Lue keskustelun säännöt.
Ei ajankohtaista, mutta tuli mieleen työharjoitteluista ja arvioinneista...
03.06.2011 |
Monesti kuulee harjoittelijoita neuvovien/opastavien valittavan sitä, kuinka harjoittelija "ei ole oma-aloitteinen ja joka asiaan täytyy ohjata" tai napisevan siitä että jostakin asiasta kysyy useamman kuin yhden kerran.
Halooo.
Olisi mielenkiintoista laittaa joskus nämä vuosikymmeniä omaa samaa työtään tekevät opastajat täysin uuteen työhön, ja katsoa kuinka oma-aloitteisia he ovat, vieraassa työssä, vieraassa työpaikassa. Ja selittää yhden päivän aikana 20 uutta asiaa kerran nopeasti, ja olettaa sitten että ne ovat kaikki selviä ja omaksuttu.
Tuntuu että moni ei enää muista niitä aikoja, kun itse aloitteli työtään ja siten on todella vaikeaa ymmärtää, että se oma työ, jonka osaa vaikka silmät ummessa etu- ja takaperin, ei ehkä olekaan yhtä itsestäänselvää sille uudelle harjoittelijalle.
Kerron nyt yhden esimerkin: mut laitettiin eräässä toimistossa siivoamaan mappihyllykköä, ja ohjeistettiin "heitä sieltä mapeista kaikki turhat paperit roskiin".
Joo... aika helppoa tietää täysin vieraan firman vuosikymmeniä säilytetyistä sekalaisista mapeista, mikä heille nyt sitten on turhaa ja minkä uskaltaisi roskiin heittää ja mitä haluaisivat säilyttää. Mapeissa siis todella sekalaisesti kaikkea mahdollista..
Kun sitten pyysin jonkun avukseni vähän selventämään hommaa, pyöriteltiin silmiä kun ei "näinkään yksinkertaista asiaa osata".
Samanlaisia kokemuksia?
Kommentit (6)
jotka kysyy ja varmistaa menikö oikein, siis tätäkö tarkoitit, voisiko tehdä näin, miksi asia tehdään näin... Meillä on paljon opiskelijoita ja heissä on paljon eroja, mutta oma-alotteisuutta puuttuu jos opiskelija on saanut huonot ohjeet eikä tarkenna, eikä kysy ja kyseenalaista toimintaamme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jotka kysyy ja varmistaa menikö oikein, siis tätäkö tarkoitit, voisiko tehdä näin, miksi asia tehdään näin... Meillä on paljon opiskelijoita ja heissä on paljon eroja, mutta oma-alotteisuutta puuttuu jos opiskelija on saanut huonot ohjeet eikä tarkenna, eikä kysy ja kyseenalaista toimintaamme.
tätä minultakin lienee odotettu, ja sitä että keksisin jotain uusia, parempia tapoja tehdä joku kyseinen asia.
Mun mielestä aivan liikaa vaadittu, jos juuri on tekemässä jotain, jota tekee ensimmäistä kertaa elämässään ja homma ja idea on täysin uusi, kokonaisuus vielä melkolailla hukassa, niin miten kummassa voisi keksiä sitten jonkun paremman tavan tehdä hommaa, jota ei vielä hallitse laisinkaan?
Mun ainakin täytyy osata ja ymmärtää joku asia kokonaisuudessaan, ennenkuin voin alkaa hahmottamaan miten sen voisi tehdä paremmin.
Ja uskon että näin se on kaikilla muillakin, mutta kauan omaa työtään tehneet eivät jotenkin pysty enää ymmärtämään kun eivät mitenkään muista, miltä tuntuu opetella jotain täysin uutta.
ap
Kysyä saa, vaikka sata kertaa, niin monta kertaa siis että asiaa tulee varmasti selväksi. Enemmän ottaa päähän harjoittelijat, jotka vaan nyökyttelee että joo joo, ja sit selviää, etteivät ole sanaakaan ymmärtäneet.
Oma-aloittesuus on asia, jota jokaisen harjoittelijan pitää harjoitella. Pitää edes yrittää olla oma-aloitteinen. Mitään ei tarvitse oma-aloitteisesti osata tehdä, ei siitä ole kyse. Mutta jos on täysin flegmaattinen eikä osoita minkäänlaista kiinnostusta mitään kohtaan, niin ei se mene sen piikkiin, etteikö olis opastettu.
Itse olen tehnyt paljon töitä eri paikoissa, ollut vuokrafirman kautta extraajana ja nykyisessäkin työssäni on paljon "vaihtoa" etenkin loma-aikoina. Tiedän kyllä millaista on olla mistään mitään tietämättömänä uudessa paikassa. Nykyään olen esimies ja näitä harjoittelijoita työpaikalla opastamassa, mutta ei siitä kauan ole, kun itse olin samassa tilanteessa. Harjoittelijoissa on eroja paljon, kyllä sen aika pian näkee, kuka on oma-aloitteinen ja kuka ei.
kysyvä ei tieltä eksy. :)
että monet tuskastuvat, jos jotakin asiaa kysyy vaikka vaan ensimmäisenkin kerran "opastuksen" jälkeen. Puhumattakaan, jos joutuu kysymään hommasta vaikka toisena päivänä uudelleen.
Mua suoraan sanottuna vituttaa olla työharjoitteluissa, ketään ei oikein kiinnosta opettaa (no onhan se lisätyötä) ja sitten se ärtymys puretaan siihen harjoittelijaan.
ap
että ei kaikista ole perehdyttäjiksi. Ei se ole mikään ihan helppo homma, vaikka kuinka osaisi oman työnsä. Harjoittelijan opastaminen on itse asiassa aika vaativaa, ja moni ei ole saanut siihen minkäänlaista perehdytystä itse, joten monelle harjoittelijalle ikävä kyllä sattuu sit näitä silmien pyörittelijöitä kohdalle.
Mulle perehdyttäminen, työhönohjaus ja mitä kaikkia nimityksiä tälle nyt onkaan on ihan sydämenasia. Koen olevani todella hyvä ja empaattinenkin. Tiedän, että kaikki harjoittelijat eivät ole samanlaisia. Silti harjoittelussa oleville on tietyt kriteerit, joilla harjoittelijaa arvioidaan. Oma-aloitteisuus on yksi iso asia. Harjoittelusta harjoittelija saa arvioinnin, jonka perusteella on hyvä lähteä kehittämään omaa osaamistaan. Pitää osata olla itsekriittinen ja ottaa opiksi asiat, mitä harjoittelussa kohtaa. Sitä samaa se on sit jatkossa työelämässäkin. Ei kaikki työkaverit ole reiluja ja kivoja. Harjoittelu on hyvä paikka opetella näitä asioita.