onnistuisi, vaan voisit vain vaikeroida tuskasta. Vaikka et pystyisi hengittämään kuin sisään ja ulos, eikä rentoutumisesta olisi tietoakaan. Ja vaikka synnytys ei etenisi kaikilta kivuilta.



Saat todennäköisesti ilokaasua heti halutessasi (voi oksettaa), voit myös puristaa miestä/tukihenkilöä/kätilöä kädestä, ennen epiduraalin saamista.

Auttaa kipuun, mutta suihkukopissa kuuma vesihöyry sai pyörryttämään ja oksentelemaan.

että mitä enemmän sattuu sitä lähempänä on syntymä.

Mutta jos on jatkuvia supistuksia, eikä kohdunsuu avaudu, mutta kivut ovat kestämättömät, niin ei juuri naurata.

Mä kyllä siedän kovia kuukautiskipuja, enkä ikinä pyydä puudutusta hammaslääkärissä, mutta kierukan laitto melkein vie tajun ja synnytys on järkyttävää kipeydessään. Onneksi on epiduraali (tosin ei kaikilla auta).

Itse kyllä suosittelisin nimenomaan tuota etukäteen suunnittelua. Ei mitään ehdotonta suunnitelmaa, mutta hyvä on olla perillä mitä kaikkia vaihtoehtoja on olemassa. Kaikki kätilöt eivät nimittäin muista/halua kertoa kaikkia olemassa olevia vaihtoehtoja.



Eli siis ota selvää erilaisista ponnistusasennoista ja mieti etukäteen mitkä tuntuu hyvälle jotta voi sitten halutessaan pyytää esim. jakkaran tuontia saliin.



Kannattaa myös etukäteen perehtyä mitä kivunlievityksiä on olemassa ja kuinka ne toimivat jotta osaa h-hetkellä vaatia sitten oikeaa puudutetta.



Omien kokemusten perusteella en luottaisi liikaa kätilöihin. Sen verran monenmoista taivaltajaa siihenkin joukkoon mahtuu..

Jos joku asento tai kivunlievityskonsti ei tunnukaan hyvältä, vaihda johonkin toiseen. On hyvä olla tietoinen erilaisista mahdollisuuksista, muttei kannata suunnitella synnytystään etukäteen. Esim. ammeet saattavatkin olla sairaalassa varattuina juuri silloin, kun sinä haluaisit mennä lillumaan. Silloin on helpottavaa, jos ei ole päättänyt väkisin ammeeseen haluta, vaan voi kokeilla jotakin muuta.

Hampaita ei kannata purra yhteen, koska se tuo jännityksen myös alavatsaan ja lantion seudulle. Itsellä auttoi käveleminen lanteita pyöritellen ja tasainen, matalaa aaa- tai mmm-hyrinä samalla nenän kautta hengitellen. Varoin visusti hampaiden kiristelyä. Esikoinen tuli lopulta epiduraalin helpotuksella, toinen luomuna, koska oli kovin vauhdikas tapaus. Molemmat hyviä kokemuksia, vaikken itse synnytyksiä kuvailisi elämäni ihanimmiksi tapahtumiksi. Se, kun sai lapset syliin, onkin sitten sitä ihanuutta!