En tiedä miten jatkaa. Olen turta.
Menee huonosti miehen kanssa, käsittämättömän huonosti!
En keksi muuta syytä olla yhdessä kuin lapset ja lasten koulut.
Mä aina ajattelin, että eihän ero voisi tulla muutoin kun että ihastuu toiseen. Mua ei ainakaan kiinnosta kukaan muu. Haluaisin vaan olla rauhassa.
En jaksa tapella. En jaksa miehen negatiivista maailmankuvaa ja negatiivisuuttaan kaikkia vieraita kohtaan. Hävettää kun se valittaa naapureille tai kaupan myyjille tai huutaa puhelimessa jollekkin. Kaikkia se haukkuu. Liikenteessäkin se on joku jumala ja muut paskoja. Liikennevaloissa mennyt jopa riehtomaan toisen auton oven auki ja huutanut pääpunaisena siitä miten se toinen ajaa. Silti siinä ei ole itsessäänmitään vikaa, kaikissa muissa on vikaa ja sen kyllä sitten kuulee!
Mä kuulemma makaan kaikki päivät vaan kotona. Hoidan lapset, ruoat, siivoukset, pihan, kouluasiat, harrastukset, lääkäriasiat, remontoin kotia yksin. Mutta hänen mielestään vaan makaan kaikki päivät ja maksimissaan 5 minuutiksi nostan persettäni.
Mistään se ei kommunikoi kanssani. Jos pyydän apua, niin olen laiska paska joka juoksuttaa häntä. Ei me edes nukuta vierekkäin.
Tietää että inhoan räkimisääniä sydämestäni syödessäni joten tekee sitä tahalleen korvaani kun syön. Aina vaan naljailee ja nauraa mulle.
Ja kuitenkaan mulla ei ole voimia tehdä sitä lopullista siirtoa. Olisi niin helppoa kun se lähtisi. Mutta kuulemma minä saan lähteä yhteisestä talostamme. Mitään en saa ottaa mukaani. Kaikki on puoliksi hankittu. Mä en jaksa.
Kommentit (3)
Kuulostaa että olet pahasti maentunut. Ja miehesi on todella täysi moukka.
Itselläni oli reilu kuukausi taakse päin samanlainen olo. Mies tuli töiden jälkeen kotiin, vaati ruokaa ja kiukutteli kuin pahainen teini. Minun menoni sain mennä mutta huokailujahan nuo siavat aikaan "hän on väsynyt".
Oltiin lähestulkoon puhumatta 2 viikkoa toisillemme jonka jälkeen hän tuli sanomaan ettei jaksa tälläistä enää, että eikö erota.
Meinasin kuolla siitä raivon paineesta mikä päähäni nousi.
Vannotin häntä pitämään turpansa kiinni ja kuuntelemaan nyt kaiken mitä aion sanoa. Luettelin kaikki hommat, joka ikisen päivän työn minkä teen. Sanoin, että varmasti vaikuttaa siltä etten mitään tee kun olen kotona ja kaikki on niin kivasti siistiä ja ruokakin valmista.
Kerroin etten ole nukkunut 4 vuoteen kunnolla vaikka lapsemmekin ovat olleet joskus hoidossa.
Kerroin että silloin kun meillä on rahasta tiukkaa pidän suuni kiinni ettei hän stressaannu raha-asioistamme enempää.
Sanoin että jos minä lähden niin se on sitten viikko-viikko menetelmällä. Mie soli suu auki: "Ei päiväkodit aukea niin aikasin, en mä saa niitä mihinkään hoitoon!"
Ei ole mun ongelmani totesin ja kysyin että huomaatko että mä olen aina järjestänyt kaiken ettei mikään olisi mutkikasta, että hänen olisi mahdollisimman kiva tulla töistä kotiin.
Kerroin että omista harrastuksistani en voi tinkiä, ne ovat henkireikäni. Minäkin olen väsynyt ja se ei häviä sillä että jätän omat menot väliin jottei sinua väsytä enempää.
Lopuksi tunnustin että elämä on tuntunut helvetin paskalta pitkän aikaa ja jokakerta kun ajan autoa, minulla on oltava joku lapsista kyydissä etten ajaisi rekan nokkaan sopivan tilaisuuden tullen. Että usein mietin moneltako hän tulee kotiin, että jos vetäisin ranteet auki neljältä niin ehtisikö lapsille tulla nälkä tai joutuisiko joku olemaan paskaisessa vaipassaa pidempään kuin tunnin.
Jätin siivoamatta ja laittamatta ruokaa hänelle seuraavat kaksi päivää vaikka alkoi selvästi heräillä minun pahaan oloon. Kun hän tuli kotiin, painuin nukkumaan ja jätin hänet hoitamaan kaiken sotkun, lapset, pyykit ja ruoat. Hän pesi kaatuneet murot, hän pesi kaakeleista tussin jäljet, hän laittoi tiskit, vaihtoi vaipat, kuunteli lasten huudot ja kiukut.
Nyt uskallan jo sanoa että ehkä se lopulta meni jakeluun: Vaikka olen kotona, ehdin joskus istua vasta sitten kun lapset käyvät illalla nukkumaan.
Toivon todella että miehesi jollain ilveellä havahtuisi omaan itsekkyyteensä ja ymmärtäisi sinun voimattumuutesi ja pahan olon!
Avaudu, kirjoita kirje tai käske olla hiljaa ja kuunnella vaikka kuinka suututtaisi ja tekisi mieli lähteä ovet paukkuen.
Älä syytä, vaan kerro miltä sinusta tuntuu. Kerro mitä hommia hänelle jää jos teidän tienne lähtevät eri suuntiin.
Tai jos sinusta tuntuu että kaikkein paras olisi oikeasti olla yksin, niin uskalla olla rohkea ja ottaa askel parempaan tulevaisuuteen! Olet arvokas ja ansaitset arvoisesi kumppanin ja elämän!
sitten haet eron. Anna kusis-miehellesi mita se ansaitsee. Yeensa miehen kuuluu muuttaa yhteisesta kodista jos aidille jaa lapset. Juuri heidan hyvinvointinsa takia sinun pitaakin erota tuosta kauheasta miehesta.
Miehesi on sairas ja /tai masentunut tai persoonallisuushäiriöinen. Lapsesi ovat vaarassa masentua. Puhu neuvolassa tai lääkärissä tms. Taloudelliset asiat järjestyvä t kyllä - elatusapu ym ajallaan.
Vaihda elämäsi ilmapiiri paremmaksi. Paussi tai ero mihestä. Perheneuvonta yn, kaikki aputarpeen! Apua on saatavilla mutta se ei marssi ovesta sisään itsestään. Voimia muutokseen!
Ps. Oletko jaksanut ajatella, mitä lapsillenne kuuluu nyt?