Oi että mua ärsyttää :(
Raskausviikkoja on 38+ ja mies lähtee viikonlopuks n.200km päähän ryyppään kavereittensa kans! Eikä helpota et on kyse sen kaverin varpajaisista... Vois siä käydä, mut tää tulee vast maanantaina takasi :( Muksu voi syntyy minähetkenä hyvänsä ja mulla on muutenki nii tuskanen olo, et tartteisin apua melke kaikkeen!
Ja joo, pääseehän sieltä vaikka yöllä taksilla tänne, jos tulee lähtö synnärille, mut eri asia haluanko mää kännistä/krapulaista ukkoo mukaan synnytykseen :(
Hyvä isä siit varmaan kuitenki tulee ja on ollu mulle paljon tukena täs loppuajan vaivois, mut nyt vaan laittaa nii pahasti harmittaan tää. Varmaan oon ihan kauhee hormonihirmu nyt, mut ei paljo lohduta. Kiitos kun sain avautuu.....
Kommentit (28)
on varmaan noin 20 v?
Ärsyttävää että raskaudesta tulee sairaus toisille...
on varmaan noin 20 v?
Ärsyttävää että raskaudesta tulee sairaus toisille...
onhan se ikävää jos sinunkin miehesi ramppaa ryyppäämässä mieluummin kuin on mukana esim. ekan lapsensa synnytyksessä, mutta ei se oikein ole.
Tottakai miehen pitää saada mennä, olishan se nyt ihan kamalaa olla kotona.
Vauvakin on kohta syntymässä ja sitten se mies raukka joutuu olemaan kotona paitsi silloin kun se lähtee kaverien kanssa ryyppäämään.
Kyllä sun se pitää päästää menemään tai se etsii uuden vaimon joka ymmärtää sitä paremmin eikä vaadi mahdottomia, kuten että olis mukana oman lapsensa syntymässä. Kyllä kaerit ja ryyppääminen aina yhden lapsen ja vaimon voittaa.
Ei varsinkaan tylsyyttä tai omien menojensa väliin jättämistä.
Tämä ei varmaan ap:ta lohduta juurikaan, mutta välillä tulee mieleen, että miten helkkarin paljon naiset uhrautuvat miesten vuoksi ja miten helkkarin paljon heidän PITÄISI uhrautua ja pysyä hiljaa!? Missä ihmeen 1950-luvulla me oikein eletään, missä miesten hallitsemassa maailmassa, jossa nainen on hiljaa ja kärsii?
Raskaudessa on jo sinällään niin mielettömän paljon fyysistä rasitusta ja kärsimystä äidille ja synnytys ja lapsivuodeaika siihen päälle, että ei voi olla mahdotonta vaatia mieheltä edes hieman empatiaa ja "uhrautumista" jättämällä omat ryyppymenonsa väliin raskauden loppumetreillä, tai silloin, kun puoliso kaipaa vaikka pään silittäjää raskausvaivojensa kanssa. Mutta ei, kärsi sisko kärsi, äläkä vain vaadi mieheltäsi yhtään mitään, tai se pian jättää sut!
on varmaan noin 20 v?
Ärsyttävää että raskaudesta tulee sairaus toisille...
pitää muijansa kurissa kirveen ja viinapullon kanssa hellan ääressä ja katkeroituneena paapattaa täällä elämänohjeita muille, kuinka kaikki pitää sietää ja antaa miehen toteuttaa itseään!
On se vaan hyvä, että naisille ei riitä se, että miehet ajavat kylmästi omaa asiaansa, joidenkin naistenkin pitää vielä huolehtia miesten oikeuksien ylivertaisesta toteutumisesta naisten kustannuksella.
pitää muijansa kurissa kirveen ja viinapullon kanssa hellan ääressä ja katkeroituneena paapattaa täällä elämänohjeita muille, kuinka kaikki pitää sietää ja antaa miehen toteuttaa itseään!On se vaan hyvä, että naisille ei riitä se, että miehet ajavat kylmästi omaa asiaansa, joidenkin naistenkin pitää vielä huolehtia miesten oikeuksien ylivertaisesta toteutumisesta naisten kustannuksella.
Ärsyttää vaan aivottomat osaamattomat kanat!
Kun sitten samalla mallilla kasvatetaan näitä pullamössöjä, jotka vielä 15 v tarvivat lapsenvahtia...
Argh, joo, väsyttää vissiin, vauva kun valvottaa...
...ei me viä mitää vanhoja olla, mut vähä alakanttiin arvaukset ;) mies 25, ite pari vuotta nuorempi.
Ei raskaus oo sairaus, vaikka harvinaisen vaikeeta mulla on KUULEMMA ollu, en ny rupee kaikkee selittään :)
Enkä mä voi ruveta toisen menoja kieltämään, menee jos haluaa. Iteki menin vähintää yhtä paljon ennen vauvaa. Nyt vaan rupes tää meno ärsyttään, ku synnytys on niin lähellä ja tosiaan haluisin sitä ihan henkistäkin tukee. Yksin ku täällä makaa, niin rupee jännittään ja mietityttään tuleva.
ap
lähti samantien merille viikoiksi. Ei tullut mieleenkään itkeä....
t: se 42 v.
lähti samantien merille viikoiksi. Ei tullut mieleenkään itkeä....
t: se 42 v.
ehkä olis pitänyt
Mies on tosin jo vaihtunut ja nyt juuri isä syöttää vauvalle iltavelliä. Alkkis ei todellakaan ole, mutta menojaan en ole koskaan kieltänyt. Eikä kieltäis multakaan jos mennä haluaisin.Sen takia varmaan onnellisia olemmekin yhdessä, 14 v. Kolme yhteistä lastakin.
lähti samantien merille viikoiksi. Ei tullut mieleenkään itkeä....
t: se 42 v.
Niin se tarkoittaa tottakai sitä, että ketään muutakaan ei saa harmittaa tai itkettää moinen käytös. Kyllä olis harmittanut vietävästi jos mies olis mennyt noin lähellä synnytystä johonkin (toisessa raskaudessa ottikin aika lähellä synnytystä pari, kunnes manasin sille aikani niin tajusi, että supistusten kanssa en itse aja sairaalaan, enkä huoli kuskiksi sellaista, joka on ottanut sen kaksi kaljaa). Ja onneksi uskoi, koska tästä parin päivän päästä vauva syntyi.
Ap: ymmärrän ja uskon, että harmittaa. Kyllä se oikeasti harmittaisi ketä vaan! Mutta toivottavasti vauva ei synny tänä viikonloppuna vielä ja viikonlopun jälkeen keskustelet miehesi kanssa vakavasti. Älä suutu, raivoo ja huuda. Ole asiallinen ja kerro miltä se sinusta tuntuu. Tehoaa paremmin kuin nalkutus. Nimim. kokemusta on. =)
ehkä olis pitänyt
Mies on tosin jo vaihtunut ja nyt juuri isä syöttää vauvalle iltavelliä. Alkkis ei todellakaan ole, mutta menojaan en ole koskaan kieltänyt. Eikä kieltäis multakaan jos mennä haluaisin.Sen takia varmaan onnellisia olemmekin yhdessä, 14 v. Kolme yhteistä lastakin.
itse tajunnut nää jutut. Työn mä vielä ymmärrän, silloin on mentävä, mutta ryyppäämistä en. Aikuinen ihminen, oli mies tai nainen, ymmärtää että joskus on otettava se puoliso (jonka kai pitäisi olla tärkeä) huomioon ja tarpeen tullessa vaikka luovuttava niistä omista huveista.
Ei se mies mikään ylivertainen jumalolento ole joka voi vaan tulla ja mennä mielensä mukaan piittaamatta muista lainkaan. Naisen vaan pitäis olla hiljaa ja kiittää jumalaansa jos mies suvaitsee edes joskus käydä kotona.
Vauvakin on kohta syntymässä ja sitten se mies raukka joutuu olemaan kotona paitsi silloin kun se lähtee kaverien kanssa ryyppäämään.
Kyllä sun se pitää päästää menemään tai se etsii uuden vaimon joka ymmärtää sitä paremmin eikä vaadi mahdottomia, kuten että olis mukana oman lapsensa syntymässä. Kyllä kaerit ja ryyppääminen aina yhden lapsen ja vaimon voittaa.
Tuosta miehesta tulee hyva viikonloppuisa. Sitten kun ero on tosiasia, alkaa tulla hinku tapamaan lastakin.
on varmaan noin 20 v?
Ärsyttävää että raskaudesta tulee sairaus toisille...
pitää muijansa kurissa kirveen ja viinapullon kanssa hellan ääressä ja katkeroituneena paapattaa täällä elämänohjeita muille, kuinka kaikki pitää sietää ja antaa miehen toteuttaa itseään!
On se vaan hyvä, että naisille ei riitä se, että miehet ajavat kylmästi omaa asiaansa, joidenkin naistenkin pitää vielä huolehtia miesten oikeuksien ylivertaisesta toteutumisesta naisten kustannuksella.
lähtenyt, joten sille nyt enää mitään voi? Onko sinulla joku ystävä, joka voi tulla sinulle seuraksi?
Jospa mies on tosissaan siinä uskossa että lapsi syntyy laskettuna aikana eikä vain käsitä että nyt ollaan jo "koska vain" ajassa? Kannattaa varmistaa tuo ettei synny, puolin ja toisin, turhaa katkeruutta jos lapsi syntyykin vaikka sunnuntaina eikä isä pääse perille/tolpilleen lapsen syntymään mennessä.
...mies tietää kyllä, että lapsi voi näillä viikoilla jo syntyä koska vaan. Luottaa varmaan vaa nii täysin siihen, et ensisynnyttäjillä menee helposti yli, varsinki ku mun äiti on aivan satavarma, et yli menee, ku hälläki aikoinaan on menny.
Mä en jostain syystä ny jaksa mun kavereita, en haluu ketää niistä tänne. Kellään ei viel oo lapsia ja on jotenki tosi raskasta puhuu vauva/raskausasioista ku kaikkee joutuu selittään ja heillä ei oo mistään omaa mielipidettä. Vaikee keskustella siis. Ja siis ne ei suostu muusta puhuunka ku vauvasta :D Et niin, yksin vietän sinne maanantaihi...
Sille 42vuotiaalle, jonka mies lähti merille synnytyksen jälkeen, niin eikö silti ois ollu kivempi susta, et se mies ois jääny? Vaikka hyvin pärjäsit yksinki. En mäkään tääl itke, et vittusaatana ukko ku jätti mut yksin, sanoin vaan et harmittaa. Pärjään yksinki, mut kivempaa kaksin olis.
Enkä siis oo kieltäny sitä menemästä! Mutta varmasti kerron ku tulee takasi, kuin mua harmitti ja vähän pelottikin olla yksin.
Ja sille joka sano, et mies ei oo mikää jumalaolento, niin totta!! :D miehet vaan sais iteki sen tajuta! ;)
ap
käykö sun mies töissä? kait sä tiedät että vauva voi syntyä vaikka r-kioskilla kun oot sinne mennyt yksinäsi. Synnytys kun ei katso paikkaa eikä aikaa eikä myöskään läsnäolijoita.
Sä varmaan pääset sairaalaan taksilla/ambulanssilla tai jonkun kyydillä.
Miten ihmeessä naisista tulee niin hirviöitä kun synnytys lähestyy, ethän sinä oikeesti voi sulkee miestäs kotiin sen takia et oot raskaana.
Vai istutko sä itsekkin kotona ja oottelet millon pitää lähtee? Lakkaa nyt huolehtimasta, johan sun olotila pahenee tosta.
Ota rennosti, lähde ulos jos vaan pystyt kävelemään kunnolla, soita kaverillesi ja nauti.
vieläpä sellasis töissä, joista ei kesken kaiken pääse mukaan sinne synnytykseen.
Ja kyllä, pääsen täältä oikein hyvin ite taksilla sinne synnyttään. Ja kyllä tiedän senki, et se muksu voi syntyy vaik sinne ärrälle!
Ei oo ny siittä kyse, eikä siittäkään et olisin miestä kieltäny menemästä! En oo, johan sen oon jo monesti sanonu...
Enkä mä tääl istu ja odota et se vauva syntyy, vaan en nyt pysty liikkuun, en itseasias ees istuun. Siks ois ollu tosi mukavaa jos se mies ois ollu mulle seurana.
ap
Saat valittaa ap! Mun mielestä on ainakin väärin, jos mies jatkaa iltamenojaan kavereiden kanssa samaan tahtiin kuin ennenkin, vaikka synnytys lähenee. Se on kuitenkin hänen lapsensa yhtälailla, joten vastuu on hänelläkin. Toivon että miehesi muuttaa tapansa ja pian, koska tuollainen ei käy päinsä kun vauva on syntynyt! Inhottavia miehenrutkaleita taitaa olla muillakin jotka täällä vakuuttelevat ettei heitä haittaa, "eihän miehen menoja nyt sovi rajoittaa ettei sitä vaan rupea ahdistamaan..." muakin rupes ihan ärsyttämään! Tsemppiä sulle loppuraskauteen, koita pärjäillä. Ota vaikka kirjastosta vauva-lapsi kirjoja luettavaksi jos on tylsää. itse tykkäsin "opiskella" synnytyksestä ja vauvoista, vaikka käytännössä sitten oppiikin ne asiat parhaiten. virkkaamaankin on helppo opetella jos sellainen yhtään kiinnostaa, eli koukku ja lankaa käteen ja vauvanpeittoa virkkaamaan, tirs vaikka kuinka innostut kun alkuun pääset.
on varmaan noin 20 v?