Ketuttaa kaveri joka tekisi vaikka mitä äippälomalla

Eikö se sitten arvosta sitä lasta lainkaan, kun käy arkisin töissä?

3kk ikäiselle lapselle? Vai mitäs luulet?

isä ja äiti ovat olleet yhtä läheisiä myös 3 kk ikäiselle lapselle.



Riippuu niin paljon vanhemmista.

isä ja äiti ovat olleet yhtä läheisiä myös 3 kk ikäiselle lapselle.

Riippuu niin paljon vanhemmista.

ovat ihan potaskaa koska susta vaan tuntuu niin? ;)

riippuu paljon lapsesta, äidistä ja isästä. Minä olen suorittanut kaksi korkeakoulututkintoa lastenhoidon ohella, palannut töihin esikoisen ollessa 4 kk, toisen vauvan 7 kk ja kolmannen 9 kk. Nyt meinaan palata töihin nelosen ollessa 3 kk.

Tietenkään en tätä tekisi, jos

a) imetys olisi minulle maailman isoin juttu (en todella voisi istua sohvalla tuntitolkulla)

b) mies ei haluaisi jäädä vauvan kanssa kotiin

c) työ ei olisi minulle tärkeää

d) nauttisin siivoamisesta, ikkunanpesusta ja käsitöistä.

Mutta koska pidän työstäni ja minulla on ihana mies, voimme vuorotella lastenhoidossa, myös vauvaikäisten.

Ja kyllä minusta ainakin tuntui esikoisen äitiyslomalla, että vihdoin oli taas aikaa kaikkeen sellaiseen, johon ei töissä ollessa ollut. Ehdin lukea, lojua sohvalla ja shoppailla.

mutta eipä tulisi mieleenkään häipyä töihin lapsen ollessa 3kk...

Pienikin vauva voi kiintyä kahteen hoivaavaan aikuiseen, kunhan molemmat vanhemmat ovat tasapainoisia ja tarjoavat mahdollisuuden turvallisen kiintymyssuhteen syntymiseen vuorovaikutuksen avulla.



Vauvaa voi hyvin hoitaa toinen aikuinen 9 tuntia ja kaksi aikuista yhdessä 15 tuntia vuorokaudessa.



Meillä on kolme tervettä ja tasapainoista lasta, joille isä ja äiti ovat yhtä tärkeitä. Se ei mielestäni millään tavalla vähennä arvoani äitina, vaan olen pikemminkin ylpeä tavastamme luoda läheinen suhde lapseen jo ihan pienestä alkaen.

ne ovat pieniä niin vähän aikaa ja töitä ehtii tehdä koko loppuelämän.

Pienikin vauva voi kiintyä kahteen hoivaavaan aikuiseen, kunhan molemmat vanhemmat ovat tasapainoisia ja tarjoavat mahdollisuuden turvallisen kiintymyssuhteen syntymiseen vuorovaikutuksen avulla. Vauvaa voi hyvin hoitaa toinen aikuinen 9 tuntia ja kaksi aikuista yhdessä 15 tuntia vuorokaudessa. Meillä on kolme tervettä ja tasapainoista lasta, joille isä ja äiti ovat yhtä tärkeitä. Se ei mielestäni millään tavalla vähennä arvoani äitina, vaan olen pikemminkin ylpeä tavastamme luoda läheinen suhde lapseen jo ihan pienestä alkaen.

Komppaan tätä täysin. Itse olen tosin hoitovapaalla, joten komppaus ei kumpua mistään huonosta omastatunnosta. Meillä lapsi syntyi kesäaikaan miehen lomien aikaan, joten mies oli kaksi ensimmäistä kuukautta kotona jakamassa kanssani ensihuumaa. Meillä ei ole myöskään koskaan täysimetetty, joten syötöt yösyöttöineen meni aluksi aika fifty-fifty. Lapsi kiintyi heti alusta alkaen ihan yhtälailla isäänsä kuin minuun, eikä vieläkään vuoden ikäisenä näytä selvää preferenssiä. Jaettu vanhemmuus on nimenomaan jaettua, ei se tuu automaattisesti ellei vastuuta JAA alusta alkaen. =)

Ja kyllä minäkin olen tehnyt töitä etänä ja alkuun tuli ahmittua juurikin imettäessä hirmu määrä kirjoja, vaikkei mistään maratonimetyksistä ollut puhettakaan. Lapsi nukkui lisäksi alkuaikoina päikkäreitä vain sylissä, joten silloin tuli paljon maattua sohvalla, luettua ja katsottua leffoja. Ihania aikoja. Muuten en olekaan voinut laskea mitään päiväunien varaan.

Opiskella en ole ehtinyt, vaikka sitä suunnittelinkin joskus.

Valmistauduin esikoisemme syntymään ajattelemalla, että kaikenlaisia ongelma on tulossa. Esim. jatkuvaa valvomista, koliikki-itkua, ahdistusta, vauvan tuntumista vieraalta, parisuhdeongelmia, lapsen sairauksia.



Me saimme helpon vauvan joka alkoi kuusiviikkoisena nukkua kuusi tuntia yössä putkeen, kolmikuisena hän nukkui kahdeksan-yhdeksän tuntia yleensä putkeen, ehkä kerran viikossa imetin hänet aamuneljältä. Päivisinkin hän viihtyi lattialla ja sitterissä sekä pitkillä vaunulenkeillä.



Äitiys olikin ihanaa ja helppoa! Ehdin puuhailla vaikka mitä omia juttujani vauvan nukkuessa tai viihtyessä ilman hyssyttelyä.



Ymmärrän, että olemme olleet onnekaita näin helpon lapsen kanssa. Hän on nyt vähän yli vuoden ja esim. juuri nyt tutkii lehtiroskista ja selailee hyvin huolellisin ottein vanhoja lehtiä.



Haluaisin kuitenkin kertoa, että pienen vauvan kanssa kotona voi olla todella helppoa, lepolomaa verrattuna erittäin vastuulliseen ja kiireiseen työhöni. Nautin täysillä! Toivon, että moni muukin äiti voisi kokea yhtä helppoa äitiyttä!



Ymmärrän

mitä on elämä äitiyslomalla..



Tää on rankkaakin rankempi työ..



Eiköhän hänellekin selviä aikanaan mitä on olla pienen lapsen kotiäitinä..

mulla on kyllä sama kokemus kuin muutamalla muulla tässä. Esikoisen äitiyslomalla oli kyllä todella aikaa tehdä vaikka mitä. Esikoinen oli täysimetyksellä 6 kk ja ainoa hankaluus oli se, että nukkui 45 min pätkissä päivin ja öin. Mutta kun niitä pätkiä oli riittävästi, niin kyllä siinä ehti tehdä vaikka mitä.



Keskittymiskyky oli sen verran kateissa, että en mä mitään väitöskirjaa olisi alkanut pykäämään, mutta käytiin vauvan kanssa taidenäyttelyissä, kahviloissa, ystävillä, lenkillä, ulkomailla useammankin kerran, urheilin, tein käsitöitä, opettelin paljon uusia ruokalajeja, leivoin jne.



Me asuttiin silloin 80 m2 rivarissa, joten eipä juuri ollut kotitöitäkään.



Mutta ymmärrän jos lapsi vaan itkee, sairastaa tai ei nuku ollenkaan, niin pahahan siinä on mitään muuta tehdä kuin vaan selvitä.