Lue keskustelun säännöt.
Sukunimestä
02.06.2011 |
Miksi edelleen pidetään itsestäänselvyytenä, että nainen ottaa miehen nimen avioliitossa?
Meillä tätä ei edes harkittu ja siksi minulta on kysytty, että "etkö halua, että sinulla on sama sukunimi kuin lapsillasi?" Sitten sanon, että "niinhän minulla onkin." Kysyjä on ihan hoomoilasena, kunnes ehkä vihdoin tajuaa, että lapset ovat minun nimelläni. Seuraava kysymys: "Etkö halua, että koko perheellä on sama nimi?". Minä vastaan siihen, että en voi pakottaa miestä vaihtamaan nimeään. Ja taas hetki ihmetellään tätä vastausta. Siis edelleen pidetään niin itsestäänselvyytenä naisen nimenvaihtoa... MIKSI?
Miksi tätä ratkaisua joutuu selittelemään?
Kommentit (25)
Minä otin naimisiin mennessämme miehen sukunimen.
Meille syntyi lapsi. Erosimme.
Tapasin toisen miehen. Meille syntyi lapsi.
Kannoin edelleen exän nimeä. Nyxäni lapsi sai exäni sukunimen.
Pian syntyy toinen yhteinen lapsemme.
Hänkin tulee saamaan exäni sukunimen.
Ja tätä sitten "kaikki" jaksavat ihmetellä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että miksi pidetään itsestäänselvyytenä sitä, että pariskunta menee naimisiin ja hankkii lapsia.
Perinteet on perinteitä ja aina kun joku ei niitä noudata, hän joutuu silmätikuksi.
Minä otin naimisiin mennessämme miehen sukunimen.
Meille syntyi lapsi. Erosimme.
Tapasin toisen miehen. Meille syntyi lapsi.
Kannoin edelleen exän nimeä. Nyxäni lapsi sai exäni sukunimen.
Pian syntyy toinen yhteinen lapsemme.
Hänkin tulee saamaan exäni sukunimen.Ja tätä sitten "kaikki" jaksavat ihmetellä!
Yleensä sellaista ihmetellään, mikä ei ole niin tyypillistä. Kukaan ei ole ihmetellyt sitä, että minä otin mieheni sukunimen. Siksi kai, että se on edelleen aika tavallista.
Yleensä sellaista ihmetellään, mikä ei ole niin tyypillistä. Kukaan ei ole ihmetellyt sitä, että minä otin mieheni sukunimen. Siksi kai, että se on edelleen aika tavallista.
Että minä hieman salaa sisäisesti nostelen kulmiani, kun esim. joku modernina ja emansipoituneena pitämäni ystäväni ottaa miehensä nimen ja lapsetkin siis tietysti siinä samassa miehen nimelle. Mutta asia on varmaan niin, kuten sanot. Sillä minun päässäni on normaalia, että puolisot pitävät oman nimensä ja lapset menevät äidin nimelle. Ja koska se on minulle "tyypillistä", ihmettelen sitä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleensä sellaista ihmetellään, mikä ei ole niin tyypillistä. Kukaan ei ole ihmetellyt sitä, että minä otin mieheni sukunimen. Siksi kai, että se on edelleen aika tavallista.
Että minä hieman salaa sisäisesti nostelen kulmiani, kun esim. joku modernina ja emansipoituneena pitämäni ystäväni ottaa miehensä nimen ja lapsetkin siis tietysti siinä samassa miehen nimelle. Mutta asia on varmaan niin, kuten sanot. Sillä minun päässäni on normaalia, että puolisot pitävät oman nimensä ja lapset menevät äidin nimelle. Ja koska se on minulle "tyypillistä", ihmettelen sitä.
ap
Oma sukunimeni oli ensinnäkin aika hankala. Valtavasti ä-kirjaimia, joita oli työssäni hankala käyttää. Toisekseen olin koulukiusattu sukunimestäni ja päätin siis jo ihan lapsena, että vaihdan sukunimeni heti, kun vain suinkin mahdollista. Kolmanneksi sukunimeni oli isäni sukunimi, joten olisi jotenkin tekopyhää ja outoa säilyttää oman isäni sukunimi ja olla sitten niin kovin modernia ja emansipoitunutta.
Miehelleni kaikki sellaiset ratkaisut kävivät, joissa hänen ei tarvinnut vaihtaa sukunimeään, koska sattuu olemaan sukunsa ainoa tuon sukunimen kantaja siskonsa lisäksi.
Tässä siis tosiaan pätee tuo perheelle tyypillinen ratkaisu. Se, mihin on totuttu, toteutetaan näissäkin valinnoissa. Minusta tuntuu kyllä, että nykyään yhä useammalle naiselle sukunimen vaihtamiseen liittyy ihan muita syitä kuin esim. perinne. On hienoa, kun sen sukunimen voi valita.
lapsilla on minun nimeni. Antaa muiden ihmetellä : )
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei olla naimisissa, mutta aion aina pitää oman nimeni. lapsilla on minun nimeni. Antaa muiden ihmetellä : )
Ja naimisiin mentiin juridisista ja taloudellisista syistä.
ap
esim. ruotsinkieliset on hyviä.
terveisin esteetikko
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä otin naimisiin mennessämme miehen sukunimen. Meille syntyi lapsi. Erosimme. Tapasin toisen miehen. Meille syntyi lapsi. Kannoin edelleen exän nimeä. Nyxäni lapsi sai exäni sukunimen. Pian syntyy toinen yhteinen lapsemme. Hänkin tulee saamaan exäni sukunimen. Ja tätä sitten "kaikki" jaksavat ihmetellä!
erityisen kiintynyt omaan sukunimeeni enkä pidä sitä (sanana) kovin kauniina. Miehen sukunimi sen sijaan on kaunis ja sointuu etunimeeni paremmin kuin oma sukunimeni, joten minulle oli mieluisaa ottaa hänen nimensä. En mielestäni ole nimen muutoksen takia erityisen vanhanaikainen tai konservatiivinen. :D Nimi on vain nimi. En ole esim. mielestäni sen vähemmän sukua omalle suvulleni vaikka olen eriniminen.
Se minusta kylläkin on mukavaa, että perheenä olemme kaikki samannimisiä. Se kai sitten on vanhanaikaista. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tavalliset epäharvinaiset nen-päätteiset nimet. Meille oli tärkeää että koko perheellä on sama nimi ja koska en ollut tehnyt omalla nimelläni työelämässä mitään niin merkittäviä asioita, joita nimenvaihdos olisi haitannut, enkä muutenkaan pitänyt nimen vaihtamista hankalana, niin otin miehen nimen. Yhdysnimi tyyppiä Nieminen-Mäkynen ei todellakaan tullut kysymykseen, minusta se on epäkäytännöllinen ja jopa huvittava.
Minusta on hirveän hankala ja työläs opetella lasten (3) koulukavereiden ja harrastuskavereiden vanhempien nimiä, kun kaikilla tuntuu olevan eri sukunimi. Epäilemättä se on minun vikani, olisi pitänyt alun perin keksiä joku metodi nimien painamiseksi mieleen.
Olen ollut tyytyväinen valintaani jo 20 vuotta.
Minä olen sen verran moderni ja emansipoitunut, että minun mielestäni kaikki sukunimiratkaisut ovat tänä päivänä yhtä hyviä. On ihan hyvä, että naiset enenevässä määrin pitävät oman sukunimensä, mutta aivan yhtä hyvä ratkaisu on sekin, että ottavat miehensä sukunimen, mies ottaa naisen sukunimen, ottavat jonkin toisen suvussa esiintyneen sukunimen tai keksivät kokonaan uuden.
Ap:n kuvailemia tilanteita toki voi vielä nykyäänkin osua kohdalle, mutta juuri noin kannattaakin ihmettelyihin vastata, jotta ihmettelijät heräävät huomaamaan että muitakin nimiratkaisuja on olemassa kuin vain se yksi, jonka ovat itse (ehkä täysin vaihtoehtoja miettimättä tai tiedostamatta) valinneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä otin naimisiin mennessämme miehen sukunimen.
Meille syntyi lapsi. Erosimme.
Tapasin toisen miehen. Meille syntyi lapsi.
Kannoin edelleen exän nimeä. Nyxäni lapsi sai exäni sukunimen.
Pian syntyy toinen yhteinen lapsemme.
Hänkin tulee saamaan exäni sukunimen.Ja tätä sitten "kaikki" jaksavat ihmetellä!
Nämä lapset tulevat varmaan myös vaihtamaan sukunimensä myöhemmin. Oma sukunimi on ihmiselle tärkeä osa identiteettiä, varsinkin lapselle. Sukunimellään "edustaa" omaa sukuaan. Näiden lasten sukunimi on aivan vieraiden ihmisten ja peräisin mieheltä joka ei kuulu heidän elämäänsä millään tavalla. Voisikohan exän suku jopa kieltää sukunimensä käytön. Toisaalta jos nimi on oikein yleinen niin asia ei ole niin vakava, paitsi tietty lapsille. Ja aika tossu taitaa olla nyxäkin.
Yleensä sellaista ihmetellään, mikä ei ole niin tyypillistä. Kukaan ei ole ihmetellyt sitä, että minä otin mieheni sukunimen. Siksi kai, että se on edelleen aika tavallista.
Että minä hieman salaa sisäisesti nostelen kulmiani, kun esim. joku modernina ja emansipoituneena pitämäni ystäväni ottaa miehensä nimen ja lapsetkin siis tietysti siinä samassa miehen nimelle. Mutta asia on varmaan niin, kuten sanot. Sillä minun päässäni on normaalia, että puolisot pitävät oman nimensä ja lapset menevät äidin nimelle. Ja koska se on minulle "tyypillistä", ihmettelen sitä. ap
Miksi on susta niin, että lapset äidin nimelle?
Minä otin naimisiin mennessämme miehen sukunimen. Meille syntyi lapsi. Erosimme. Tapasin toisen miehen. Meille syntyi lapsi. Kannoin edelleen exän nimeä. Nyxäni lapsi sai exäni sukunimen. Pian syntyy toinen yhteinen lapsemme. Hänkin tulee saamaan exäni sukunimen. Ja tätä sitten "kaikki" jaksavat ihmetellä!
Eikö yxää ollenkaan häiritse? Meillä mietittiin kovasti sukunimeä, mulla kun kanssa eksän sukunimi. Miehelle ois ollu ok mun tyttönimi lapselle, mut ei exän sukunimi. Ymmärrän sen. En itekään tosiaan ois suostunu hänen eksänsä sukunimeen, jos hällä ois ollu. Me päädyttiin loppujen lopuks yhteisessä keskustelussa, et lapselle nyksän sukunimi. Mulla ja ent. liitosta syntyneellä lapsella eksän sukunimi. Jos joskus mennään naimisiin, mietin sit pidänkö nykyisen sukunimeni vai vaihdanko.
Äidin ja kaikkien lasten sukunimi on sama, eli ovat samaa perhettä. Olkookin sitten exän sukunimi, mutta mitä väliä, jos tämä ei ole ongelma perheessä ja nimiasia on ok nykyiselle miehelle. Mitä se enää ulkopuolisille kuuluu? On perheitä, joissa on jäseniä kolmellakin eri sukunimellä ilman että se olisi ongelma kenellekään.
Tämä nyxä ei todellakaan ole mikään tossu, vaan aikaansa elävä mies, joka ymmärtää, ettei eri sukunimi tee hänen lapsistaan yhtään vähempää hänen lapsiansa.
Minä otin naimisiin mennessämme miehen sukunimen.
Meille syntyi lapsi. Erosimme.
Tapasin toisen miehen. Meille syntyi lapsi.
Kannoin edelleen exän nimeä. Nyxäni lapsi sai exäni sukunimen.
Pian syntyy toinen yhteinen lapsemme.
Hänkin tulee saamaan exäni sukunimen.Ja tätä sitten "kaikki" jaksavat ihmetellä!
Nämä lapset tulevat varmaan myös vaihtamaan sukunimensä myöhemmin. Oma sukunimi on ihmiselle tärkeä osa identiteettiä, varsinkin lapselle. Sukunimellään "edustaa" omaa sukuaan. Näiden lasten sukunimi on aivan vieraiden ihmisten ja peräisin mieheltä joka ei kuulu heidän elämäänsä millään tavalla. Voisikohan exän suku jopa kieltää sukunimensä käytön. Toisaalta jos nimi on oikein yleinen niin asia ei ole niin vakava, paitsi tietty lapsille. Ja aika tossu taitaa olla nyxäkin.
Äidin ja kaikkien lasten sukunimi on sama, eli ovat samaa perhettä. Olkookin sitten exän sukunimi, mutta mitä väliä, jos tämä ei ole ongelma perheessä ja nimiasia on ok nykyiselle miehelle. Mitä se enää ulkopuolisille kuuluu? On perheitä, joissa on jäseniä kolmellakin eri sukunimellä ilman että se olisi ongelma kenellekään.
Tämä nyxä ei todellakaan ole mikään tossu, vaan aikaansa elävä mies, joka ymmärtää, ettei eri sukunimi tee hänen lapsistaan yhtään vähempää hänen lapsiansa.
että minulla oma, eli isäni sukunimi, ja lapsilla oman isänsä sukunimi. Mutta tavat ja perinteet istuvat tiukassa, tosiaan. Kun luen Vihittyjä-palstaa niin kiinnitän kyllä huomiota pariskuntiin jotka ovat ottaneet yhteiseksi nimekseen vaimon sukunimen. En ajattele siitä sen kummempia, mutta kiinnitän siihen huomiota.
toisille ihmisille on tuollaiset asiat tarkeita.