Ketuttaa kaveri joka tekisi vaikka mitä äippälomalla

Mun työkaveri julisti etukäteen, että ei aio imettää vauvaa päivääkään yli 6-kuiseksi, koska tutkimusten mukaan siitä ei ole mitään hyötyä. Noh, hänen vauvansa ei sitten suostunut edes tuttia syömään, puhumattakaan pullosta. Niinpä työkaverista tuli taaperoimettäjä ;)

Lapsettomat eivät vain tiedä kuinka paljon helppokin lapsi mullistaa elämää.



Toisesta korvasta sisään, ja toisesta ulos.

Istuin ekat 3kk tissi suussa sohvalla. Ja kun en syöttänyt niin vaan ihmettelin lasta.

mihin kaikkeen äitiyslomalla venyykään;-D. Sen kyllä sanoisin suoraan. Juuri muistelin itse, miten esikoisen syntymän jälkeen n. 3 viikon päästä kävin omakotitalomme pihamaalla ja ihmettelin kaikkea pihalla: onko tuokin tuollainen? Ja ovi noin? Kukkia ja puskia? Ihan vieraalta näytti kaikki. Sain lahjaksi vaativan, koliikista piiiitkään kärsivän esikoisvauvan, jonka kanssa sitten jatkossakaan mikään ei mennyt vauvakirjojen tai hoito-oppaiden mukaisesti. Minä hullu yritin tehdä kaikenlaista, kun hän oli pieni: ahdistuin, väsyin, masennuin - vasta kolmannen, nuorimman, lapsen kanssa olin viisaampi.

Kaverillani ei ole lapsia ja än on töissä tällähetkellä. Itse olen äitiyslomalla ja aina käydessään luonamme tämä kaveri sepostaa mitä kaikkea hän tekisi äitiyslomalla kun olisi NIIIN PALJON AIKAA.... Pesisi ikkunat,.

Istuin ekat 3kk tissi suussa sohvalla. Ja kun en syöttänyt niin vaan ihmettelin lasta.

Siis kenen suussa se tissi oli? :D

Mutta itse aiheeseen liittyen, itse olen kanssa huomannut, että lapsettomat tietää aina parhaiten. Kaverin avopuoliso arvostelee aina kaikkea, kasvatustapoja, vauvan päivärytmiä, kodin hoitoa, itseni hoitoa ym. ym.

Mutta tuollaiset on hyvä jättää huomioimatta, kyllä se totuus sieltä naamalle läsähtää tulevaisuudessa...

hänelläkin oli laajakantoiset ja kunnianhimoiset suunnitelmat kaikesta siitä mitä tekisi äitiyslomalla. Pidin suuni supussa (mulla silloin jo lapsi, odotin toista). Onneksi kaverini oivalsi alta aikayksikön mikä on meininki esikoisen kanssa ja nauroi omille suunnitelmilleen, jotka kai kaikki jäivät toteuttamatta. Saatoin olla itsekin aikoinani samanlainen, mutta sen olen tietysti autuaallisesti unohtanut. :)

Myöhemmillä äitiyslomilla ja hoitovapailla saikin jo jotain aikaan.

Sillä kun se tissi tosiaan pysyi suussa monta tuntia päivässä ;). Istuttiin sohvalla, vauva imetystyynyllä ja minä luin hömppäromaaneja tai surffasin netissä.



VÄhän isompana ipana viihtyi puolimakuulla rattaissa, silloin sai tehtyä pihahommiakin, jos oli valmis pitämään taukoja ja keskeyttämään touhun tarvittaessa.



Kakkosen kanssa ei enää ollutkaan vapaata aikaa, kun oli kolmivuotias sählä ja vauvakin oli paljon huonommin itsekseen maailmaa ihmetelevää tyyppiä. Se riippuu niin paljon lapsen luonteesta ja siitä, miten hyvin se nukkuu päivisin.

Istuin ekat 3kk tissi suussa sohvalla. Ja kun en syöttänyt niin vaan ihmettelin lasta.

Siis kenen suussa se tissi oli? :D

Mutta itse aiheeseen liittyen, itse olen kanssa huomannut, että lapsettomat tietää aina parhaiten. Kaverin avopuoliso arvostelee aina kaikkea, kasvatustapoja, vauvan päivärytmiä, kodin hoitoa, itseni hoitoa ym. ym.

Mutta tuollaiset on hyvä jättää huomioimatta, kyllä se totuus sieltä naamalle läsähtää tulevaisuudessa...

joka käydessään arvotelee lastenkasvatuksesta lähtien kaiken, onpa jopa haukkunut toisen lapsemme liian lihavaksi ja toisen liian laihaksi. Lisäksi ollaan oltu tosi paskoja, kun ei olla lasten ollessa pienempiä istuttu hänen kanssaan kahviloissa ja käyty ulkona syömässä jne. En ole raskinut kertoa, että kaikkea ollaan tehty, mutta ei välttämättä juuri hänen seurassaaan...

molemmat lapset nukkuivat vauvoina tosi hyvin ja pitkät päiväunet ja koska yötkin sujui kohtuullisesti mulla oli tosi paljon aikaa päivisin tehdä kotona kaikenlaista. Se ei vaan kaikilla mene yhtä helposti. KAveri joka on parhaillaan äitiyslomalla on kyllä tosi kovilla. VAuvalla koliikki ja päiväunet on tosi huonot ja jos vauva ylipäätään nukkuu niin sitä pitää työntää kokoajan rattaissa. tämä mun kaveri ei kyllä ehdi mitään muuta tekemään kun hoitamaan vauvaa ja tekemään välttämättömimmän.

Kun on nuorena hoitanut ammatin, miehen ja lapsen itselleen niin toinen puoli totuutta on sitten se, että saa kuulla kokemattomilta kavereilta neuvoja asioista, jotka itse on kokenut monet kerrat.



Nimim. "Kyl mää tekisin paremmin."

jos lapseton ihminen tuollaisia puhuu? Antaa mennä toisesta korvasta ulos vaan. Toisaalta, äitiyslomalla voi hyvinkin olla aikaa vaikka mihin, mä tein juuri tuollaisia asioita ja paljon muutakin, koska äitiyslomalla oli aikaa vaikka kuinka. Vauva myös nukkui hyvin alusta asti, joten olin varsin pirteä päivisin. Hulluksi olisin tullut, jos olisin vaan löhönnyt tissi suussa kaiket päivät tekemättä mitään.

jos lapseton ihminen tuollaisia puhuu? Antaa mennä toisesta korvasta ulos vaan. Toisaalta, äitiyslomalla voi hyvinkin olla aikaa vaikka mihin, mä tein juuri tuollaisia asioita ja paljon muutakin, koska äitiyslomalla oli aikaa vaikka kuinka. Vauva myös nukkui hyvin alusta asti, joten olin varsin pirteä päivisin. Hulluksi olisin tullut, jos olisin vaan löhönnyt tissi suussa kaiket päivät tekemättä mitään.

Tuosta neuvomisesta tulee nyt vain ilmi se, mitä kaveri sinusta ajattelee. Jos hän neuvoo ja kertoo tekevänsä paremmin asiat, siis nimenomaan vailla kokemusta asiasta, niin ei hän sinua silloin pidä kovin pystyvänä ihmisenä. Se on ihan okei, mutta sen voisi pitää omana tietonaan.

Oman paremmuuden tuominen esiin ääneen on loukkaavaa vaikka kaikkihan me pidämme itsejämme usein toisiamme parempina joissain asioissa. Ääneen sanominen tarkoittaa sitä, että neuvojan paremmuus on sellainen peruslainalaisuus kuin hengittäminen ja nukkuminen, että sen voi tuosta vain kyselemättä paukauttaa päin naamaa.

Asia on tulkittu nyt läpi ja puhki, mutta silkka ajattelemattomuushan tuossa on taustalla. Soppa on kuitenkin valmis, jos vastapuoli taas tulkitsee kuulemansa. Sitähän se tarkoittaa: faktahan on, että olen kaikessa parempi kuin sinä.

Ei ole kiva että ystävä ajattelee noin törkeästi. Kyllä tästä pitää voida välittää eikä aina vedota huonoon itsetuntoon. Karsin henkilökohtaisesti ainakin kaikki tuollaiset myrkkytyypit läheltäni. Niitäkin on, jotka vähän miettivät mitä sanovat ja ovat solidaarisia myös antaessaan vinkkejä.

Onneksi me äidit tiedämme, että siperia opettaa.



Luultavasti jos kaverisi joskus saa lapsen, kaikki on ihqua siihen saakka kunnes lapsi syntyy. Sitten kaikki onkin ...yllättävän raskasta ja hankalaa. Töihin varmasti haluaa pian lepäämään, mutta pettymys voi olla suuri, kun lapsi vaatiikin työtä yliväsymykseen ja todelliseen rasittavuuteen saakka.

kaiken mahdollisen ennen ensimmäistä synnytystään synnytyksistä. Esiintyi kätilön varmuudella ja laukoi totuuksia siitä mitä pitäisi tehdä ja miten pitäisi olla.

Arvosteli puudutuksen ottajia avoimesti jne jne.



No... syntyihän se hänenkin lapsensa. :)



Mutta muutenkin luonteeltaa kauhea suorittaja ja päällepäsmäri ja hyvin, hyvin ehdoton. En olekaan hänen kanssaan paljon tekemisissä kun tulee itselle kunnon alemmuuskompleksit ja ärsytys.

Hänellä tosin oli yksi lapsi silloin, mulla 3 peräkkäin tehtyä. Mun olis pitänyt opiskella, kehittää itseäni, mennä töihin, harrastaa jne. Itse kun sai kolmannen lapsensa, niin meni kyllä heti töihin kun mahdollista, mutta mitään muuta ei sitten jaksanutkaan. Käy viikonloppuisin syömässä äitinsä luona lauantaina sekä sunnuntaina ja niillä vierailuilla ei tee mitään, äiti tekee ruuan ja hoitaa lapset. Kun yhtä lasta vei kouluun, niin jätti 2 pienempää, joista toinen vauva, kotiin, kun oli niin raskasta ottaa kaikki mukaan autoon. Hänen äiti leipoo kaikkiin juhliin, käy heidän puolestaan kaupassa usein ja silloin myös maksaa kaiken. Pitävät myös yhdessä leipomispäiviä, jolloin äiti tulee leipomaan hänen pakastimensa täyteen. Ei ole koskaan ollut esim. lasten kanssa ulkona, vaan isommat ovat aina hoitaneet pienemmät. Ei lähtenyt opiskelemaan, kun työpaikka velvoitti siihen, vaan vaihtoi työpaikkaa jne. Lista on loputon. En ole alentunut hänen tasolleen ja alkanut nälvimään, mutta pikkasen naurattaa, kun hän on aika paljon laiskempi kuin mä olen ikinä ollut, mutta pakko oli aikoinaan nälviä joka asiasta.

Kaveri kysyy aina tavatessamme, mitä olen tehnyt. Kerron, että olen käynyt vauvamuskarissa, perhekerhossa, vaunulenkeillä, sukulaisten luona, ostoksilla, tehnyt kotitöitä, lukenut jne. Mutta aina sama tivaaminen: "Mutta mitä sä oot oikein tehnyt? Etkö taaskaan mitään? Miten sä oikein saat aikasi kulumaan?" Mitä mun oikein pitäisi tehdä vauvan kanssa, että se riittäisi vastaukseksi ja hyväksyttäväksi päivien täytteeksi?

riippuu paljon lapsesta, äidistä ja isästä. Minä olen suorittanut kaksi korkeakoulututkintoa lastenhoidon ohella, palannut töihin esikoisen ollessa 4 kk, toisen vauvan 7 kk ja kolmannen 9 kk. Nyt meinaan palata töihin nelosen ollessa 3 kk.



Tietenkään en tätä tekisi, jos



a) imetys olisi minulle maailman isoin juttu (en todella voisi istua sohvalla tuntitolkulla)

b) mies ei haluaisi jäädä vauvan kanssa kotiin

c) työ ei olisi minulle tärkeää

d) nauttisin siivoamisesta, ikkunanpesusta ja käsitöistä.



Mutta koska pidän työstäni ja minulla on ihana mies, voimme vuorotella lastenhoidossa, myös vauvaikäisten.



Ja kyllä minusta ainakin tuntui esikoisen äitiyslomalla, että vihdoin oli taas aikaa kaikkeen sellaiseen, johon ei töissä ollessa ollut. Ehdin lukea, lojua sohvalla ja shoppailla.

riippuu paljon lapsesta, äidistä ja isästä. Minä olen suorittanut kaksi korkeakoulututkintoa lastenhoidon ohella, palannut töihin esikoisen ollessa 4 kk, toisen vauvan 7 kk ja kolmannen 9 kk. Nyt meinaan palata töihin nelosen ollessa 3 kk.

Tietenkään en tätä tekisi, jos

a) imetys olisi minulle maailman isoin juttu (en todella voisi istua sohvalla tuntitolkulla)

b) mies ei haluaisi jäädä vauvan kanssa kotiin

c) työ ei olisi minulle tärkeää

d) nauttisin siivoamisesta, ikkunanpesusta ja käsitöistä.

Mutta koska pidän työstäni ja minulla on ihana mies, voimme vuorotella lastenhoidossa, myös vauvaikäisten.

Ja kyllä minusta ainakin tuntui esikoisen äitiyslomalla, että vihdoin oli taas aikaa kaikkeen sellaiseen, johon ei töissä ollessa ollut. Ehdin lukea, lojua sohvalla ja shoppailla.

lasta sen verran, että haluavat olla kotona pikkuisen kauemmin kuin lapsen ollessa 3kk... Ihan selvästi arvovalintoja

Eikö se sitten arvosta sitä lasta lainkaan, kun käy arkisin töissä?