Lue keskustelun säännöt.
Onko lähivanhemmalla oikeus.....
02.06.2011 |
Isä ja lapsi sopineet synttärilahjasta keskenään. Nyt tapaamisella lapsi alkaa perua lahjaa ja pyytää muuta; lista on. Kaikki uudet pyynnöt useamman sadan euron pyyntöjä esim. Jopo.
Oli sovittu korvisten ostosta. Äiti oli alkanut jo viikko sitten kyselemään, että onko kenen idea jne.
On aivan sata varma, että äiti haluaa määrätä, mitä isö ostaa lapselleen ja käyttää lasta välineenä; itse ei tokikaan isää lähesty asiassa.
Onko tällainen käytös ihan "normaalia"?
Kommentit (32)
Jo ensimmäisessä viestissäsi sanot että ongelma on siinä, että uudet toiveet ovat kalliimpia kuin alkuperäinen.
Pysyvyydestä korvakorujen kanssa en menisi takuuseen. Ainakin minä onnistun hukkaamaan korvikset ennemmin tai myöhemmin.
Ymmärrän kyllä ongelman; lähivanhempi haluaa että isä ostaa lapselle jotain omasta mielestään tarpeellista ja kallista (- johon hänen rahansa eivät ehkä yksinhuoltajana riitä?) Polkupyörä on varsin tarpeellinen vekotin lapselle. Onko hänellä fillari jo entuudestaan - jos on niin toimiiko? Voisiko isä korjata tai korjauttaa nykyisen polkupyörän ja ostaa ne korvikset. (Jos ne korvikset nyt todella olivat lapsen, eikä isän tai isän nyksän toive).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsella on pyörä myös isän luona.
en puhu ristiin; isä ja lapsi olivat sopineet korvakoruostoksesta mutta kun äiti kuuli asiasta, alkoi uusi kello soida.
ap
Tytto tarvitsee joka tapauksessa sen jopon ja taivuttelemalla sen lahjaksi pyytämään ei äidin tarvitse itse osallistua sen ostoon joko osin tai kokonaan. Jos isä on pienituloinen niin sisältää riskin että jää jopo saamatta ainakin heti.
jos siltä puuttuu paljon tarve esineitä? ihan kiva lahja idea mutta ehkä jopa kannaisi kysyä lähivanhemman kantaa asiaan jos olette keskusteluväleissä. lapsella saattaa olla paljon ensisijaisempia tarpeita joihin isä voi osallistua. ja silleen. yleensä se lähivanhempi hoitaa lapsen asiat suurimmaksi osaksi ja varmaan erosta on jäänyt katkeruutta. asiat kannattaisi keskustella ihan lhi-kauko keskenään selviksi ettei lapselle enempää traumoja tulisi ja nyxät voisivat kunnioittaa heidän sopimistaan.
Mutta isä haluaa antaa jonkin pysyvän muiston; koru on ja pysyy vuosia, Jopo hajoaa ja unohdetaan. Melkoinen ero? Toisekseen Jopo maksaa noin 400,-! ap
mulla on käytössä ainoana pyöränäni kohta 35 vuotta vanha Jopo, jonka sain ennen ekaluokan alkua. Toimiva ja hyvä pyörä ja todella nostalginen hyvä muisto lapsuudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ostetaanko lapsille aina se mitä toivovat, maksoi mitä maksoi (kuten se Jopo)?
Oli kyseessä tällainen etäisätön yh-perhe, eroperhe, uusperhe, ydinperhe tai mikä lie, niin eikö osata perustella ettei kaikki saa juuri sitä jopoa?
Äidillä ei varmasti ole itsellään mahdollisuutta Jopoa ostaa ja jos tyttö haluaa Jopon niin eikö isä sitä voi ostaa? Isän uudelle naisystävälle asia tuskin kuuluu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
400,- euron synttärilahjoja? siis, että isä ostaa 400,- euron lahjan ja äiti ostaa toisen lahjan?
Ja lapsi kävi juuri ottamassa yhden reiän lisää korvaansa eli käyttää koruja ja pitää niistä. Kyseessä siis äidin ajatus, ei lapsen.
ap
siis olettaa että isällä on automaattisesti rahaa tuollaiseen satojen eurojen lahjaan. No toivotaan että kyseinen isä on hyvätuloinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vanhemmat itse päättävät, mitä lapsille ostetaan lahjoiksi. Oli sitten omat tai yhteiset lapset.
Äiti tietää parhaiten mitä lapsi tarvitsee eikä lapsi. Jos äiti haluaa lapselle ostettavan pyörän niin ostakaa. Nyxän olisi parasta olla puuttumatta asioihin jotka eivät hänelle tippaakaan kuulu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
no jos isä ostaa kerran vuodessa jonkun isomman jutun, ei maksa vaatteista eikä muusta niin joo mamma kerho olettaa että voi satsata muutaman satasen siihen pyörään. laittakaa vaikka puoliksi lähi ja etä.
Lapsellahan on jo pyörä isän luon ja se tuskin on äidin ostama......
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei osteta kellekään jopoja tai edes useamman kympin lahjoja. Ei ole rahaa. Etälapsille äitinsä ostaa vaatteet, pyörät, sukset yms. Elatusmaksu ja lapsilisä ovat niitä varten. Samoin äidin osuus (siis elatusmaksua vastaava).
Alussa miehen ex yritti myös hommata vaikka mitä satojen eurojen vempaimia lahjoiksi. Oli muka alussa useampi kustannuksiin osallistuja, mutta loppupeleissä mukana olisi ollut aina vaan mies ja exän vanhemmat... Eipä mies enää osallistu moisiin huijauksiin.
ps. Omatkin lapsemme ajelevat käytetyillä (jopa ilmaisilla) pyörillä
että kenellä on varaa ostaa synttärilahjaksi 400€ arvoinen jopo?? Ei meillä ainakaan olisi, eikä kenelläkään tuntemallani ihmisellä.
Ja toisekseen, ainahan voi toivoa, mutta sitä ei välttämättä saa. Lapselle voi myös selittää, että tuo jopo on niin kallis, ettei sitä kyllä yksin osteta (porukassa, äiti ja mummut mukaan? Tällöin tosin lahjoja saisi vähemmän, mutta yhden arvokkaamman).
että hän saa synttärilahjaksi toivoa mitä tahansa, ei pidä suostua toivomaan sitä, mitä isä sanoo. Lapselle fillari tai tietokone ovat todennäköisesti huomattavan paljon tarpeellisemmat kuin rihkamakorut, jotka toki ovat halvat eli siksi isän uuden vaimon mieleen.
On ihan tavallista sanoa lapselle, että korvakorujen laittaminen sattuu helvetillisesti, kannattaisiko harkita asiaa kahdesti.
PS. Ostin omalle lapselle lahjaksi läppärin. Nyt äitipuoli vaatii, että sitä saavat käyttää myös hänen lapsensa. Onko normaalia?
ja toisekseen isä on ostamassa ihan kyllä kultaisia korvakoruja ja kolmannekseen asia oli jo lapsen kanssa sovittu.
Mutta lapsen pitää siis suostua toivomaan sitä, mitä äiti haluaa?
Ja minulle on ihan sama, mitä lahja maksaa eli kyse ei ole rahasta vaan siitä, voiko äiti kävellä isän ja lapsen sopimusten yli.
ap
Aika noloa muutenkin laittaa lapsi asialle "vaatimaan" jotain muuta kun lahja on jo sovittu.
kaiken; tapaamiset, niiden sisällöt, kenen seurassa lapsi on jne jne.
Jopon ostaminen ei ole rakkauden osoitus!
ap