Miksi kaikki toivoo aina tyttöjä?

sa samaten naiset ainakin yhtä tyttöä. Mutta sitä pojan toivomista ei vain ole lupa sanoa ääneen.

Esikoinen on tyttö, keskimmäinen poika ja nyt kolmannesta toivoin poikaa.

Eipä tytön tulo olisi mitään pilannut. Toivottu lapsi joka tapauksessa.

Itse toivoin alussa salaa poikaa,rakenneultran mukaan olikin tyttö tulossa,ja huomasin pettyneeni pahemman kerran.Puhuin miehelleni poika toiveistani,mutta pikkuhiljaa totuin ajatukseen. Tuntuu vaan että kukaan EI toivo poikia,pelkkiä tyttöjä(saavat pukea mekkoihin!?) vai mikä mahtaa olla syynä?Nyt kun tyttö tuossa tuhisee,en mitään muuta toivokaan:)

vaan iha julkisesti toivoin toista poikaa. Siitä sain kyllä kuullakkin, ilmeisesti olin jotenkin epänormaali kun en halunnut tyttöä. Tyttö sieltä kuitenkin tuli enkä poiskaan vaihtaisi, mutta alkuun oli suuri pettymys että ei tullut sitä toivottua poikaa.

kuin pulkeat poikavauvat!!

Jotenkin `tiesin` jo ennen kuin yritettiinkään lasta, että meille tulee poika :)

poikia on kautta vuosisatojen toivottu, heistä kun oli hyötyä toisin kuin tytöistä. Nyt on sitten tyttöjen vuoro.



Ei vaiskaan (vaikka noinhan se on mennyt). Kyllä minä halusin tytön, koska esikoinen oli poika. Esikoisen kohdalla mitään "toiveita" ei ollut, en edes ajatellut koko asiaa. Kunhan sai vauvan terveenä ulos ulos. Vaikka kuopuskin olisi ollut poika, tuskin olisin mitään suruaikaa sen takia pitänyt.



Miehen kanssa asiasta myös juteltiin ja hänelle se oli se ja sama, kumpi tulee. Hän ei kaipaa poikaa vain sen takia, että pääsee tekemään "miesten juttuja" pojan kanssa. Kyllä se kalastus tytönkin kanssa onnistuu, minä olen hyvä esimerkki siitä =)

kuin pulkeat poikavauvat!!

2 vuotiaat rämäpäät jotka riehuu ja roikkuu. Ihania pieniä apinoita joiden kanssa menee hermot. Sitten kun on tarpeeksi riehuttu niin tullaan äidin syliin istumaan ja ollaan niin ihania että unohtuu kuinka kamalia ne osaa ollakkaan :D

Meille tulossa toinen lapsi ja toivon, että olisi myös poika.

ja miehelle ei ollut väliä, kumpi on. Esikoinen oli poika, kysyttiin etukäteen. Olin hiukan pettynyt, mutta ajatus alkoi tuntua siltä, että näinhän sen piti ollakin. Loppuraskaudesta olin ihan poikafiiliksillä jo.



Kakkosta odottaessa oli varma, että poika tulee (kun tuntuu että yleisimmin ihmiset saavat vain samaa sukupuolta olevia lapsia), ja saimme tytön. Ihan hyvä niin, vaikka enemmän ehkä esikoiselle olisi pojasta ollut leikkikaveria.



Jos tehdään kolmonen, niin voi tosiaan nyt sanoa itsekin, että ei mitään väliä, kumpi tulee. Tällä kertaa en varmaan edes kysyisi ennalta.

ja tästäkin vauvasta "toivon" poikaa. Tosin tyttökin on täysin tervetullut. Esim. miehen sisko ei usko asiaa, vaan sanoo, että jokainen nainen haluaa tytön. No, ei se nyt ihan niinkään ole.

vaan iha julkisesti toivoin toista poikaa. Siitä sain kyllä kuullakkin, ilmeisesti olin jotenkin epänormaali kun en halunnut tyttöä. Tyttö sieltä kuitenkin tuli enkä poiskaan vaihtaisi, mutta alkuun oli suuri pettymys että ei tullut sitä toivottua poikaa.

[/quote]

Juuri näin ajattelin,ettei ole sallitua toivoa poikaa,mulla esikoinen tyttö keskimmäinen poika,ja nyt tämä tytteli.Niin enkä tarkoittanut että KAIKKI toivoisi tyttöä,mutta tuntuu olevan enemmistö.



Sitä paitsi me tytöt olemme(mielestäni)vaikeempia kasvattaa.......hm...monimutkaisempia.:))

Tytöt on vaikeampia, kierompia.

fyysisellä voimalla ei enää ole mitään merkitystä vaan esim. koulupärjäämisellä. Pojista on enemmän huolta, pojilla on enemmän ongelmia: pärjäävät huonommin koulussa, ovat alttiimpia tapaturmille, eivät aikuisena välitä sukulaissuhteista. Näin kärjistettynä.

Haluaisin pojan josko joskus raskaaksi tulisin.

Ensimmäisestä toivoin ehdottomasti poikaa, toisen kohdalla oli pieni haikeus tytön perään mutta enemmän toivoin poikaa.



Syynä yksinkertaisesti se, että minulla on jäljellä niin paljon katkeruutta omasta kasvatuksestani että arvelin tytön kasvattamisen menevän vanhempieni virheiden paikkailuiksi. En siis olisi kavsttanut tytärtäni vaan tavallaan hoivannut itseäni. Josta uskon että olisi voinut olla vain huono tyttärelleni. Poikiin ei ole samaa suhtautumista ja uskon että osaan kasvattaa heidät neutraalisti heitä itseään ajatellen. Toivon kyllä salaa että saisin tytön kummitytöksi tai aikanaan lapsenlapseksi jolloin saisin osallistua tukevana aikuisena tytön elämään mutta kasvatusvastuu ei olisi minulla.



Jos kärsin vauvakuumeesta, haaveilen aina tyttövauvasta. Oikeasti en tyttöä toivo edellenkään. Ellen sitten saisi rinnalleni niin hyvää miestä että voisin luottaa hänen pitävän kasvatuksen "menneisyysneutraalina".

no aina oppii uutta. Itselläni on kolme tyttöä. Minusta niin tytöt kuin pojat yhtä toivottuja tai sitten ei ole sattunut sellaisia ihmisiä jotka toitottaa toiveitaan ääneen.

poika on nyt se pettymys. Niin se maailma muuttuu.

poikaa. Énnen pojat huolehti vanhemmistaan, tyttö lähetettiin muualle miniäksi eikä hän jäänyt vanhmpiensa iloksi ja vanhuudenturvaksi. Nykyisin työt menestyy elämässä paremmin, ovat pienemmässä syrjäytymisriskissä kuin pojat ja huolehtivat vanhemmistaan sitten myöhemmin. Länsimainen elämäntyyli suosii tyttöjen rauhallista, järkevää tapaa toimia kun taas maatalousyhteiskunnassa on kysyntää pojan fyysisille voimille. Nykytutkimuksissa kouluttautuneet ja kehittyneet yhteiskunnat toivovat tyttöjä, köyhät kehitysmaat ja maatalousyhteiskunnat poikia.

Aina joku täällä väittää että länsimaissa toivotaan tyttöjä mutta asiasta on ihan tutkimuksia missä todetaan että toiveet jakautuvat 50/50. Kiinassa toivotaan kyllä vieläkin poikia, samoin kuin Intiassa.

Eikä edes Suomessa, se, että täällä palstalla joku toivoo ei kerro mitään.