Onko lähivanhemmalla oikeus.....
Isä ja lapsi sopineet synttärilahjasta keskenään. Nyt tapaamisella lapsi alkaa perua lahjaa ja pyytää muuta; lista on. Kaikki uudet pyynnöt useamman sadan euron pyyntöjä esim. Jopo.
Oli sovittu korvisten ostosta. Äiti oli alkanut jo viikko sitten kyselemään, että onko kenen idea jne.
On aivan sata varma, että äiti haluaa määrätä, mitä isö ostaa lapselleen ja käyttää lasta välineenä; itse ei tokikaan isää lähesty asiassa.
Onko tällainen käytös ihan "normaalia"?
Kommentit (32)
lykkää mielipidettään kehiin. Tosin ei ole ensimmäinen kerta, valitettavasti.
ap
ostamaan lahjaa. Ja sano, että sanoo siinä tilanteessa, mitä haluaa saada äläkä painosta lasta tai kysele, kenen toive se oikeasti on. Vaikka lähivanhempi olisi vaatinut lasta haluamaan jotain toista lahjaa, niin osta se, mitä lapsi sanoo ostosreissulla. Muutoin voi käydä niin, että lapsi joutuu välikäteen selittelemään lähivanhemmalle, miksi etä oli ostanut korvikset eikä jopoa, vaikka lapsi oli sanonut viimeksi jopo-toiveen. Lähivanhempi ei varmasti myönnä, että olisi vaatinut jopo-toivetta eikä lapsen tehtävä ole toimia välikätenä. Lapsihan joutuu aika ikävään tilanteeseen: tekee tai sanoo hän ihan mitä vaan, jompikumpi vanhemmista on tyytymätön. On joskus järkevämpää lapsen kannalta antaa asian olla, eiköhän lapsi toivo nimenomaan, ettei vanhemmat riitelisi, vaikka lähivanhempi kiusallaan vaatisi lahjatoiveita. Mistä etä voi tietää, että lähivanhempi on vaatinut jopoa, eiköhän pyörä ole ihan järkevä lahja ja voihan olla, että lapsi on valitellut, kun ei ole uutta pyörää ja sen vuoksi toive muuttunut korviksia käytännöllisemmäksi lahjatoiveeksi?
Kun menosta sovittiin ja lähi kuuli lahjasta alkoi kyselemään lapselta, että kuka ko lahjaa on halunnut tyyliin, ethän sinä korviksia halua.
Äidille kerrottiin jo sovitusta ja juttu jäi siihen. Nyt tapaamisella lapsi alkoi perääntyä ja kertoi kaikesta muusta, jota voisi haluta kuten esim tuo Jopo.
Etä ei aio lähteä riitelemään asiasta vaan keskustelee lapsen kanssa samalla kun ovat lahjaostoksilla.
Kyseessä lähivanhemman tapa vaatia etää "ostamaan" tapaamisia. Esim. saat nähdä lapsen Isänpäivää edeltävänä lauantaina jos ostat silloin ratsastustunnin lapselle.
ap
"On aivan sata varma, että äiti haluaa määrätä, mitä isö ostaa lapselleen ja käyttää lasta välineenä; itse ei tokikaan isää lähesty asiassa."
Arvuutteletko vai tiedätkö todella äidin muka käskeneen lasta jotain tiettyä lahjaa toivomaan? En minä ainakaan voisi lastani "pakottaa" toivomaan mitään. Kyllä lapsi itse toiveensa tietää ja osaa esittää ja toiveidenkin suhteen ne mielipiteet voi muuttua useinkin suuntaan ja toiseen. Mun mielestä stressaat itseäsi aika turhalla asialla. Anna isän ja lapsen käydä yhdessä ostoksilla, eivätköhän he keskenään pääse juttuun lahjan suhteen.
Eivät aina halua ymmärtää et tollasta tapahtuu.Minun miehen silloin 6v nyt jo paljon enemmän luetteli heti perjantaina meille tullessaan mitä hänelle pitää ostaa ja mitä puuttuu jne.Kyllä aikuiset huomas ettei jutut ja pyynnöt olleet lapsen suusta vaan äidin.Jonkun aikaa tehtiin se virhe et ostettiin kaikki mitä se tyttö pyysi mut kerran heitin takas et "äitikö niin sanoi"? "Äitikö pyysi sanomaan" jne.Tyttö meni hämilleen,seuraavan sunnuntai illan tuli lapsen äidiltä vittu sitä ja pillu tätä viestejä mut kaks viikkoo myöhemmin kun isä tytön haki ei sanaakaan ostamisista eikä sen jälkeenkään.
Heti kun ovat käyneet äitinsä luona puheet muuttuvat. Lahjat ovatkin huonoja, rikkinäisiä, epäsopivia yms. En ymmärrä eikö sellainen äiti tajua mitä hän tekee lapsille?
Jos lapsen isä etävanhempi niin jättäisin läppärin lähivanhemmalla (äidille) kun menee isälleen =ei ongelmaa lainaamisen kanssa.
Jos taas isä lähivanhempi, niin minusta läppäriä on ok välillä lainata, esim. että joku käy pikaiseen katsomassa sähköpostin/bussiaikataulun, ehkä mesettää vartin tmv. pientä, ja pidemmäksi aikaakin laianata voi jos esim. koulutehtävä pitää kirjoittaa tmv. Mutta missään nimessä ei läppäriä tarvitse antaa lainaan jos joku haluaa puoli päivää pelata sillä tmv.
on parempi kuin jotain korvisrihkamaa, miksi ette anna sita tytolle, siita olisi hyotya pitkaksi aikaa. Kummallista aloittaa ihan naurettava valtataistelu tyton kustannuksella.
Mutta isä haluaa antaa jonkin pysyvän muiston; koru on ja pysyy vuosia, Jopo hajoaa ja unohdetaan. Melkoinen ero?
Toisekseen Jopo maksaa noin 400,-!
ap
on parempi kuin jotain korvisrihkamaa, miksi ette anna sita tytolle, siita olisi hyotya pitkaksi aikaa. Kummallista aloittaa ihan naurettava valtataistelu tyton kustannuksella.
ettei lähivanhempi kenties pysty ostamaan lapselle sitä pyörää mitä kaikki nuoret nyt haluaa. jopo on in. jos isä rakastaa lastaan saattaa hän sen sille ostaa. sen lapsi muistaa varmasti. pahalta varmaan tuntuu myös se että sai korut ja jäi ilman sitä mitä kipeimmin tarvitsi. ei ole kyse nyt existä vaan siitä lapsesta ja sillä lapsella on tarpeet 7/24 eikä vaan lähi tai etävanhemman luona. lapsi kärsii eniten vanhemmista jotka riitelee keskenään ja unohtaa sen lapsen parhaan. ostakaa kultakorvikset ja pyörä silti lähivanhempi ostaa varmasti 10 x määränasioita lapselle.
terveisin kaksinkertainen avioerolapsi
...se lapsi ihan itse vaan haluaa jotain muuta lahjaksi. Saa kai lapsi isältään vaikka kuuta taivaalta pyytää jos haluaa, eri asia on saako.