Miksi kaikki toivoo aina tyttöjä?

koska lapsella ei ollut isää (oli kuollut raskauden aikana). Arvelin, että tytön kanssa olisi helpompaa.



Sain ihanan pojan, ja olen kyllä nykyään varma, että hänen kanssaan on helpompaa, kuin tytön olisi ollut. Jos meitä olisi kaksi tällaista rivienvälistä lukijaa, varmasti rytisi ja paukkuisi:D

Tyttöä en saanut :(



Mä olen kateellinen kaikille, joilla on tyttö/tyttöjä.

Tunnen itseni huonommaksi äidiksi kuin toiset.

sa samaten naiset ainakin yhtä tyttöä. Mutta sitä pojan toivomista ei vain ole lupa sanoa ääneen.

jotka kumpikin olisivat poikia.

Kun ensimmäisen raskauden aikana joku hehkutti että "kun sulla on tollanen tyttömaha" niin tokaisin että en usko hölynpölyyn. Loppuvaiheessa nuo tyttöveikkaajat alkoivat tosissaan ottamaan päähän, varasin ylimääräisen ultran ja sen jälkeen aloin näyttämään näille että poika tulee.

Nyt on tulossa kaksoset ja toivon tosissani että molemmat ovat poikia. Todellakin olen kaikille sanonut että toivon näistä kummastakin poikaa.

Mieheni muuten on toivonut kokoajan tyttöä..

Eka oli poika, perässä kaksi tyttöä, vaan ei poikakaan ollut mikään pettymys.



Ja lapset on just niin hankalia/helppoja kun on, ei ole sukupuolesta kiinni.



t. ylirauhallinen poika ja ylienerginen rämäpää tyttö löytyy.

Minä toivon poikaa, vaikka tyttökin on tietysti aivan tervetullut. Minusta on aina ollut hauskempaa leikkiä ns. poikien leikkejä; en ole nukeilla leikkijä.

.. ja pojan sain.. ihanan pienen pojan :)

joissa jo esiteinitytöt pyörittävät koko perhedynamiikkaa kiukutteluillaan ja uhkauksillaan.

Minä toivon poikaa, vaikka tyttökin on tietysti aivan tervetullut. Minusta on aina ollut hauskempaa leikkiä ns. poikien leikkejä; en ole nukeilla leikkijä.

joissa jo esiteinitytöt pyörittävät koko perhedynamiikkaa kiukutteluillaan ja uhkauksillaan.

tytöissä. Kaikista ei edes olisi tyttöjen äidiksi. Mut molempi parempi :)

Minä toivon poikaa, vaikka tyttökin on tietysti aivan tervetullut. Minusta on aina ollut hauskempaa leikkiä ns. poikien leikkejä; en ole nukeilla leikkijä.

ihmeryhmiin, mitä saa ja mitä ei saa leikkiä.

Ihan ihmeellistä. Ja se poikakin voi joskus haluta leikkiä nukeilla, käsilaukuilla tai laittaa kynsilakkaa tai vaikka kokeilla äidin korkokenkiä, aiotko kieltää? :)

Meillä tytötkin mm. rekentelee, leikkii autoilla ja dinoilla ja rakentaa majoja ja kiipeilee.

kanssa. Joillekin se on tärkeää, toisille ei.



Onneksi minulla se yksi tyttö on (vaikka enemmänkin toivoin). Kyllä minulle on ainakin mukavaa jakaa näitä tyttöjen juttuja, laittaa hiuksia, ostella mekkoja ja muita ihanuuksia, ihastella lapsen kanssa kaupassa koruja (8-vuotias) yms. Toisaalta suhde tyttären (toivottavasti tuleviin) lapsiin on aika varmasti läheisempi kuin poikien lapsiin, koska nainen on kuitenkin yleensä se kodinpitäjä ja ensisijainen lapsensa hoitaja. Ei siellä miniän taloudessa vain osaa olla niin kotonaan kuin oman tyttären luona.



Kun odotin kolmatta poikaani, niin mua harmitti, ettei sille voinut ostaa mitään kivaa. Ei pojille vain mielestäni ole mitään kivaa. Tyttöjen vauvanvaateosastot täytyi ohittaa melkein itku kurkussa.



Lisäksi ainakin meillä tytär on huomattavasti poikia rauhallisempi, taitavampi ja kehittyneempi. Vaikka miten olen yrittänyt kasvattaa pojistani rauhallisia mussukoita, niin kyllä nuo enemmän apinalaumaa muistuttavat ja joka jumalan lelu ja paikka pitää rikkoa vielä isonakin. Toisaalta henkisellä tasolla (eli myös ongelmissaan) tytär on kovin monimutkainen, kun taas pojat helposti käsiteltäviä putkiaivoja. Ja pakko kai tähän lisätä (ennen kuin joku älähtää), että kaikki yhtä rakkaita ja tasa-arvoisesti kohdeltuja :)

käydään säännöllisin väliajoin. kohta jotkut tyttöjen vanhemmat rupeaa haukkumaan poikia ja toisinpäin.



mä toivoin poikaa, ja pojan sain. jos tehtäs toinen lapsi, toivoisin senkin olevan poika. en tiiä miks, rakastaisin tyttöäkin, mutta pojan halusin ja haluaisin.