Lue keskustelun säännöt.
17-vuotiaan kaverittomuudesta suuri huoli
01.06.2011 |
Kaverillani on 17 v poika, jolla ei käytännössä ole yhtään kaveria eikä oikein haluakaan olla missään yhteisjutuissa luokkakavereidensa kanssa. Ei aio lähteä abiristeilylle, eikä myöskään aio lähteä aikanaan juhlimaan ylioppilaaksi pääsyä lainkaan kavereiden kanssa. Äiti ei uskalla katkaista napanuoraa, eikä tee yhtään mitään rohkaistakseen poikaa mukaan nuorten rientoihin, toteaa vaan että enhän mä voi sitä minnekään pakottaa kun ei ole edes juopottelevaa sorttia ja on siitä vaan iloinen. Mopoakaan ei ole saanut, koska ne on niin vaarallisia, ja niinpä entistä enemmän on ulkona siitä mitä muut ikäiset pojat tekee.
Itse olen huolissani, että tuosta pojasta tulee täydellinen peräkammarin poika, jonka ainoa sosiaalinen elämä koostuu tietokoneesta, telkkarista ja kirjoista. Sisko joutuu menemään hänen kanssaan elokuviin (ja tietty äiti käy..) ja uimaan. Yhden kaverini sanoja lainatakseni poika on ihan outo ja kaveri kysyikin onko pojalla kaikki kotona. Onko mitään vinkkiä mikä olisi sellainen paikka missä olisi muitakin 'outoja' peräkammarin poikia, koska ns. normaalien nuorten kanssa ei taida olla toivoa ystävystyä. Mutta sosiaalisuutta alkaisi pikku hiljaa pakko opetella, koska eihän työelämässä ole paikkoja totaalisesti eristyneille.
Kommentit (9)
mieluisen alan mitä opiskella ja sitten työpaikan. Esimerkiksi matematiikan ja fysiikan opiskelijoista löytyy aika paljon tuontyylisiä ihmisiä.
Jos hän ei viihdy illanvietoissa niin mielestäni sinne on turha mitenkään pakottaa. Itse en myöskään mennyt noihin risteilyihin ja juhlintoihin mukaan kun en olisi viihtynyt.
Shakki voisi olla hyvä harrastus, siinä pärjää hyvin hiljaisempi ja rauhallisempi ja monilla shakinpelaajilla on Aspergerin syndroomaa yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täyttää kesällä 17 v. Kaikki sujuu tosi hyvin, koulu, vaikuttaa tyytyväiseltä ja iloiselta elämäänsä.Yksi harrastus löytyy, pallopeli, jossa käy säännöllisesti, mutta ei oikeastaan muuten ole kavereita, ainakaan niin, että kävisi jollakin tai että hänen luokseen joku tulisi. Välillä se tuntuu kurjalta / oudoltakin, mutta toisaalta, onhan siinä hyvät puolensakin, ettei rieku ympäriinsä pitkin iltoja jne... Mopoa hänellä ei ole, tosin ei ole sitä kinunutkaan (kuten ei mitään muutakaan kinua...). Isänsä on kerran todennut, ettei ala jatkuvasti mopoa korjaamaan!? Minusta se on tekosyy, mutta - kerran sanoin, että poikahan pääsisi kätevästi treeneihin mopolla, mutta siihen en koskaan saanut mitään kommenttia.
Minulla on kaksi vähän nuorempaa lasta, 10v. tyttö on lähes aina jossain 'liesussa', kaverilla tai joku meillä, yön yli juttuja on paljon (partio, yön yli synttäreitä yms.) Ehkä juuri tähän kontrasti on suuri ja tuntuu oudolta, vaikka tajuankin sen, että kaikki ovat ykislöitä ja sosiaaliset tarpeet ovat kaikilla erilaiset!
Mitäköhän tapahtuu, kun poikani (12 v. nyt) on mopoiässä, on siitä jo puhunut, että haluaa sitten mopon. Kukakohan sitä sitten korjaa :-)
Jonkun sekin duuni pitää tehdä, joten anna sen vaan muhia koneensa kanssa kotona, mönkii se sieltä jossain vaiheessa johonkin friikkitapaamiseen tms. Tietysti katso ettei äitinsä ala elättää sitä, vaan ett ähakeutuu opiskelemaan ja muuttaa omilleen eikä jää äitin helmoihin. Sehän se siinä on avainasia, tuossa peräkammariudessa, että mahdollsitaako mutsi helmoissa roikuskelun vai nou.
muuten tuo vetäytyminen omiin oloihin nyt vaan on joidenkin "juttu".
Eri asia on jos poika kaipaa seuraa ja ihmisiä ympärilleen, silloin vain menet ja viet eri harrastusten pariin. Tennsikurssia, melomaan, ampumaan jousella, suunnistamaan, patikoimaan jne. Seuroja ja ryhmiä löytyy.
Älä vastaa, että mitä tämä mulle kuuluu... Kyllä se kuuluu, koska minusta on tullut tälle pojalle yksi 'ystävä' ja hän jossain määrin tunkee seuraan, käy kylässä jne. Olen 30 v vanhempi, joten en mielestäni korvaa ikätoverien seuraa.
poikani on varmasti tuollainen 10 v päästä, vaikka olemme jo viimeiset 7 v työkennelleet yhdessä asiantuntijoiden kanssa pojan auttamiseksi. Diagnoosi on asperger
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hän oli pahasti koulukiusattu mutta äiti sulki silmät kiusaamiselta. Äiti piti veljeä kovassa otteessa koko lapsuuden, veljellä ei ollut yhtään kaveria milloinkaan. Jos veljelle puhui ja hänelltä kysyikin jotain, äitini vastasi hänen puolestaan. Veli oli täysin äidin aivopesemä. Kun veli aikuistui, löysi hän netistä ihana poikaystävän, jonka kanssa ovat olleet jo 10 vuotta. Ja nyt veli on vapautunut ja viettää railakasta sosiaalista elämää, paljon kavereita ja aina menossa johonkin :)
Jutteleeko paljon sinulle kun käy kylässä vai istuuko hiljaa ja kuuntelee sinun juttujasi? Onko syrjäänvetäytyvä? Onko ollut aina samanlainen? Ihan ala-asteen ekoilta luokilta. Vai onko muuttunut murrosiässä.
Oma serkkupoikani oli jo pienenä poikana "omituinen", hänellä oli vain kaksi kaveria. Hekin tuntuivat pitävän yhteyttä vain silloin kun parempaa seuraa ei ollut. Serkku oli jo silloin enemmän syrjäänvetäytyvä. Kuunteli toisten juttuja ja hiljakseen niitä kommentoi mutta muut olivat huomattavasti enenmmän äänessä kuin serkku. Murrosiässä kaikki kaverit jäivät, oli enimmäkseen kotona ja pelaili pleikkarilla. Hyvin harvoin kävi missään, nuorisopaikkoihin ei lähtenyt koskaan.
Vähitellen syrjäytyi kokonaan. Amitsun taisi käydä loppuun asti jos oikein muistan, mutta palkkatöissä ei ole ollut päivääkään. Ikää hänellä yli 30 vuotta ja ikävä myöntää, on alkoholisoitunut täysin. Asuu kunnan tukiasunnossa, päivät menevät kaljaa kitatessa sen mitä vähillä rahoilla saa ostettua. Näin häntä viime vuonna joulun alla eräässä kaupassa, ihan kännissä jonkun toisen juopon kanssa. Taitaa olla niitä harvoja kertoja kun uskaltutuu asunnosta ulos, tuhdissa humalassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hän oli pahasti koulukiusattu mutta äiti sulki silmät kiusaamiselta. Äiti piti veljeä kovassa otteessa koko lapsuuden, veljellä ei ollut yhtään kaveria milloinkaan. Jos veljelle puhui ja hänelltä kysyikin jotain, äitini vastasi hänen puolestaan. Veli oli täysin äidin aivopesemä. Kun veli aikuistui, löysi hän netistä ihana poikaystävän, jonka kanssa ovat olleet jo 10 vuotta. Ja nyt veli on vapautunut ja viettää railakasta sosiaalista elämää, paljon kavereita ja aina menossa johonkin :)
Älä vastaa, että mitä tämä mulle kuuluu... Kyllä se kuuluu, koska minusta on tullut tälle pojalle yksi 'ystävä' ja hän jossain määrin tunkee seuraan, käy kylässä jne. Olen 30 v vanhempi, joten en mielestäni korvaa ikätoverien seuraa.