Lue keskustelun säännöt.
Että mua säälittää ne lapset, joiden vanhemmat valittavat sinänsä ihan hyvistä todistuksista!
04.06.2011 |
Ihan uskomatonta. Lapsi saa todistuksen, jossa on vain hyvää, mutta syytetään joko lasta tai opettajaa siitä, ettei ole erinomaista. Tai lapsi saa keskiarvoksi 8,8, mutta syytetään joko lasta tai opettajaa siitä, että ei saanut yli ysin keskiarvoa.
Tekisi mieli kiroilla: hirveää lapsen kannalta jos on oltava täydellinen! Noin niitä onnettomia, syömishäiriöisiä, masentuneita, huonon itsetunnon omaavia, ylikilttejä suorittajia ja muita onnettomia ihmisiä saadaan tehokkaasti lisää.
Kommentit (42)
Jos ikänsä vetelee kymppejä ja sitten vaan lopettaa ns koulunkäynnin, lyö lekkeriksi... ei se oppiminen ole kadonnut, mutta ei vaan enää huvita tehdä niin kunnolla, ettei kiusata ja haukuta...
Olen nähnyt näitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ikänsä vetelee kymppejä ja sitten vaan lopettaa ns koulunkäynnin, lyö lekkeriksi... ei se oppiminen ole kadonnut, mutta ei vaan enää huvita tehdä niin kunnolla, ettei kiusata ja haukuta...
Olen nähnyt näitä.
Minä olen taas nähnyt miten hyvin usein teini-iässä todistus jonkin verran laskee, kun tulee muutakin puuhaa kuin koulu. Ja jos ei tipu hirveästi, niin mitä sitten?
MIKSI pitäisi saada kymppejä, jos ei jaksa tehdä niin paljon töitä kuin se vaatii?
tyttönsä keskiarvo oli tippunut 9,8:sta 9,5:een... on kuulemma laiskotellut, lapsi raukka...
Numerot muuten ysiä ja kymppiä, mutta saksasta 8. Äidin mielestä siskon pitäisi tsempata tuon saksan suhteen. Voi hyvää päivää sentään...
lapseni todistukseen. Jotkut arvostelut hiukan ihmetyttää, sillä jossain kohdissa on saanut liian hyvän mielestä ja jossain taas huonon.
Mutta jos opettajan/opettajien tulee antaa jokaiselle lapselle ehkä useistakin osa-alueista numero, ja arvosanakohtia on 43, niin ei kai se aina ihan oikein voi mennä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siitä, että hissa oli kasi (= tippunut ysistä alas) ja että äidinkielestä oli tullut seiska.
Alisuoriutua ei tarvitse :), eikä laiskuus läksyissä ole tavoiteltavaa. Jos tietää, että kykenee hyvinkin ysiin tai kymppiin jos vaivautuu lukemaan ja tekemään läksyt kunnolla, niin seiska/kasi on turha numero.
Saman lapsen kanssa ei keskusteltu esim. käsityön seiskasta, siellä on tehnyt parhaansa.
Ei lapsen täydy olla täydellinen - seiska/kasi on ihan ok numero, edellyttäen että on tosiaankin tehnyt parhaansa. Jos taas on lorvinut jne, niin siitä kyllä pitääkin jutella, minusta.
Työkaveri valitti viime vuonna, kun tyttönsä keskiarvo oli tippunut 9,8:sta 9,5:een... on kuulemma laiskotellut, lapsi raukka...
Jos arvosana tippuu numeron lukuaineessa on syy selkeä: ei ole vaivautunut lukemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Numerot muuten ysiä ja kymppiä, mutta saksasta 8. Äidin mielestä siskon pitäisi tsempata tuon saksan suhteen. Voi hyvää päivää sentään...
lukion todistuksella ei tee yhtään mitään. Tai käy se amislaisten vessapaperiksi, mutta ei muuta. Lukio on kova koulu, ei se mikään leikkipaikka ole. Sinne menijöiden on syytä se ymmärtää.
Itse sain luokka-asteesta riippumatta lähes mitään tekemättä 8 aineesta kuin aineesta. Minusta oli todella hyvä, että vanhempani vaativat minusta saamaan ainakin suurimmasta osasta aineista 9. Muuten en olisi oppinut työntekoa, pitkäjänteisyyttä ja ahkeruutta. Ja noita viimeksi mainittujahan tarvitaan elämässä enemmän kuin niitä hyviä numeroita.
Veljeltäni, joka ei ole akateemisesti yhtä lahjakas kuin minä, ei vaadittu samanlaisia numeroita. Vaadittiin kylläkin ahkeruutta ja tunnollisuutta. Hänellä on vielä lukihäiriö haittaamassa oppimista, joten erityisesti hänen ruotsin numeroaan , jos se oli 7 arvostettiin kovin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse sain luokka-asteesta riippumatta lähes mitään tekemättä 8 aineesta kuin aineesta. Minusta oli todella hyvä, että vanhempani vaativat minusta saamaan ainakin suurimmasta osasta aineista 9. Muuten en olisi oppinut työntekoa, pitkäjänteisyyttä ja ahkeruutta. Ja noita viimeksi mainittujahan tarvitaan elämässä enemmän kuin niitä hyviä numeroita.
Fiksu nuori mies saa helposti kaseja tekemättä yhtään mitään niiden eteen. Emme haluan hänen tottuvan siihen, ettei yhtään ponnistele arvosanojensa eteen. Matikasta tulee 9-10 ilman sen kummempaa ponnistelua
t. se äiti, joka jutteli 8,7 keskiarvon saaneen lapsen kanssa kasista ja seiskasta :)
kaikestahan ei lahjakkaankaan tarvitse 10 saada, sillä se saattaisi viedä liiallisesti aikaa esim kehittäviltä harrastuksilta, mutta ei ole hyvä lapselle, jos oppii, ettei mitään tarvitse tehdä.
Itse sain luokka-asteesta riippumatta lähes mitään tekemättä 8 aineesta kuin aineesta. Minusta oli todella hyvä, että vanhempani vaativat minusta saamaan ainakin suurimmasta osasta aineista 9. Muuten en olisi oppinut työntekoa, pitkäjänteisyyttä ja ahkeruutta. Ja noita viimeksi mainittujahan tarvitaan elämässä enemmän kuin niitä hyviä numeroita.
Fiksu nuori mies saa helposti kaseja tekemättä yhtään mitään niiden eteen. Emme haluan hänen tottuvan siihen, ettei yhtään ponnistele arvosanojensa eteen. Matikasta tulee 9-10 ilman sen kummempaa ponnistelua
t. se äiti, joka jutteli 8,7 keskiarvon saaneen lapsen kanssa kasista ja seiskasta :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Just tässä seuraan lapseni luokan kympin tytön laihtumista kuoliaaksi. Äiti istui kuin paska jäykkänä ylpeänä, että tyttö on paras ja parempi kuin muilla. Tyttö laihtuu ja laihtuu ja silmänaluset on mustana. Mietin, että kuoleeko ennen, ennen kuin saa yläasteen loppuun
Itse sain luokka-asteesta riippumatta lähes mitään tekemättä 8 aineesta kuin aineesta. Minusta oli todella hyvä, että vanhempani vaativat minusta saamaan ainakin suurimmasta osasta aineista 9. Muuten en olisi oppinut työntekoa, pitkäjänteisyyttä ja ahkeruutta. Ja noita viimeksi mainittujahan tarvitaan elämässä enemmän kuin niitä hyviä numeroita.
Fiksu nuori mies saa helposti kaseja tekemättä yhtään mitään niiden eteen. Emme haluan hänen tottuvan siihen, ettei yhtään ponnistele arvosanojensa eteen. Matikasta tulee 9-10 ilman sen kummempaa ponnistelua t. se äiti, joka jutteli 8,7 keskiarvon saaneen lapsen kanssa kasista ja seiskasta :)
verrattavissa oppilaaseen, jonka vanhemmat varmistavat, että tämä tekisi edes jotain töitä opiskelujen eteen.
Kahdeksannella luokalla tein seuraavan kokeen: Päätin, että syyslukukaudella en tekisi läksyjä, en lukisi kokeisiin, enkä edes veisi kirjoja kotiin. Tunneilla olin kyllä aktiivinen ja kuuntelin. Tulos: 8,5 keskiarvo. Luuletko että olin ylpeä suorituksestani? En ollut. Kun keväällä tsemppasin ja keskiarvoni nousi, niin tottahan olin itsestäni ylpeä.
Just tässä seuraan lapseni luokan kympin tytön laihtumista kuoliaaksi. Äiti istui kuin paska jäykkänä ylpeänä, että tyttö on paras ja parempi kuin muilla. Tyttö laihtuu ja laihtuu ja silmänaluset on mustana. Mietin, että kuoleeko ennen, ennen kuin saa yläasteen loppuun
Itse sain luokka-asteesta riippumatta lähes mitään tekemättä 8 aineesta kuin aineesta. Minusta oli todella hyvä, että vanhempani vaativat minusta saamaan ainakin suurimmasta osasta aineista 9. Muuten en olisi oppinut työntekoa, pitkäjänteisyyttä ja ahkeruutta. Ja noita viimeksi mainittujahan tarvitaan elämässä enemmän kuin niitä hyviä numeroita.
Fiksu nuori mies saa helposti kaseja tekemättä yhtään mitään niiden eteen. Emme haluan hänen tottuvan siihen, ettei yhtään ponnistele arvosanojensa eteen. Matikasta tulee 9-10 ilman sen kummempaa ponnistelua t. se äiti, joka jutteli 8,7 keskiarvon saaneen lapsen kanssa kasista ja seiskasta :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olin sellainen 8,5 oppilas, laiskottelin taatusti. Menin lukioon (kyllä sillä arvosanalla ihan hyvään lukioon pääsee), en kirjoittanut mitään kuutta laudaturia, vaan m:n keskiarvon. Pidin välivuoden ja taas laiskottelin. Stten hain yliopistoon, pääsin ensiyrittämällä ja sillä tiellä ollaan... ihan liikaa annatte merkitystä joillekin yksittäisille numeroille peruskoulussa. Se nyt vaan on elämässä iha se ja sama onko jonain vuonna joku historia kasi vai ysi.
lapsensa oppivan ahkeruutta, niin sitten ei välttämättä ole. Sinänsähän on 8 ihan hyvä numero.
Itse olin sellainen 8,5 oppilas, laiskottelin taatusti. Menin lukioon (kyllä sillä arvosanalla ihan hyvään lukioon pääsee), en kirjoittanut mitään kuutta laudaturia, vaan m:n keskiarvon. Pidin välivuoden ja taas laiskottelin. Stten hain yliopistoon, pääsin ensiyrittämällä ja sillä tiellä ollaan... ihan liikaa annatte merkitystä joillekin yksittäisille numeroille peruskoulussa. Se nyt vaan on elämässä iha se ja sama onko jonain vuonna joku historia kasi vai ysi.
Ihan uteliaisuudesta vaan kyselen.
Jos vaikkapa jaksaa valvoa paremmin koliikkivauvan kanssa, kun on tottunut velvollisuuksiin? Käy mielellään töissä ja maksaa veroja? Muistaa puolison merkkipäivät? Käy tervehtimässä sukulaisvanhuksia vanhainkodeissa? Pitää kodistaan huolta sopivassa määrin? Ei hyppää vieraan houkutellessa heti sänkyyn vaan on itsekuria miettiä itsekunnioitustaan, rakkauttaan puolisoaan ja lapsiaan kohtaan?
Ihan uteliaisuudesta vaan kyselen.
kannattaa tutustua myös aiheisiin 'kiltin tytön syndrooma', suosittelen lämpimästi.
Kaikkea ei saa todistuksella. Jotakin saa ilman todistusta. Nuo sinun mainitsemasi ovat mielestäni luonteenpiirteitä ennemmin kuin lukion todistuksella hankittuja.
Saatan tietysti olla väärässä. Epäilen tosin.
Ahkeruudella? Tunnollisuudella? Velvollisuudentunteella? Jos vaikkapa jaksaa valvoa paremmin koliikkivauvan kanssa, kun on tottunut velvollisuuksiin? Käy mielellään töissä ja maksaa veroja? Muistaa puolison merkkipäivät? Käy tervehtimässä sukulaisvanhuksia vanhainkodeissa? Pitää kodistaan huolta sopivassa määrin? Ei hyppää vieraan houkutellessa heti sänkyyn vaan on itsekuria miettiä itsekunnioitustaan, rakkauttaan puolisoaan ja lapsiaan kohtaan?
Ihan uteliaisuudesta vaan kyselen.
Ahkeruus, tunnollisuus ja velvollisuudentunto vaativat ehkä selkärankaa, mutta eivät moraalista selkärankaaa - ei niistä voi johtaa ihmisen kykenevyyttä tai kyvyttomyyttä toimissa, joita motivoi jokin muu asia. Yksinkertaisetettuna: Ahkerat ihmiset voivat olla kusipäitä ihan yhtä hyvin kuin laiskatkin. Se, että tekee tunnollisesti läksyt ei kerro muusta arvo- ja valintamaailmasta mitään.
Suhdetta omaan lapseen tuskin määrittää ahkeruus. Veronmaksun mieluisuus korreloi enemmän poliittisen kannan kuin työmoraalin kanssa. Puolisoa muistaa (ennen pitkää) se, joka välittää. Sukulaisvanhusta lienee parempi tervehtiä halusta kuin velvollisuusdentunnosta. "Sopivassa määrin" on itse kunkin määriteltävissä. Puolison pettäminen on sidoksissa moraaliin, ei ahkeruuteen.
Läksyjen tekeminen opettaa toki opiskelemaan ja tekemään töitä koulutuksen eteen. Ikävä kyllä tilanne on kuitenkin se, että erityisopetusta saavat vain ne, jotka ovat erityisen huonoja jossakin ja monelle tarve työntekoon syntyy vasta kolmannen asteen koulutuksen yhteydessä.
Ei se kympinoppiluus mikään synnynnäinen ominaisuus ole.
Jokainen vanhempi kai kuvittelee lapsensa olevan "kympin oppilas joka vain alisuoriutuu". Mitä vikaa on kasin oppilaassa?
ap