Eka kerran kyseenalaistan lapsen todistuksen.

kaikille parasta tai toiseksi parasta ja kehuisin miten hyvä, hauska, oppivainen ja tarkkaavainen lapsi on koulussa:)) Voi kun se innostaisi lasta seuraavana vuonna!



Eräs tuttavani lapsi sai ala-asteella englannista 10! Tapahtui viime vuosituhannella! Kotona äiti piti puhuttelun ettei se 10 tarkoita sitä, että todella olisit niin hyvä. Sinä et todellakaan ole niin hyvä ymmärräthän itsekin....!



Selitin äidille tytön olevan 10-arvoinen siihen oppimääräään mitä oli opiskellut ja se on suuri saavutus saada 10! Se on jotain hienoa!



Voi tämä p.kleen lutterimaisuus elämänasenne!

en ole luokanope, vaan yläluokilla ja lukiossa aineenopettaja ja olen saanut paljon kehuja oppilailta ja vanhemmilta siitä arvosteluperiaatteistani. Kerron ennen kurssin alkua kuinka eri asiat vaikuttavat numeroon ja sitten toimin sen mukaan. Selkeää ja avointa. Tiedän, että kaikki opettajat eivät näin toimi vaan pähkäilevät aina että mites nyt tekisin, kun toisaalta oppilas sai kokeesta näin ja mutta sitten tunnille olen huomannut näin.. Minulla siis on esim. kaksi koetta, 20% arvosanasta kumpikin, käytännön projekti 20%, läksykuulustelut ja kotitehtävät 15%, tuntityöskentely 15%, vihko 10% + mahdollisuus saada "bonuspisteitä"

Saisiko sinut tilattua omalle lapselle :-)

Jotka kertoivat mistä murusista heidän antamansa numerot koostuu. Oli sellaista puuroa, että luultavasti heidän antamansa numerot ovat ihan sekoja.



On kummallista, mutta todellisuudessa on helppo erottaa 6,7,8,9 ja mahdolliset 10 toisistaan. Opetan ainetta, jossa pärjätäkseen pitää olla sekä matemaattisesti lahjakas ja hyvä kirjoittamaan. Siis todella harva onnistuu olemaan 10.



Jos ei ole kyse viimeisestä kurssista ja on jollekin antanut 10, niin tämä saattaa jopa alkaa oireilla kymppinsä vuoksi. Esimerkiksi ei uskalleta mennä seuraaviin kokeisiin kun pelätään, että nyt se 10 sitten saattaa pudota. Vasta viimeisellä kurssilla voi ollaa helpommin 10:t käyttöön, mutta alemmilla kursseilla niitä tuskin kannattaa jaella. Tekee vaan hallaa oppilaalle. 9:n oppilas on vapaampi oppilas - hänen ei tarvitse koko ajan osoittaa olevansa täydellinen joka asiassa ja hänestä tulee jopa ehkä parempi kuin siitä 10ään vartioivasta oppilaasta.

on todella vaikeaa ja vie iha älyttömästi ajatusenergiaa ja aikaa jo paljon ennen lukukauden loppua. Aina niitä pähkäilen ja pohdin ja rajatapaukissa useankin kerran saatam vekslata jotain arvosanaa ylös-alas, kun en osaa päättää, kumman antaa...



Siis todella vaikea ja rasittava homma! Huoh!



t. ope

Alottaa syksyllä koulun. Ekaluokan opit on jo hallussa pääpiirteittäin, joten mitenköhän siihen sitten tullaan suhtautumaan. Pari ekaa vuotta tulee menemään niin ettei koululla ole mitään isompaa oppia ammennettavana mun lapselle. Osaa käyttäytyäkin, eikä tule häiritsemään tunteja vaikka osaakin asiat jo. Voin kuvitella että tollane täydellinen oppilas ei kaikkia miellytä. Haluttiin silti laittaa normaaliin tahtiin kouluun, koska ei ole sillä lailla nero, että toi olisi säilyvää. Jossain vaiheessa muut saa kiinni.

että otti päähän, kun sisko tismalleen joka paikassa selitti kuinka häen poikansa on matemaattisesti lahjakas. Oli kyseessä häät, hautajaiset, ristiäiset, illanistujaiset, tai vaikka kaupankassalla saattoi selittää sitä lahjakkuutta. Poika parka kärsi äitinsä kehumisia ja monesti sanoi monta kertaa, että äiti, älä viitti.

Kuviksen maikkani yläasteelta totesi, että kasia parempaa on sitten turha odottaa, koska ysi on varattu hänelle ja kymppi Jumalalle. Ei ollut vitsi.



Luokan telinevoimistelija-himourheilijatyttö sai kympin liikunnasta joka vuosi, vaikka ei osannut edes luistella takaperin :). Itse sain liikunnasta aina seiskan, koska en ollut innostunut ns. naisten lajeista, joita meillä oli runsaasti. Koripallosta tykkäsin ja pärjäsinkin siinä- mutta joukkueeseen en kelvannut pituuteni takia. Liikunnan iloa..?

Oli sellaisia kohtia joihin ei tosiaan mitenkään voinut laittaa muuta kuin sen ekan. Mutta huomasin kyllä että oli väkisin väännetty huonommaksi sellaisia jotka ei ole.

Lapseni käsiala esim on sellaista että harma tuon ikäinen sellaista kirjoittaa. Minkälainen on sitten sne käsiala joka sen kiitettävän siitä vetää.

Tätähän ei ymmärrä sellaiset joilla aina huonompia arvioita eikä koulu mene hyvin. Mutta tiedän todella että lapsellani menee, ja on luokkansa paras lähes kaikessa muussa kuin liikunnassa ja musiikissa.

Itse olen ollut ulkomailla opettajana aineissa, joissa tarvitaan sekä matemaattista että kirjallista lahjakkuutta (ei varmaan minusta uskoisi).



Arvosanat tarkastettiin ja oli paljon opettajia, jotka olivat arvioineet pieleen, sen kyllä huomasin. Mutta vaikka itse sanonkin, niin minun arviointini olivat aina nappiin. Näin ollen sanon sinulle, että niitä arviointeja ei voi ottaa liian vakavasti. Niissä todellakin ON VIRHEARVIOINTEJA! Tuskin täällä Suomessa ihmiset ovat sen parempia kuin muualla, vaikka toitotetaankin, että se koulu on mukamas niin hyvä. En usko! Pohjois-Korealaisetkin arvoivat, että jossain siellä ja Kiinassa on maailman onnellisimmat ihmiset. Joten kaikki tutkimukset ja palkitsemiset omaan arvoonsa. Meillä on niin vaikea kielikin, että kuka meistä pystyy tekemään mitään todella oikeita ja objektiivisia arviointeja.



Älä siis noilla pilaa kesälomaanne! Tulee uusi lukuvuosi ja uusi opettaja!

että lapsenne ei ole täydellinen ja saattaa jopa häiriköidä koulussa tai olla yksinkertaisesti kehno jossakin aineessa.

Vai ottaako itsetunnolle, ettehän vaan nyt koita päteä lastenne kautta....

Toisen lapseni kohdalla tiedän että petrattavaa monessa on ja siksi ei myös todistus ole niin hyvä. Mutta tämän toisen kohdalla tiedän että on lahjakas tosi monessa asiassa ja ikäisekseen todella taitava. Olisi voinut näkyä paremmin myös todistuksessa. mietin että mitä se opettaja oikein oppilailtaan sitten vaatii?

hyvä.



Eikö teille riitä, että lapsenne on hyvä?

Erinomaisessa pitää osoittaa jotain ylimääräistä hyvää vielä oppiainekseen kuulumatonta tai olla erityisen aktiivinen. Silloin saa kiitettävän.

Hänen arviontiaan ei sovi kyseenalaistaa. Tämän opin meidän lapsen koulun opettajalta kun uskalsin kysäistä erään numeron arviontiperustetta.

saavutettavissa se kiitettäväkin ilman mitään YLIMÄÄRÄISIÄ ansioita! Vai onko ne ylimääräiset jotain tyyliä pärstäkerroin tai vanhempien pärstä?

- jos epäröit annatko korkeimman arvosanan vai et niin anna se matalampi



- jos epäröit annatko sen matalimman arvosanan vai vähän korkeamman, niin anna se korkeampi



Helpottaako teitä tämä tieto? Lapsenne on siis voinut olla harkinnassa saamassa parasta arvosanaa, mutta... on parempi, että opettaja ei kuitenkaan anna sitä parasta.



Kokemukseni perusteella (sitten kun annetaan numerot) niin ne todella parhaimmat oppilaat löytyvät ei ihan kärkinumeroiden joukosta. Siellä on näes porukkaa, joka ajattelee itse ja on luovaa. He eivät imaise kaikkea mitä on kirjoitetussa tekstissä tai sanottu ja tämä hidastaa oppimisprosessia. Nämä eivät siis ole niitä pelkkiä ja puhtaita apinoitsijoita. Heillä olisi vaihtoehtoja...Sellaisista se hyvä tulee... Moni koulussa kiitettäviä vain vetänyt on sellainen, jolla ei olekaan sitten muuta kuin hyvä muisti ja on sellaisiakin jotka eivät sitten ollenkaan selviä kun vaaditaan itsenäistä opiskelua! Kaikki on jo koettu ja nähty. Ja nyt olen eläkkeellä, mutta en usko, että nämä asiat ovat niin kovasti muuttuneet. Vai olisiko? Sanotaan, että oppilasaines (siis aivan karmea sana lapsista ja nuorista) on yhä huonompaa - siis ei parempaa! Joten miksi ei kokemani pätisi vielä nykypäivänä?

ettei mielellään laita raksia kiitettävä kohtaan, kun aina on parannettavaa eikä kukaan ole täydellinen. Muistan kuinka suututti kolmasluokkalaisena tämä asia. Serkkuni oli rinnakkaisluokalla ja hänellä parempi todistus, koska hänen opettaja oli "päättänyt käyttää" myös kiitettävä saraketta arvioinnissa.

Mä olin pettynyt lapsen liikunnan ja kuviksen numeroon. Eniten lapsen takia sillä hän jouluna päätti että nyt hän yrittää tosissaan. Liikuntatunteja seuranneina aamuina hyvä kun pääsi sängystä ylös kun lihakset olivat niin kipeät ja hän paransi paljon mm. yleisurheilussa ja teki omatoimisesti vauhdikkaita pyörä ja kävelylenkkejä. Silti todistuksessa edelleen seiska. Opettajalta ilmeisesti jäi huomaamatta kuinka lapsi yritti. Sama juttu kuviksessa ja opettaja arvosteli kuvistöitä eikä hän saanut kuin yhdestä seiskan, lopuista kasin ja yhdestä ysinkin. Siksi ihmetytti että kuvis oli edelleen seiska. En opettajaan ota yhteyttä, mutta harmittaa kuitenkin.

eikä meillä todellakaan ole kyse siitä että pitäisi olla täydellinen. Kun lapsia on useita (meidän tapauksessa 6) näkee selvästi arvosanojen heittelyn. Lapsi a lukee paljon enemmän kuin lapsi b luki samassa iässä, mutta b:llä oli parempi arvosana. Lapsi c harrastaa aktiivisesti liikuntaa mutta lapsi d (joka on poika ja liikunnalisen näköinen vaikkei itse asiassa ole kiinnostunut sitä harrastamaan) saa paremman arvosanan. Jne. Opettajatkin ovat ilmeisesti ihmisiä ja heillä on oma subjektiivinen näkemyksensä lapsesta joka ei aina tosiaankaan kestä vertailua muiden kanssa.

13, meilläkin poika on hiukan rotevampi kuin luokkakaverinsa. Johtuukohan liikunnan arvosana siitä :(...



t.12

Alottaa syksyllä koulun. Ekaluokan opit on jo hallussa pääpiirteittäin, joten mitenköhän siihen sitten tullaan suhtautumaan. Pari ekaa vuotta tulee menemään niin ettei koululla ole mitään isompaa oppia ammennettavana mun lapselle. Osaa käyttäytyäkin, eikä tule häiritsemään tunteja vaikka osaakin asiat jo. Voin kuvitella että tollane täydellinen oppilas ei kaikkia miellytä. Haluttiin silti laittaa normaaliin tahtiin kouluun, koska ei ole sillä lailla nero, että toi olisi säilyvää. Jossain vaiheessa muut saa kiinni.